Jäinen kahvihetki

Olen todellinen kahvikissa, mutta kesähelteillä kuuma juoma ei välttämättä aina maistu, mutta silti pitää sumppia saada. Onneksi voi juoda jääkahvia. Yritin monta kertaa tehdä sitä kotona, mutta aina jokin oli vähän pielessä, eikä siitä tullut joko tarpeeksi vahvaa makuuni tai maito maistui liikaa. Lopulta onnistuin tekemään just minun makuuni sopivan jääkahvin, mutta ehdin sen sitten talven aikana iloisesti unohtaa (tietenkin). Jotta ohjeen kanssa ei tarvitsisi joka kevät arpoa, niin kirjaan sen nyt tänne itselleni ja muillekin muistiin. Tämä ohje pätee, kun kahvi valmistetaan Mokkamasterilla. 

Jääkahvijääkahvi

4 annosta

4 kupillista vettä
4 mitallista tummapaahtoista kahvia
1 rkl vaniljasokeria
1 rkl fariinisokeria
3 dl maitoa
jäitä

Laita lasit jäähtymään pakasteeseen. Keitä kahvi. Kun kahvi on vielä kuumaa, niin sekoita siihen vanilja- ja fariinisokeri. Ei haittaa, vaikka kahvi joutuu tässä vaiheessa jäähtymään pidempäänkin. Ota lasit pakkasesta ja täytä puolilleen jäillä. Kaada 0,75 dl jääkaappikylmää maitoa ja 1 dl kahvia jokaiseen lasiin. Jos lasiin vielä mahtuu, niin lisää muutama jääpala. Sekoita. Nauti.

P.S.
Jos tiedät hyvän jääkahviohjeen, niin vinkkaa toki. Tällä tulee hyvää, mutta olisin utelias kokeilemaan muillakin ohjeilla.

Mainokset

Trendikäs Hugo

Sen perusteella, mitä ystäväni Facebookiin postailivat, niin viime kesän trendikkäin drinksu oli Hugo, vaikkei Groteskin terassilla sellaista osattukaan tehdä (?!). Koko kesän suunnittelin, että täytyy kokeilla Hugon tekemistä kotonakin. Hommasin Ikeasta jopa seljankukkamehua sitä varten. Eipä tullut kertaakaan tehtyä. Loppukesästä pääsin lopulta maistamaan Hugoa Mallorcalla. Tämän kevään lämpimät illat ovat nostattaneet Hugo-himoa uudelleen niin kovasti, että vihdoin sain tehtyä sellaisen kotona. Lähdeaineiston etsinnässä Google antoi ensimmäiseksi osumaksi Soppa365:n ohjeen.

Hugo

omaHugo

Oman terassin Hugo.

1 annos, valmistusaika 3 min, vaikeustaso yksi lusikka

Ainekset

1 rkl seljankukkamehutiivistettä (esim. Ikea tai Belvoir Elderflower Cordial)
1 dl kuohuviiniä
1 rkl kivennäisvettä
muutama jääpala
minttua

Valmistusohje

  1. Täytä pieni lasi jäillä. Valuta lasin pohjalle mehutiivistettä. Kaada päälle prosecco ja kivennäisvesi. Sekoita varovasti.
  2. Koristele mintulla.

Ohje: ***
Yksinkertaista, helppoa. Mutta siis vain ruokalusikallinen kivennäisvettä?

mallorcanhugo

Mallorcan Hugo.

Maku: **½
Hugo on ihana kesäisen kepeä drinkki. Pahimmassa Hugon himossani tein drinkin cavasta, koska sitä sattui jääkaapissa olemaan. Ei hyvä. Seuraavaa varten hommasin kunnon proseccoa ja kyllä, kuohujuomilla on eroa. Ehdottomasti kannattaa tehdä proseccoon, eikä ihan mihin tahansa kuohuvaan. Tätä kuvaillaan Soppa365:n sivuilla kevennetyksi versioksi mojitosta. Jos haluaa enemmän mojitoa muistuttavan makuelämyksen, niin minttua kannattaa vähän murskata eikä vain laittaa koristeeksi. Löysin myöhemmin myös ohjeen, jossa juomaan laitetaan limeä. Ohjeissa myös vaihtelee kivennäisveden määrä. Toisin sanoen tästä saa vähällä vaivalla muokattua juuri omaan makuun sopivan drinksun. Itse ei kaivannut limeä tähän ollenkaan, mutta ehkä vähän enemmän seljankukkamehutiivistettä ja mintun makua.

Ei mikään arki-illan pyöräytys

Istuimme helatorstain aikoihin iltaa kavereiden kanssa, sillä oli uuden vuoden lupaukseeni kuuluvien toukokuun treffiemme aika. Helsingin Sanomien parsa-juustopiirakasta innostuneena lupauduin leipaisemaan sellaisen meille iltapalaksi. Ohje on julkaistu painetussa lehdessä 28.4.2016 ja löytyy täältäkin.

parsapiiras2

Parsa-juustopiiras

6 ANNOSTA
VALMISTUSAIKA 1½ H

Pohja:
125 g pehmeää voita
2½ dl vehnäjauhoja
1 dl juustoraastetta
3 rkl vettä

parsapiiras3

Kaulitsin taikinaa tasan tämän verran ja sitten painelin taikinan suoraan vuokaan.

Täyte:
1 nippu (500 g) tankoparsaa (vihreää tai valkoista tai molempia)
1 sipuli
1 rasia pinaattia
1 rkl voita
10 kirsikkatomaattia
2 dl kuohukermaa
3 kananmunaa
1 ruukku ruohosipulia
suolaa, mustapippuria
1 rasia ricottajuustoa

Päälle:
100 g ilmakuivattua kinkkua
yrttejä

  • Tee pohja. Nypi voi, jauhot ja juustoraaste murumaiseksi seokseksi. Lisää mukaan vesi ja sekoita taikinaksi. Laita kylmään vetäytymään noin tunniksi.
  • Kaaviloi taikina pyöreäksi jauhotetulla alustalla. Nosta paperilla vuorattuun uunivuokaan. Painele tasaiseksi jauhotetuilla sormilla niin, että taikina nousee reunoille asti. Laita toinen paperi päälle ja käytä painona esimerkiksi kuivattuja papuja tai herneitä.
  • Esipaista taikinaa 190-asteisessa uunissa noin 15–20 minuuttia. Anna jäähtyä hetki ja poista painot ja toinen paperi pohjan päältä.
  • Tee täyte. Kuori ensin parsat ja sipulit.
  • Keitä parsoja viisi minuuttia suolatussa vedessä. Valuta, kuivaa ja paloittele parsat.
  • Hienonna sipuli. Kuullota sipuli ja pinaatti voissa. Laita sipuli-pinaattiseos esipaistetun piiraspohjan päälle.
  • Ripottele pohjalle myös paloiteltu parsa ja halkaistut kirsikkatomaatit. Sekoita kerma ja munat keskenään. Sekoita joukkoon myös hienonnettu ruohosipuli, mausta suolalla ja pippurilla.
  • Kaada täyteseos piiraspohjan päälle. Ripottele pinnalle vielä ricottajuusto ja paista 165-asteisessa uunissa noin 30–40 minuuttia, eli kunnes täyte on hyytynyt ja pinta saanut hieman väriä.
  • Koristele piiras ilmakuivatulla kinkulla ja yrteillä.

Resepti: Henri Alén

parsapiiras4

Vähän pelkäsinkin, että täytteitä on niin paljon, että muna-kermaseos valuu taikinareunuksen yli.

Ohje: **
Puolihuolimaton reseptin luku kostautui. Luin raaka-ainelistan hyvin ja itse ohjeen vain silmäilin pikaisesti. Silmäilynkin taisin tehdä vain vasemmalla silmällä. Sen verran shokkiyllätyksenä tuli, kuinka monivaiheinen ja aikaa vievää parsa-juustopiirakan teko on. Tajusin sen vasta siinä vaiheessa, kun aloin piirakkaa leipomaan arki-iltana töiden ja harrastusten jälkeen. Tämä ei todellakaan ole mikään arki-illan nopea uuniin pyöräytys. Ohjeessa sinänsä ei ole muuten mitään vikaan, kyllä tällä piirakan saa uuniin.

parsapiiras1

Maku: *½
Mikä pettymys. Näillä raaka-aineilla tämmönen lopputulos: ihan syötävää, muttei mitään ihmeellistä. Juustot ovat ihania, mutta tässä ricottaa oli liikaa. Olen kyllä aina kuvitellut, ettei juustoa voi koskaan olla liikaa. Näköjään se on mahdollista. Ehkä ricotta ei olisi ollut niin hallitseva, jos sen olisi sekoittanut enemmän muiden täytteiden sekaan. Nyt ricotta dominoi sekä makua että suutuntumaa. Parsaparka jäi ihan sivurooliin, vaikka se oli oikeastaan se syy, jonka takia tästä ohjeesta innostuin. Arkistoistani löytyy parempiakin parsapiirakan ohjeita, joten taidan turvautua niihin tulevaisuudessa, ellei jotain todella hyvää syytä kokeilla tätä uudestaan ilmaannu.