Viime viikon torstai oli erittäin hyvä reseptien bongauspäivä, sillä edellisen postauksen tomaatti-minttusalaatin lisäksi löysin samaisena päivänä pinaatti-rucola-parsapastan ohjeen. Tämä herkku julkaistiin Metro-lehdessä (5. kesäkuuta 2014). Ohje löytyy lehden näköisversiosta, ja se on näköjään julkaistu myös MeNaisten nettisivuilla.
Pinaatti-rucola-parsapasta
6 hengelle, 40 minuuttia
1 dl pinjansiemeniä
100 g tuoreita pinaatinlehtiä
2 dl rucolaa
2 nippua vihreää parsaa
1 iso sipuli
4–6 valkosipulin kynttä
750 g maa-artisokkatäytteisiä ravioleja
(myös juustoraviolit tai vastaava määrä nauhapastaa käy)
vajaa 1 dl hyvää oliiviöljyä
mustapippuria, suolaa
½–1 sitruunan mehu
pala parmesaanijuustoa
Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla. Huuhdo pinaatti ja leikkaa tai revi pienemmäksi. Huuhdo rucola.
Napsauta poikki parsojen kuivat tyviosat, pilko varret sopiviksi suupaloiksi ja keitä 3–4 minuuttia, juuri ja juuri kypsiksi. Valuta pois keitinvesi ja upota palat kylmään veteen, jotta kypsyminen lakkaa ja väri säilyy.
Keitä pasta kiehuvassa, suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan sopivan napakaksi. Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet ja kuullota pannulla tilkassa oliiviöljyä läpikuultaviksi.
Lisää pinnalle pinaatti, parsapalat, iso loraus oliiviöljyä ja valutettu pasta. Mausta rouhitulla pippurilla ja suolalla. Sekoita nostellen ja jaa ruoka lautasille.
Purista annoksen päälle sitruunamehua. Koristele pinjansiemenillä sekä parmesaanista höylätyillä lastuilla.
Ohje: * ½
Ihan ensimmäiseksi: enpä muista koskaan nähneeni kaupassa maa-artisokkatäytteisiä ravioleja, ainakaan noissa perusmarketeissa ja -kaupoissa, joissa itse pääasiassa asioi.
Toisekseen, kun aloin tehdä pastaa, niin parsan valmistamiseen erikoistunut Kiurunpesän kokki kakkonen huuteli sohvalta, että kuoritko parsat? No, ei tässä niin käsketä, joten annoin palaa kuorimatta (olin ehtinyt leikellä jo puolet parsanipusta suupaloiksi).
Kolmanneksi: missä vaiheessa rucola sekoitetaan mukaan? Kaikkinensa ohje oli jotenkin sekava, mutkia oli ilmeisesti oiottu tekstissä ja muutamaan otteeseen piti miettiä, että mitä nyt pitikään oikein tehdä.
Lopputulos: ** ½
Reseptin puutteista huolimatta sain pastan tehtyä. Olin läntännyt huuhdotut rucolat ja pinaatit samalle lautaselle odottamaan pannulle menoa, joten heitin rucolat yhtä aikaa pinaatin kanssa sekaan. Huono idea, sillä sinappikaalin maku hävisi pastasta lähes kokonaan. Rucola kannattaa siis sekoittaa viimeisenä. Pinaattia olisi saanut mielestäni olla enemmän, ainakin jos tekee kuten minä eli annoin sen hetken paistua sipulien (ja rucolan) kanssa pannulla ennen kuin lisäsin parsat ja tagliatellen. Sitruunamehu puolestaan maistui aika vienosti, joten sitä ehkä saisi olla ronskimmin.
Kaikesta huolimatta hyvää tuli. Söimme pinaatti-rucola-parsapastan grillatun possun lisäkkeenä ja nämä kaksi sopivat hyvin yhteen. Parsakausi jatkuu edelleen ja Kiurunpesässä ei ole vielä syöty niitä kyllästymiseen asti, joten luulen, että ennen kuin tältä vuodelta sesonki on ohi, niin meillä kokkaillaan vielä kerran tätä.