Monthly Archives: lokakuu 2016

Kolmas kerta toden sanoo?

Posted on by

Olen tähän mennessä kahdesti antanut aiemmin vieroksumalleni ruusukaalille mahdollisuuden. Ensimmäisellä kerralla kokeilin niitä pekonin kaverina, enkä vakuuttunut ollenkaan. Sain kannustavaa palautetta kokeilla ruusukaalia toiste, ja alkuvuodesta löysin uuden reseptin testattavaksi. Sitruunan ja parsakaalin kanssa yhdistettynä aloin jo nähdä ruusukaaleissa mahdollisuuden. Kun tuoreimmassa Yhteishyvän Ruoka-liitteessä (5/2016) oli todella yksinkertainen ruusukaali-ohje, päätin testata josko kolmas kerta toden sanoisi. Ohje löytyy myös netistä.

hunajaruusukaalit3

Hunajaiset ruusukaalit

Ainekset
4 annosta

300 g ruusukaalia
1 rkl öljyä
1 rkl voita
1 rkl hunajaa
1 rkl sitruunamehua
½ tl suolaa
¼ tl mustapippuria

hunajaruusukaalit2

Ohjeet

Keitä ruusukaaleja suolalla maustetussa vedessä 3–4 minuuttia. Kaada siivilään ja jäähdytä kylmällä vedellä. Halkaise isot ruusukaalit. Kuumenna voi-öljyseos paistinpannulla. Lisää ruusukaalit ja kuumenna sekoitellen, kunnes kaalit saavat vähän väriä. Lisää hunaja, sitruunamehu ja mausteet. Kuumenna hetki.

TEKSTI: TAINA SALOVAARA

Ohje: ***-
Yksi syy, miksi tartuin tähän ohjeeseen, oli sen yksinkertaisuus. Usein yksinkertainen on parasta, joten ehkä ilman mitään ylimääräistä härpäkettä ruusukaaleistakin saisi vihdoin hyvää syötävää. Ohjeen suuri valtti on myös se, ettei kaupasta tarvinnut ostaa muuta kuin ruusukaalit. Kaikki muut ainekset kuuluvat meidän keittiömme perustarpeistoon.

hunajaruusukaalit1

Maku: **½
Vihdoin ohje, jolla saa herkullisen lisäkkeen ruusukaaleista. Vedimme isoimman koemaistajan kanssa nämä possun pihvien seurana kahteen pekkaan yhdeltä istumalta. Toisin sanoen, teen toistekin. Jätin pienimmät ruusukaalit leikkaamatta kahtia, mutta olisi kannattanut. Leikkauspinta ruskistui huomattavasti kauniimmin kuin kaalit muuten. Minusta puoliksi leikattuihin oli myös imeytynyt enemmän makua.

Advertisement

Arkistojen aarteita

Posted on by

Työnantajallani ja minulla on yhteinen merkkipäivä, ja sen kunniaksi ajattelin leipoa työpaikan kahvihuoneeseen tarjolle jotain. Meidän kerroksemme väki tulee niin eri tahtia aamuisin töihin, että jokainen juo kahvinsa omassa aikataulussaan. Sen vuoksi halusin jotain sellaista, mikä säilyisi pöydällä tarjolla. Mietin pääni puhki, kunnes muistin vanhan suklaakakku-ohjeen. Tämä kyseinen suklaakakku on kuivakakku olematta kuitenkaan tylsä (tai kuiva). Kuivakakkujen mainehan on hifisteltyjen kuppikakkujen ja muffinssien aikakaudella painunut vähän vanhanaikaisen puolelle. Ihan suotta mielestäni. Tämän valtti on se, että kakku säilyy huoneenlämmössä, syntyy vähillä raaka-aineilla, on nopea pyöräyttää arki-iltana JA maistuu hyvälle.

suklaakakku3

Ohjeen alkuperä on jäänyt kauas historiaan. Olen sen jostakin kopioinut reseptivihkooni, joka minulla on ollut yläasteikäisestä alkaen. Vihkon kansikin on jo jäänyt matkan varrelle, mutta uskollisimmat ohjeet löytyvät sieltä edelleen. Ohjeen historian takia poikkean nyt blogini konseptista ja jätän reseptiarvostelun tekemättä.

Suklaakakkusuklaakakku2

150 g margariinia
2 ½ dl sokeria
3 kananmunaa
3 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl (kuohu)kermaa
1 sitruunan kuori
150 g taloussuklaata

  1. Sekoita leivinjauhe ja vehnäjauhot keskenään.
  2. Ellet käytä valmista suklaarouhetta, niin raasta/paloittele suklaa. Osa suklaasta saa olla aika ronskeina paloina.
  3. Pese sitruuna oikein hyvin, kuivaa ja raasta sen kuori valmiiksi.
  4. Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi.
  5. Vatkaa sekaan kananmunat yksitellen.
  6. Sekoita joukkoon muut ainekset vuorotellen.
  7. Paista 175 asteessa noin 45 minuuttia.

suklaakakku1

Kiurunpesän muutos:
Käytin tällä kertaa appelsiininkuoriraastetta kakkuun. Se toimii kohta paremmin kuin sitruunankuoriraaste.

suklaakakku4

Valitan aina välillä täällä blogissa ohjeista, joissa on vedetty mutkat suoriksi. Noottia saisi tämä minun omakin reseptikirjaukseni 🙂

Läpikulkumatkalla

Posted on by

Meillä oli viime viikonloppuna ihania vieraita käymässä, kun sukulaistyttöjä oli kaksin kappalein kylästelemässä. Toisella heistä oli varsin jännä matka, sillä hän jatkoi meiltä Tukholman kautta Amerikan ihmemaahan. Tokihan meillä leivotaan kaukaa tulevien vieraiden kunniaksi. Bongasin jo aiemmin Valion some-virrasta minttu-suklaapalojen ohjeen ja nyt oli hyvä sauma testata niitä, kun meitä oli tarpeeksi monta tuhoamassa pellillinen herkkua. Ohje löytyy täältä.

minttu-suklaapalat1

Minttu-suklaapalat

24 palaa / uunipellillinen

Valmistusaineet
200 g Valio voita
2 dl Valio kevytmaitoa
5 dl vehnäjauhoja
½ dl kaakaojauhetta
1 rkl (1 rkl = 3 tl) leivinjauhetta
4 kananmunaa
2 dl sokeria
1 ½ dl Marianne crush -rouhetta

minttu-suklaapalat4

KUORRUTUS
100 g Valio normaalisuolaista voita
1 dl tomusokeria
1 prk (200 g) Valio maustettua rahkaa minttu-suklaa

PINNALLE
n. 50 g tummaa suklaata ta minttusuklaata

Valmistusohje

  • Sulata voi kattilassa tai mikrossa. Lisää voisulaan kylmä maito, niin se samalla jäähtyy.
  • Yhdistä vehnäjauhot, kaakao- ja leivinjauhe.
  • Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri paksuksi, vaaleaksi vaahdoksi.
  • Sekoita muna-sokerivaahtoon voi-maitoseos, jauhoseos sihdin läpi sekä karkkirouhe. Sekoita tasaiseksi.
  • Kaada leivinpaperille uunipannulle.
  • Kypsennä uunin keskiosassa 200 asteessa 15–17 min.

minttu-suklaapalat5

KUORRUTUS

  • Sulata voi kattilassa. Sekoita joukkoon tomusokeri. Anna jäähtyä.
  • Lisää rahka. Sekoita tasaiseksi. Enemmän kuorrutusta haluavat – kuorrute on helppo tehdä puolitoista tai kaksinkertaisena.
  • Levitä kuorrutus tasaisesti jäähtyneelle leivospohjalle. Jos kuorrutus tuntuu vielä liian löysältä, nosta se hetkeksi jääkaapppiin (voi jähmettyy kylmetessään).
  • Koristele juustohöylällä tai kuorimaveitsellä tehdyillä suklaalastuilla.
  • Säilytä jääkaapissa.

VINKKI: TUMMAT MINTTU-SUKLAAPALAT

  • Lisää kuorrutuksen voisulaan 1 rkl kaakaojauhetta. Ripottele jo hieman kohmettuneen kuorrutteen päälle suklaalastujen sijaan 1/2 dl (30 g) Marianne crush -rouhetta.

minttu-suklaapalat3Ohje: ***-
Ohjeena minttu-suklaapalat on aika pomminvarma. Ihmettelin vähän, kun taikinan koostumus oli hassun kokkareinen jo ennen kuin lisäsin karkkirouheen (laitoin sen ihan viimeisenä, kun kaikki muut ainekset olivat jo hyvin sekoitettu). Jos on joskus ennenkin leiponut edes vähäsen, niin kyllä tämä pitäisi onnistua.

Kokeilin muuten ensin tehdä kuorrutusta varten juustohöylällä suklaalastuja, sitten ihan raastimella. Molemmat tavat olivat aika onnettomia, joten päädyin vanhaan, hyvään keinoon: veitsellä leikkuulaudan päällä. Siinä suklaa ei sula niin pahasti sormiin kun kahdessa edellä mainitussa tavassa. Tämä oli myös huomattavasti nopeampi tapa saada suklaahippuja tai -lastuja aikaiseksi.

Maku: **
Minttu-suklaapalat ovat hyviä, muttei mitään erikoishypermahtavan herkullisia. Odotin, että minttu maistuisi voimakkaammin, mutta nyt se ei kyllä mitenkään erityisemmin erottunut suklaan rinnalta. Nämä täytyy säilyttää jääkaapissa, mutta mielestäni maku ja koostumus vähän kärsi jääkaapin kosteudesta. Ei minttu-suklaapaloja kyllä huoneenlämmössäkään voi säilyttää, kun kuorrutteessa on rahkaa. Pohja on muutenkin huomattavasti tiiviimpi kuin mihin olen mokkapaloissa tottunut.

Tuomio on siis, että ihan OK hyviä mielestäni, mutta koemaistajat kehuivat herkullisiksi. Menee osastoon voisin tehdä vaihtelua kaivatessani toistekin, mutta seuraavaan mokkis-himoon kokeilen jotain muuta uutta ohjetta. Tai perinteistä, sillä ei ole vielä perinnereseptillä tehtyjä mokkaruutuja parempia löytynyt.

minttu-suklaapalat2

Kiurunpesän kielinurkka:
Olen kasvanut kutsumaan mokkapaloja mokkaruuduiksi. En ole ihan varma onko tässä kyse jonkinlaisesta pohjoisen kielierosta vai ainoastaan meidän perheemme nimityksestä. Ensimmäisen kerran törmäsin mokkapaloihin muutettuani Tampereelle. Edelleenkään kieleni ei taivu kutsumaan niitä mokkapaloiksi. Ettette ihmettele 🙂