Terveisiä metsästä!

puolukkamuffinit (3)Jos metsään tahdot mennä, niin ota mukaan herkkueväät. Kun neljä hyvästä ruuasta innostunutta naista lähtee yhdessä metsään, niin tämä on keskeinen ohjenuora retkien suunnittelulle. Vuoden 2013 retki tehtiin tänä viikonloppuna ja kohta kypsyvien puolukoiden kunniaksi pyöräytin meille mukaan puolukka-suklaasilmämuffineja. Ohje on Kaarina Roinisen Iloisen leipurin kirjasta (2006). 

Puolukka-suklaasilmämuffinit
n. 24 kpl

3 ½ dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl vanilliinisokeria
1 1/2–2 tl kardemummaa
1 tl pomeranssia
100 g sulatettua margariinia tai voita
2 dl piimää
2 munaa
4 dl kokonaisia tuoreita tai pakastettuja puolukoita
Täytteeksi:
taloussuklaata tai tummaa Block-suklaata
Pinnalle koristeeksi:
kokonaisia puolukoita

  1. Sekoita kuivat ainekset keskenään.
  2. Sekoita sulatettu, vähän jäähtynyt margariini, piimä sekä munat esimerkiksi puuhaarukalla.
  3. Lisää seokseen kuivat ainekset sekä puolukat ja sekoita vain sen verran, että ainekset tasoittuvat.
  4. Levitä paperiset muffinivuoat pellille leivinpaperin päälle tai käytä muffinipeltiä voideltuna. Voit myös levittää paperiset muffinivuoat muffinipellin syvennyksiin, näin säästyt syvennyksien voitelulta. Silikonista valmistettua muffinivuokaa ei myöskään tarvitse voidella.
    puolukkamuffinit (2)
  5. Jaa taikina kahden lusikan avulla muffinivuokiin, jätä vähintään 1 cm kohoamistilaa.
  6. Paina jokaisen leivonnaisen keskelle pieni pala suklaata niin, että se peittyy vain osittain taikinan sisään.
  7. Ripottele pinnalle vielä koristeeksi kokonaisia puolukoita.
  8. Paista leivonnaisia 225 asteen lämmössä uunin keskiritilätasolla 15–20 minuuttia vuokien koosta riippuen.

Vinkit

  • Käytä puolukoiden asemesta pieniä happamia omenakuutioita.
  • Voit valmistaa ohjeen mukaan myös suklaamuffineja. Jätä silloin puolukat tai omenat taikinasta pois. Siivilöi kuivien aineksien joukkoon 3–4 rkl kaakaojauhetta.

Ohje: **
Ohje on helppo noudattaa, suorastaan yksityiskohtaisen tarkka kuten kohdassa neljä. Nämä sekaisin ja nuo sekaisin ja sitten kaikki yhdessä sekaisin -sortin ohjeena nämä muffinit on lisäksi nopea tehdä.


puolukkamuffinitLopputulos:
**
Hmm, kahdesti taikinaa tehdessä alkoi epäilyttää. Ensimmäisen kerran kohdassa kaksi, sillä piimä-margariini-muna-seos oli hiven kokkareinen. Toisen kerran, kun kerta laitoin vain puolisen tuntia pöydällä sulaneet pakastepuolukat taikinan sekaan, niin taikinahan oli jäistä, kun lusikoin sitä vuokiin. Lisäksi meidän muffinivuoat olivat niin isoja, että ohjeella tuli kahdeksan muffinia. Ja kaiken huipuksi muffinit eivät varsinaisesti kohonneet, vaan levisivät uunissa.

Tuoreeltaan muffinit maistuivat ihan OK:lta, ei nyt maailman parhailta, mutta OK:lta. Vielä seuraavanakin päivänä ne maistuivat aika tylsiltä perusmuffineilta, mutta kaksi yötä ”levänneet” muffinit olivat ihan eri tavalla meheviä kuin tuoreet. Suorastaan hyviä. Tosin vanha metsäviisaushan on, että luonnossa kaikki ruoka maistuu paremmalta, joten maun paraneminen saattoi johtua siitä 🙂

Mainokset

Hetkellinen paluu opiskelijakeittiöön

Toissa viikolla Hesarin ruokatorstaissa oli mielenkiintoisia ”yhden astian ihmeet” -ohjeita, joista päädyin kokeilemaan kasvispasta-fetapannua, koska keittiön ikkunalla oli jo aiemmin jotain muuta varten hankittuna sekä ruohosipulia että persiljaa. Tällaisista pannulle kasviksia ja pastaa -jutuista tulee aika elävästi opiskeluajat mieleen, tein tuolloin tosi usein vastaavanlaisia sörsseleitä. Tosin opiskelijakeittiössä harvemmin oli fetaa tai tuoreita yrttejä. Ohje on julkaistu siis Helsingin Sanomissa 8. elokuuta 2013 ja löytyy myös täältä.

Kasvispasta-fetapannu 

200 g kuivapastaa (esim. rigatoni, penne, fusilli)
1 sipuli
1 kesäkurpitsa
2 valkosipulinkynttä
öljyä paistamiseen
1 tl suolaa
½ tl mustapippuria
1 rasia kirsikkatomaatteja (250 g)
½ dl lehtipersiljaa silputtuna
½ dl ruohosipulia silputtuna
200 g fetajuustoa

Keitä pasta runsaassa suolalla maustetussa vedessä napakan kypsäksi.

kasvisfetapastaPastan kiehuessa kuori ja silppua sipuli. Poista kesäkurpitsasta päät ja halkaise kurpitsa neljään lohkoon. Poista siemenosa. Leikkaa lohkot vielä pitkittäin 2–3 suikaleeksi ja paloittele vinoiksi paloiksi. Kuori valkosipuli.

Kuumenna öljy paistinpannussa ja kuullota sipulit. Lisää kesäkurpitsakuutiot ja paista muutama minuutti. Murskaa valkosipulinkynnet ja kääntele hetki. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kaada pannulle keitetty, valutettu pasta ja anna kuumentua. Puolita kirsikkatomaatit ja lisää ne joukkoon. Nosta pannu pois liedeltä.

Hienonna yrtit ja sekoita ne nopeasti paistoksen joukkoon. Murustele päälle fetajuusto.

Resepti: Laura Kaapro

Ohje: **
Selkeät ohjeet, vaihe vaiheelta kerrottu, mitä pitää tehdä ja se minua aina ilahduttava seikka: raaka-aineet on lueteltu siinä järjestyksessä, kun niitä tarvitaan. Mutta minua härsii suunnattomasti Hesarin ruokaohjeissa yleisesti se, ettei niissä kerrota kuinka monelle satsista tulee.

kasvisfetapasta (2)

Lopputulos: **-
Raaka-aineet ovat loistavat: kesäkurpitsalla on vahva paikka meidän kesäkeittiössämme ja kirsikkatomaatit ovat maukkaita tähän aikaan vuodesta. Sitä paitsi mikään ruoka ei voi olla kovin pahaa, jos siinä on juustoa. Siitä huolimatta omasta ja koemaistajan mielestä pasta itsessään maistui kuivalle, ihan kuin se olisi kaivannut jotain nestettä seurakseen. Kokonaisuutena kasvispasta-fetapannu oli hyvää. Ja tuohon annoskokoon: meillä tämän määrän söi 2,5 ihmistä eli kaksi aikuista ja yksi 3-vuotias.

Ekstra:
Suunnitelmissa on kokeilla ohjetta uudelleen, mutta lisätä ruokajugurttia mukaan ikään kuin kastikkeeksi.

Lihapullien italialainen kaveri

Lido di Jesolo (124)

Lempidekkareitani ovat Donna Leonin Guido Brunetti -kirjat ja tykkään italialaisesta ruuasta, joten ei ollut suuri yllätys, kun sain lahjaksi Leonin ja Roberta Pianaron Makupaloja Venetsiasta Guido Brunettin tapaan -kirjan (2011) tuoreeltaan. Kaivelin kirjan kukkakaaligratiini-ohjeen jälleen esille, kun lihapullille piti saada lisäke ja uusien perunoiden mussuttamisen vuoksi pottukiintiö oli hetkeksi täysi.

Kukkakaaligratiinikukkakaaligratiini (4)
Cavolfiore bianco con besciamella

Neljälle hengelle
1 kg kukkakaalia
suolaa
20 g voita
120 g pieneksi kuutioitua emmentalia

Lido di Jesolo (154)Bechamel- eli valkokastike
50 g voita
50 g vehnäjauhoja
1 tl (tai maun mukaan) suolaa
½ l kuumaa maitoa
hyppysellinen jauhettua muskottia

Upota kukkakaali kokonaisena kiehuvaan, suolalla maustettuun runsaaseen veteen ja keitä viitisentoista minuuttia, kunnes se on al dente. Valuta kukkakaali, leikkaa keskikokoisiksi paloiksi ja pane syrjään. Valmista bechamelkastike: sulata voi paksupohjaisessa kasarissa, sekoita joukkoon vehnäjauhot ja suola. Hämmennä seos sileäksi ja tasaiseksi puukauhalla. Nosta kasari liedeltä ja kaada sekaan maito vispilällä koko ajan sekoittaen, kunnes kastike on sileää. Siirrä kasari takaisin liedelle ja sekoita edelleen, kunnes kastike on sakeutunut. Mausta lopuksi hyppysellisellä raastettua muskottipähkinää. Ripottele voi nokareina uunivuoan pohjalle, pane vuokaan paloiteltu kukkakaali, ripottele päälle emmentalia ja peitä bechamelkastikeella. Gratinoi kukkakaalia kuumassa uunissa parikymmentä minuuttia tai kunnes kastike on päältä kauniin kullanruskea. Tarjoile paistos hieman jäähtyneenä.

Ohje: **-
Ohje on toisaalta ihanan yksityiskohtainen: ”sulata voi paksupohjaisessa kasarissa” ja ”hämmennä seos sileäksi ja tasaiseksi puukauhalla”, mutta itse kaipaisin kaikkein eniten jonkin sortin lukemaa siitä, että kuinka kuumassa uunissa kukkakaali pitäisi gratinoida. Lisäksi jäin ihmettelemään, että miksi kukkakaali pitää keittää kokonaisena, kun se sitten kuitenkin paloitellaan.

kukkakaaligratiini (3)Lopputulos: ***-
Voisi melkein sanoa, että kukkakaalia parhaimmillaan. En oikein innostu kukkakaalista ihan vain sellaisenaan, mutta juustolla kuorrutettuna ja valkokastikkeen kanssa siitä saa erittäin hyvää. Kukkakaaligratiinin ohje on meillä säännöllisessä käytössä.

Ekstra:
Koska meillä asuu juustohiiri, niin ensimmäisen kokeilukerran jälkeen olen laittanut noin 200 g juustoa.