Kotitekoiset pretzelit

Vaihtarivuosi USA:ssa aiheutti pieniä himoja muutamiin ruokiin, eivätkä ne ole kahdessakymmenessä vuodessa vähentyneet yhtään. Jo aiemmin mainittujen bageleiden lisäksi tykkään edelleen pretzeleistä. Kun Helsingin Sanomissa julkaistiin (14.1.2015) mukaelma Martha Stewartin pretzel-ohjeesta, niin ei tarvinut miettiä, että kokeilenko näitä. En ole koskaan aiemmin edes ajatellut, että tekisin niitä itse. Sen sijaan olen aina Stockmannilla käydessäni hakenut niitä välipalaksi.

pretzel1

Pehmeät pretzelit

8 RINKELIÄ TAI 8 SÄMPYLÄÄ TAI 16 LEIPÄTIKKUA
VALMISTUSAIKA: 1½ H

Pretzeleiden juju on pikainen ruokasoodakylpy.pretzel5

• 2½ dl lämmintä vettä
• 1/3 pkt tuorehiivaa
• 2 tl fariinisokeria
• 1 tl suolaa
• 2 tl rypsiöljyä
• 5–7½ dl jauhoja

Keittämiseen:
• 2 rkl ruokasoodaa

Päälle:
• 1 kananmuna
• merisuolaa

  • Tee taikina. Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää sokeri, suola ja öljy. Alusta jauhot taikinaan vähän kerrassaan sekoittaen, kunnes taikinasta tulee kimmoisa pallo.
  • Anna taikinan nousta huoneenlämmössä kaksinkertaiseksi (noin 45 minuuttia).
  • Jaa taikina osiin. Muotoile rinkeleiksi, tikuiksi tai sämpylöiksi. Anna tikkujen tai pienten sämpylöiden kohota noin 15 minuuttia, isompien leivonnaisten noin 25 minuuttia. Lämmitä uuni 225 asteeseen.
  • Mittaa 2 l vettä isoon kattilaan. Kiehauta vesi. Lisää ruokasooda, mutta älä säikähdä – vesi kuohahtaa. Sekoita. Vähennä keskilämmölle.
  • Keitä sämpylät muutama sämpylä kerrallaan vedessä noin 30 sekuntia. Nosta reikäkauhalla leivinpaperilla päällystetylle pellille. Kuivaa ylimääräinen vesi pelliltä pois.
  • Voitele leivonnaisten pinta kevyesti vatkatulla munalla. Ripottele päälle suolaa. Paista uunissa. Tikuille riittää noin 5 minuuttia, pienille sämpylöille noin 8 ja rinkeleille noin 12 minuuttia. Pretzelit maistuvat parhailta samana päivänä syötynä.

Resepti: Sanna Kekäläinen

pretzel4

Ohje: **½
Pretzeleiden teko ei vaikuta niin vaikealta, vaikka aika monta erilaista vaihetta niiden tekoon liittyy. Resepti on kirjoitettu selkeästi ja siihen on helppo palata kesken leipomisen. Vaikein vaihe on pretzeleiden muotoilu, mitään kovin muotovalioita näistä ei tullut. Muutama muistutti pretzeliä vielä ennen kohotusta, mutta osa näytti valmiina enemmän mummini tekemiltä kierrepullilta. Lapsi kutsuikin näitä pulliksi 🙂

pretzel3

Maku: **-
Kun vertaan pretzeleitä alkuperäisiin, niihin, joita syötiin baseball-peleissä ja ostettiin ostoskeskusten kärryistä, niin jokin näissä nyt ei vastaa makumuistoa. Tai edes Stockalta saatavia. En vain osaa sanoa, että mikä se on: maku vai koostumus. Ainakin kuoresta tuli vähän turhan tiivis, se olisi saanut olla pehmeämpi. Mutta jos unohdan leipomoiden pretzelit, niin maultaan nämä ovat ihan hyviä. Koemaistajan mielestä pretzeleissä ei ollut mitään vikaa. Ja sen verran hyviä olivat, että aika monta söin yhden päivän aikana. Ja todellakin nämä kannattaa syödä samana päivänä, seuraavaan päivään levänneet eivät olleet enää niin hyviä.

Mainokset

Vihdoin ja viimein

Ystävämme teki muutama vuosi sitten uuden vuoden illalliselle alkupalaksi mustajuurikeittoa. Siitä lähtien olemme koemaistajan kanssa puhuneet, että pitäisi tehdä sitä joskus kotonakin. Nyt vihdoin ja viimein saimme aikaiseksi. Sopivasti vielä sattui, että mustajuuri on yksi talvisen satokauden sesonkijuureksista. Pyysin keittoon ystävämme ohjetta, jonka hän oli napannut Alkon sivuilta.

mustajuurikeitto1

Mustajuurikeitto crème Ninonin hengessä

6 annosta

Valmistusaineet
n. 1,2 kg mustajuurta tai maa-artisokkaa
2 rkl sitruunamehua
2 perunaa
2 pientä salottisipulia
3 rkl voita
8 dl vahvaa kasvis- tai kanalientä
2 dl (kuohu)kermaa
(suolaa)
1 tl vastarouhittua mustapippuria

Tarjoiluun
(1 dl löysäksi vatkattua kermaa)
n. 3/4 dl kuivaa kuohuviiniä tai samppanjaa

Valmistusohje
Kuori ja paloittele juurekset. Nosta ne heti kylmään veteen, jossa on tilkka sitruunamehua, jotta ne eivät tummu.

Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota sipulisilppua voissa kattilassa, kunnes se pehmenee muttei saa väriä. Lisää kattilaan juurekset ja kasvisliemi. Keitä kannen alla kypsiksi, noin 15 minuuttia riippuen palojen koosta.

Soseuta semustajuurikeitto3os sauvasekoittimella kuohkeaksi. Lisää kerma ja anna keiton kiehahtaa. Maista keittoa ja lisää suolaa halutessasi. Rouhi joukkoon musta-pippuria. Jos keitto tuntuu liian paksulta, ohenna sitä kasvisliemellä.

Annostele keitto lautasille. Valuta päälle halutessasi vatkattua kermaa. Avaa kuohuviini ruokapöydässä ja kaada varovasti hieman viiniä varovasti jokaiseen annokseen (huomioi, että viini kuohuu lautasilla). Tarjoile paahdetun leivän kanssa.

Vinkki:  Voit koristella keiton myös tipauttamalla muutamia tippoja löysäksi vatkattua kermaa keiton pinnalle. Vedä cocktailtikulla tipasta raitoja. Rouhi päälle musta- tai valkopippuria.

Julkaistu: Etiketti 3/2010

Ohje: **½
Mustajuurikeiton resepti on johdonmukainen, vaikka sen oikoluku onkin jäänyt tekemättä (varovasti–varovasti, musta-pippuria). Sipulin määrä tuntui vain pieneltä. Eniten aikaa menee tämänkin kanssa esivalmisteluihin eli mustajuurten kuorimiseen ja pilkkomiseen. Koska ohjeessa käskettiin käyttää vahvaa kasvislientä, niin laitoin kahdeksaan desiin kaksi liemikuutiota, mutta en lisännyt erikseen enää suolaa.

mustajuurikeitto4Maku: **+
Ekan lusikallisen jälkeen olin, että mitä on tapahtunut? Muistelin, että uutena vuotena nautittu keitto oli herkullisen hyvää, mutta nyt maistuu suussa liisteriksi mennyt perunamuussi (tiedättehän, kun liian aikaisin syksyllä innostuu tekemään pottumuussia ja siitä tulee koostumukseltaan ihan liisteriä ja makukin muistuttaa sitä). Koemaistaja oli puolestaan sitä mieltä, että keitto on hyvää. Sitten tajusin: olin just pessyt hampaat. Muutama lusikallinen myöhemmin keiton maku alkoi muistuttaa muistikuvaani. Lopulta olin itsekin samaa mieltä koemaistajan kanssa, että hyvää on. Jätimme tällä kertaa kerma- ja samppanjaroippeet pois, mutta keitto olisi terästynyt loistavasti paistetun pekonin muruilla.

Toinen mahdollisuus

Edellinen ruusukaalikokeiluni ei tehnyt minusta kyseisen kasviksen ystävää, mutta ystäväni kannusti minua kokeilemaan niitä rohkeasti uudelleen. Lopulta MeNaisissa (1/2016) julkaistu sitruunaiset ruusu- ja parsakaalit vaikuttivat niin mielenkiintoisilta, että päätin antaa ruusukaalille toisen mahdollisuuden.

ruusuparsakaali1

Sitruunaiset ruusu- ja parsakaalit

4 annosta
20 min
KASTIKE ruusuparsakaali2
1 sitruunan mehu ja kuori
1 dl oliiviöljyä
½ tl suolaa
½ tl mustapippuria myllystä
1 rkl sokeria
KAALIT JA LEIVÄNMURUT
1 siivu vaaleaa leipää
1 rkl oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
400 g ruusukaaleja
2 parsakaalia
suolaa kaalien keitinveteen
1 ruukku lehtipersiljaa
½ dl suolapähkinöitä

  1. Aloita sekoittamalla kaikki kastikkeen aineet keskenään.
  2. Murustele leipäsiivu ja paista murusia hetki öljyssä kuumalla pannulla murskatun valkosipulin kanssa.
  3. Huuhtele ruusukaalit ja leikkaa niistä kannat pois. Puolita isoimmat. Huuhtele myös parsakaalit ja irrota kukinnot varresta. Kypsennä kaalit laakeassa kattilassa kiehuvassa, suolalla maustetussa vähässä vedessä noin 5 minuuttia. Kaalit saavat jäädä rapsakoiksi.
  4. Yhdistä kaalit ja kastike kulhossa. Hienonna sekaan lehtipersilja. Ripottele pintaan suolapähkinöitä ja valkosipulileivänmuruja.

Ohje: **
Ruusu- ja parsakaalit on helppo ja nopea tehdä, suurin vaiva on leivän paahtamisessa ja kaalien esikäsittelyssä.

ruusuparsakaali3

Maku: **-
Ei, en edelleenkään ole ruusukaalien ystävä. Tosin täytyy tunnustaa, että kaalini taisivat jäädä raaoiksi. Minusta ne olivat pieniä, joten en puolittanut niitä. Todennäköisesti tämä oli virhe. Parsakaali nimittäin oli just sopivaa, joten sitä ei olisi saanut keittää hetkeäkään pidempään, mutta ruusukaalit olivat kovia. Puolitettuina tai neljäsosiksi leikattuina ruusukaaleihin olisi myös ehkä tarttunut kastike ja sen mukana maku paremmin.

Kastike nimittäin oli tämän ohjeen vahvin lenkki. Se oli hyvää, ja sitä voisi käyttää sellaisenaan muuhunkin, esimerkiksi salaatinkastikkeeksi. Parsakaalin kukintoihin sitruunakastike tarttui kivasti ja niissä kastike myös maistui, mutta ruusukaaleissa ei kyllä ollut mitään makua. Suolapähkinät antoivat lisäpureskeltavaa, mutta leipä oli ihan turha. Se vettyi heti, eikä valkosipuli lopulta maistunut ruuassa ollenkaan, vaikka se niin törkeän hyvälle tuoksui pannulla.