Peruna-parsapasta yhdistää alkukesän herkut varhaisperunat ja parsan, joten pakkohan tätä oli kokeilla. Tosin parsakausi taitaa olla vähän jo ohi, kun vihreän parsan hinta oli noussut taivaisiin, ja toisaalta vielä ei saanut kotimaisia uusia perunoita. Laitoin uskaliaasti sitten valkoista parsaa. Ohje on julkaistu Helsingin Sanomissa 6. kesäkuuta 2013 ja löytyy myös täältä.

Peruna-parsapasta
noin 10 varhaisperunaa
1 nippu vihreää parsaa (500 g)
250 g pastaa (esim. penne, farfalle)

Pesto:
¾ dl pinjansiemeniä
1 ruukku basilikaa
1 ruukku lehtipersiljaa
2 dl parmesaaniraastetta
1/2 (luomu)sitruunan kuori ja mehu
1 pieni valkosipulinkynsi
1 dl oliiviöljyä
1 tl suolaa
½ tl mustapippuria

Tarjoiluun:
oliiviöljyä
parmesaaniraastetta

Valmista pesto. Paahda pinjansiemenet kevyesti kuivalla pannulla. Nypi basilikasta ja persiljasta lehdet. Raasta parmesaani. Pese sitruuna huolellisesti ja raasta sen kuorta hienolla terällä. Purista sitruunanpuolikkaasta mehu.

Laita pinjansiemenet, yrtit, kuorittu valkosipulinkynsi ja parmesaani monitoimikoneen kulhoon. Voit valmistaa peston myös sauvasekoittimella. Sekoita hetki ja lisää öljy ohuena nauhana. Mausta pesto sitruunankuorella ja -mehulla, suolalla ja mustapippurilla.

Pese varhaisperunat huolellisesti juuresharjalla. Viipaloi perunat 4–6 lohkoon.

Kuori parsat kevyesti ja katkaise tyvestä pois puinen osa. Viipaloi muutaman sentin pituisiksi vinoiksi paloiksi. Jos parsat ovat kovin paksuja, halkaise ne pituussuunnassa ja paloittele sitten paloiksi.

Kuumenna reilusti vettä isossa kattilassa. Mausta vesi suolalla. Lisää kiehuvaan veteen pasta. Kun pastan keittoajasta on jäljellä noin 4 minuuttia, lisää perunalohkot. Kun pasta alkaa olla napakan kypsää (tarkista kypsyys maistamalla), lisää parsapalat ja keitä vielä minuutti. Kaada keitinvesi pois, mutta jätä hieman kattilan pohjalle.

Sekoita joukkoon pesto. Tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa, mustapippuria tai sitruunamehua.

Annostele pasta lämpimille lautasille. Pirskota halutessasi päälle oliiviöljyä ja raasta parmesaania.

Resepti: Laura Kaapro

Ohje: **
Ohjeen suurin plussa on se, että keittoajoissa on annettu edes viitteellinen minuuttimäärä, joten kokemattomampikin osaa olla oikeaa aikaan tarkkailemassa kattilan sisältöä. Siitä huolimatta perunat jäi pikkusen liian koviksi, ehkä ne olivat liian isoina paloina.

Lopputulos: *
Kastike ei maistu pestolta juuri ollenkaan. Vahvimpana makuna on sitruuna, eikä se voi johtua siitä, että vahingossa laitoin koko sitruunan kuoren, enkä vain puolikkaan. Sitruunanmehua puristin vain puolikkaasta ihan reseptin mukaisesti. Perinteisesti pestokastikkeeseenhan ei kuulu sitruuna missään muodossa. Lisäksi parmesaani maistuu tässä pestossa ihan liian vähän. Valkosipuliakin saisi olla enemmän. Kaiken huipuksi kattilan pohjalle jäi liikaa keitinvettä, mikä hieman vesitti peston makua. Muutenhan tämä on klassinen ruokalaji, joten toiste sitä voisi tehdä jollain toisella pesto-ohjeella.