Arkistojen aarteita

Työnantajallani ja minulla on yhteinen merkkipäivä, ja sen kunniaksi ajattelin leipoa työpaikan kahvihuoneeseen tarjolle jotain. Meidän kerroksemme väki tulee niin eri tahtia aamuisin töihin, että jokainen juo kahvinsa omassa aikataulussaan. Sen vuoksi halusin jotain sellaista, mikä säilyisi pöydällä tarjolla. Mietin pääni puhki, kunnes muistin vanhan suklaakakku-ohjeen. Tämä kyseinen suklaakakku on kuivakakku olematta kuitenkaan tylsä (tai kuiva). Kuivakakkujen mainehan on hifisteltyjen kuppikakkujen ja muffinssien aikakaudella painunut vähän vanhanaikaisen puolelle. Ihan suotta mielestäni. Tämän valtti on se, että kakku säilyy huoneenlämmössä, syntyy vähillä raaka-aineilla, on nopea pyöräyttää arki-iltana JA maistuu hyvälle.

suklaakakku3

Ohjeen alkuperä on jäänyt kauas historiaan. Olen sen jostakin kopioinut reseptivihkooni, joka minulla on ollut yläasteikäisestä alkaen. Vihkon kansikin on jo jäänyt matkan varrelle, mutta uskollisimmat ohjeet löytyvät sieltä edelleen. Ohjeen historian takia poikkean nyt blogini konseptista ja jätän reseptiarvostelun tekemättä.

Suklaakakkusuklaakakku2

150 g margariinia
2 ½ dl sokeria
3 kananmunaa
3 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl (kuohu)kermaa
1 sitruunan kuori
150 g taloussuklaata

  1. Sekoita leivinjauhe ja vehnäjauhot keskenään.
  2. Ellet käytä valmista suklaarouhetta, niin raasta/paloittele suklaa. Osa suklaasta saa olla aika ronskeina paloina.
  3. Pese sitruuna oikein hyvin, kuivaa ja raasta sen kuori valmiiksi.
  4. Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi.
  5. Vatkaa sekaan kananmunat yksitellen.
  6. Sekoita joukkoon muut ainekset vuorotellen.
  7. Paista 175 asteessa noin 45 minuuttia.

suklaakakku1

Kiurunpesän muutos:
Käytin tällä kertaa appelsiininkuoriraastetta kakkuun. Se toimii kohta paremmin kuin sitruunankuoriraaste.

suklaakakku4

Valitan aina välillä täällä blogissa ohjeista, joissa on vedetty mutkat suoriksi. Noottia saisi tämä minun omakin reseptikirjaukseni 🙂

Mainokset

Hei hei, nähdään taas pian!

Viimeisen vuoden ajan meidän arjen on useammin kuin kerran pelastanut ihana enkeli, sukulaistyttö, tai no, nuori nainen jo. Kun kaksi aikuista on ollut liian vähän, niin tämä ihana ihminen on liihotellut meille ja pelastanut tilanteen.  Ja rehellisyyden nimissä on me myös hyödynnetty lapsenhoitopalvelua kahdenkeskisen vapaa-ajan järjestämiseksikin. Tällä viikolla jouduin kokkaamaan hänelle läksiäisillallisen. Työt ja syksyllä opinnot vievät hänet toiselle puolelle maata, ja meidän on opeteltava tulemaan toimeen ilman pelastavaa enkeliä.

Sain äitienpäivälahjaksi toivomani Henri Alénin ja Annukka Oksasen Vuoden keittokirja. Henkan kotiruokaa koko vuoden -keittokirjan, ja kokeilin siitä nyt ensimmäistä reseptiä. Valitsin läksiäisillalliselle kokattavaksi mintulla maustetun herne-pekonipastan, koska se oli nopea pyöräyttää työpäivän jälkeen tarjolle.

Mintulla maustettu herne-pekonipasta

aleninpasta_24 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
6 siivua pekonia
400 g fettuccinepastaa
2 dl tuoreita puhdistettuja herneitä tai pakasteherneitä
2 rkl hienonnettua tuoretta minttua
½ dl oliiviöljyä
1 rkl voita
suolaa ja mustapippuria
raastettua parmesaanijuustoa

KUORI sipulit ja valkosipulinkynnet ja hienonna ne. Pilko pekoni. Ruskista se ja salottisipuli pannulla. Lisää joukkoon valkosipuli.

PANE pasta kiehumaan runsaasti suolattuun veteen.

LISÄÄ pannulle pekonin ja salottisipulin seuraksi herneet, minttu ja oliiviöljy ja lämmmitä.

VALUTA kypsä pasta ja lisää se pannulle. Sekoita joukkoon voi. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoile raastetun parmesaanijuuston kanssa.

Aleninpasta_1

aleninpasta_3

Ohje: ***-
Ohje on selkeä ja helppo, mutta minulla on todellakin vaikeuksia lukutaitoni kanssa. Olin jo aiemmin lukenut ohjeen läpi ja kun aloin tehdä pastaa, niin silmäilin sen nopeasti ”muistinvirkistyksesi” läpi. Tämä johti siihen, että heitin oliiviöljyn sipulien ja pekonin perään pannulle ennen kuin luin ohjetta ainesosaluetteloa pidemmälle ajatuksen kanssa. En onneksi tällä kertaa onnistunut pilaamaan mitään, mutta jokohan ottaisin opiksi ja lukisin ohjeet läpi a-ja-tuk-sen kans-sa tästä eteenpäin.

Maku: **+
Kriittisimmät koeamaistajat (= melkein 5-vuotias ja 2,5-vuotias) olivat sitä mieltä, että tämä oli hyvää ja voin yhtyä heidän mielipiteeseensä. En löytäny tavallista minttua kaupasta, niin laitoin vahvaa minttua vähän varovaisemman määrän mitä ohjeessa luki. Sitä olisi saanut olla hivenen enemmän. Ja meitä oli syöjiä kolme aikuista ja kaksi muksua, niin keitin 600 grammaa pastaa, mikä oli hiven turhan paljon kastikkeen (vai miksi tuota herne-pekoni-sekoitusta nyt haluaa kutsua) määrään verrattuna. Mutta kyllä, ehdottomasti täytyy kokeilla tätä uudelleen, kun saadaan pian taas tuoreita herneitä.

aleninpasta_7

Vappuvinkki

Vietimme perinteistä hyvää ruokaa&tuoreet juorut -iltaa yhdessä likkakavereiden kanssa Tampereella. Tällä kertaa teemana oli pyjamabileet, mikä oli ihanan rentoa työviikon päätteeksi. Alkupalaksi oli suunnitelmissa maissilastuja ja guacamolea, joiden kaveriksi halusin jotain raikasta, hedelmäistä. Turvauduin jälleen googlen apuun uusien reseptien etsinnässä ja erilaisten hakujen jälkeen löysin viinirypälesalsan ohjeen Prinsessakeittiö-blogista. Se vaikutti olevan sitä, mitä hainkin.

Viinirypälesalsa

1 pieni salottisipuli
1 tl vaaleaa balsamietikkaa
suolaa
mustapippuria
1 dl viinirypäleitä
1 tl timjaminlehtiä

Kuori sipuli ja siivuta hyvin ohuelti. Laita sipulisiivut kulhoon, lisää etikka, suola ja pippuri. Anna tekeytyä noin 15 minuuttia. Leikkaa viinirypäleet pienehköiksi kuutioiksi ja sekoita sipuliin, lisää lopuksi timjami.

viinirypälesalsa5Ohje: ***-
Kuori, siivuta, sekoita ja anna maustua. Simppeliä. Tympein ja aikaavievin osuus on viinirypäleiden leikkaaminen. Täytyy tässä kohtaa jo tunnustaa, että toimin täysin periaatteideni vastaisesti. Sen sijaan, että olisin ensimmäisellä kerralla noudattanut ohjetta kirjaimellisesti, menin ja uskalsin triplata ainesten määrät. Laskeskelin, että desistä ei tule tarpeeksi, koska tätä on tarkoitus syödä dippinä ja olin ihan oikeassa.

Maku: ***-
Maku oli todella positiivinen yllätys, sillä viinirypälesalsa oli todella hyvää. Vilpittömästi voin sanoa, että hetkeen onnistunein reseptilöytö. Sipuli ja balsamico tuovat jännää kontrastia rypäleiden makeudelle ja nachon päällä salsa toimi todella loistavasti. Se oli todellakin sellainen raikas, jännä vastinpari suolaiselle nacholle. Joskus voisi kokeilla kurpitsa-crostineja, joiden kaverina blogissa tätä tarjotaan. Jos olet ajatellut syödä nachoja vappuna, niin lämpimästi suosittelen kokeilemaan tätä.