Monthly Archives: kesäkuu 2013

Kiitos ja hyvää kesää

Posted on by

tarhamuffinit (3)

Leivoimme pikku apulaisen kanssa banaanimuffineja, jotka vietiin tarhan tädeille kiitokseksi ja hyvän kesän toivotukseksi. Ohje löytyi Kotilieden ja Marttojen julkaisemasta Kodin hyvä arki -kirjasta (2012) ja kuorruteohje Dansukkerin sivuilta.

Banaanimuffinit
12–18 kpl
valmistusaika 45 min

2 munaa
1 ½ dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
100 g sulatettua voita tai margariinia
1 iso banaani
1 dl punaherukoita

1. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Leikkaa banaani pieniksi kuutioiksi ja sekoita kuivien aineiden joukkoon.

2. Kääntele kuivat aineet munavaahtoon sulatetun rasvan kanssa. Jaa taikina muffinivuokiin ja ripottele pinnalle vielä kohmeiset punaherukat.

3. Paista muffinit 200-asteisessa uunissa. Pienet muffinit kypsyvät noin 15 minuutissa, isot vaativat 20–25 minuutin paistamisen.

tarhamuffinit (2)

Kuorrute
1 kananmunan valkuainen
n. 3 dl Dansukker Tomusokeria tai Mansikanmakuista tomusokeria
pari tippaa sitruunamehua tai etikkaa
(elintarvikeväriä)

Erota valkuainen huolellisesti keltuaisesta. Vatkaa valkuainen kevyesti. Lisää sitruunamehu tai etikka ja valitsemaasi tomusokeria, kunnes saat pursotettavan kuorrutuksen.

Pane kuorruteseos voipaperitötteröön tai minigrip-pussiin. Sulje ja leikkaa pussin kulmaan pieni reikä. Pursota ja koristele piparit. Anna kuivua.

Molemmat ohjeet: **+
Varsinaiseen banaanimuffini-ohjeeseen jäin kaipaamaan ainoastaan pientä selvennystä, että kuinka täyteen vuoat kannattaa taikinaa lusikoida eli kuinka paljon taikina nousee.

Lopputulos: **
Nämä eivät ole mitään paksuja Amerikan muffinsseja eikä hienostelevan trendikkäitä cupcakeja, vaan ihan tavallisia, rehellisiä muffineja. Sellaisia, joita voi kuvitella leiponeensa joskus yläasteen köksän tunneilla. Pysykööt banaanimuffinit myös sellaisina, joten kuorrute oli ihan turhaa kikkailua. Tosin ehkä se hieman pelasti ulkonäköä, sillä mielestäni muffini saisi nousta korkeammaksi kuin mitä nämä nyt nousivat, ja jopa vähän yli vuoasta. Eli noilla vuoilla olisi oikeasti kannattanut laittaa enemmän taikinaa per vuoka ja tehdä vain kymmenen, eikä 13 kuten me teimme (12 tarhaan vietäväksi ja yksi maistettavaksi).

tarhamuffinit

Hyviä muffineista joka tapauksessa tuli, varsinkin jos tykkää kevyemmästä koostumuksesta kuin mitä amerikkalaistyyppiset tiiviit ja kosteat versiot ovat. Todennäköisesti tehdään näitä toistekin, koska leivonnaiset oli kohtuullisen nopeat tehdä.

Kiurunpesän muutos:
Kaupasta ei ollut löytynyt punaherukoita, joten heitin muffineihin pakasteesta löytyneet karpalot.

Advertisement

Avomaan nostalgiaa

Posted on by

Olimme vuosi sitten kesällä työkavereiden kanssa lounaalla Korjaamolla ja tarjolla oli jotain sellaista, mitä ei kyllä ole ihan hetkeen tullut syötyä: etikassa säilöttyjä kurkkuja. Näitä siinä sitten fiilisteltiin oikein joukolla, että maistuvatpa ihan mummolalta. Mummolassa joskus lapsuudessa etikkakurkkuja olen tainnut viimeksi syödäkin. Nyt kun avomaan kurkkuja taas saa, niin koin pakottavaa tarvetta kokeilla kurkkujen maustamista itsekin. Ohjeen nappasin kotoliving.fi-sivuilta.

etikkakurkut (2)

Etikkakurkut

  • 1/2 kg avomaankurkkuja (3 isoa)
  • 2 dl vettä
  • 1 dl väkiviinaetikkaa
  • 1 dl sokeria
  • 1,5 tl suolaa
  • kourallinen tuoretta tilliä

Kaada nesteet ja sokeri ja suola pulloon, hölskytä niin kauan, että sokeri liukenee. Kuori kurkut ja viipaloi ne hyvin ohuiksi siivuiksi. Kaada kurkkuviipaleet, etikkaliemi ja nypitty tilli kannelliseen astiaan maustumaan. Nauti lisukkeena tai leivän päällä.

Ohje: **
Muuten ihan hyvä, mutta kauanko näiden tarttee maustua?

etikkakurkut (3)

Lopputulos: **+
Aijjettä, kyllä maistuivat itse tehtynäkin ihan mummon kurkuille. Maistoimme kurkkuja ensimmäisen kerran jo parin tunnin maustumisen jälkeen, eikä maku ollut vielä kovin voimakas. Noin vuorokauden jälkeen etikka maistui just sopivasti. Puolen kilon kurkkusatsista tuli sopiva määrä ainakin meidän kahdelle syöjälle.

Sitruunainen pesto

Posted on by

Peruna-parsapasta yhdistää alkukesän herkut varhaisperunat ja parsan, joten pakkohan tätä oli kokeilla. Tosin parsakausi taitaa olla vähän jo ohi, kun vihreän parsan hinta oli noussut taivaisiin, ja toisaalta vielä ei saanut kotimaisia uusia perunoita. Laitoin uskaliaasti sitten valkoista parsaa. Ohje on julkaistu Helsingin Sanomissa 6. kesäkuuta 2013 ja löytyy myös täältä.

Peruna-parsapasta
noin 10 varhaisperunaa
1 nippu vihreää parsaa (500 g)
250 g pastaa (esim. penne, farfalle)

Pesto:hs_pesto (2)
¾ dl pinjansiemeniä
1 ruukku basilikaa
1 ruukku lehtipersiljaa
2 dl parmesaaniraastetta
1/2 (luomu)sitruunan kuori ja mehu
1 pieni valkosipulinkynsi
1 dl oliiviöljyä
1 tl suolaa
½ tl mustapippuria

Tarjoiluun:
oliiviöljyä
parmesaaniraastetta

Valmista pesto. Paahda pinjansiemenet kevyesti kuivalla pannulla. Nypi basilikasta ja persiljasta lehdet. Raasta parmesaani. Pese sitruuna huolellisesti ja raasta sen kuorta hienolla terällä. Purista sitruunanpuolikkaasta mehu.

Laita pinjansiemenet, yrtit, kuorittu valkosipulinkynsi ja parmesaani monitoimikoneen kulhoon. Voit valmistaa peston myös sauvasekoittimella. Sekoita hetki ja lisää öljy ohuena nauhana. Mausta pesto sitruunankuorella ja -mehulla, suolalla ja mustapippurilla.

Pese varhaisperunat huolellisesti juuresharjalla. Viipaloi perunat 4–6 lohkoon.

Kuori parsat kevyesti ja katkaise tyvestä pois puinen osa. Viipaloi muutaman sentin pituisiksi vinoiksi paloiksi. Jos parsat ovat kovin paksuja, halkaise ne pituussuunnassa ja paloittele sitten paloiksi.

Kuumenna reilusti vettä isossa kattilassa. Mausta vesi suolalla. Lisää kiehuvaan veteen pasta. Kun pastan keittoajasta on jäljellä noin 4 minuuttia, lisää perunalohkot. Kun pasta alkaa olla napakan kypsää (tarkista kypsyys maistamalla), lisää parsapalat ja keitä vielä minuutti. Kaada keitinvesi pois, mutta jätä hieman kattilan pohjalle.

Sekoita joukkoon pesto. Tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa, mustapippuria tai sitruunamehua.

Annostele pasta lämpimille lautasille. Pirskota halutessasi päälle oliiviöljyä ja raasta parmesaania.

Resepti: Laura Kaapro

Ohje: **
Ohjeen suurin plussa on se, että keittoajoissa on annettu edes viitteellinen minuuttimäärä, joten kokemattomampikin osaa olla oikeaa aikaan tarkkailemassa kattilan sisältöä. Siitä huolimatta perunat jäi pikkusen liian koviksi, ehkä ne olivat liian isoina paloina.

hs_pesto

Lopputulos: *
Kastike ei maistu pestolta juuri ollenkaan. Vahvimpana makuna on sitruuna, eikä se voi johtua siitä, että vahingossa laitoin koko sitruunan kuoren, enkä vain puolikkaan. Sitruunanmehua puristin vain puolikkaasta ihan reseptin mukaisesti. Perinteisesti pestokastikkeeseenhan ei kuulu sitruuna missään muodossa. Lisäksi parmesaani maistuu tässä pestossa ihan liian vähän. Valkosipuliakin saisi olla enemmän. Kaiken huipuksi kattilan pohjalle jäi liikaa keitinvettä, mikä hieman vesitti peston makua. Muutenhan tämä on klassinen ruokalaji, joten toiste sitä voisi tehdä jollain toisella pesto-ohjeella.