Työnantajallani ja minulla on yhteinen merkkipäivä, ja sen kunniaksi ajattelin leipoa työpaikan kahvihuoneeseen tarjolle jotain. Meidän kerroksemme väki tulee niin eri tahtia aamuisin töihin, että jokainen juo kahvinsa omassa aikataulussaan. Sen vuoksi halusin jotain sellaista, mikä säilyisi pöydällä tarjolla. Mietin pääni puhki, kunnes muistin vanhan suklaakakku-ohjeen. Tämä kyseinen suklaakakku on kuivakakku olematta kuitenkaan tylsä (tai kuiva). Kuivakakkujen mainehan on hifisteltyjen kuppikakkujen ja muffinssien aikakaudella painunut vähän vanhanaikaisen puolelle. Ihan suotta mielestäni. Tämän valtti on se, että kakku säilyy huoneenlämmössä, syntyy vähillä raaka-aineilla, on nopea pyöräyttää arki-iltana JA maistuu hyvälle.

Ohjeen alkuperä on jäänyt kauas historiaan. Olen sen jostakin kopioinut reseptivihkooni, joka minulla on ollut yläasteikäisestä alkaen. Vihkon kansikin on jo jäänyt matkan varrelle, mutta uskollisimmat ohjeet löytyvät sieltä edelleen. Ohjeen historian takia poikkean nyt blogini konseptista ja jätän reseptiarvostelun tekemättä.

Suklaakakku

150 g margariinia
2 ½ dl sokeria
3 kananmunaa
3 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl (kuohu)kermaa
1 sitruunan kuori
150 g taloussuklaata

1. Sekoita leivinjauhe ja vehnäjauhot keskenään.
2. Ellet käytä valmista suklaarouhetta, niin raasta/paloittele suklaa. Osa suklaasta saa olla aika ronskeina paloina.
3. Pese sitruuna oikein hyvin, kuivaa ja raasta sen kuori valmiiksi.
4. Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi.
5. Vatkaa sekaan kananmunat yksitellen.
6. Sekoita joukkoon muut ainekset vuorotellen.
7. Paista 175 asteessa noin 45 minuuttia.

Kiurunpesän muutos:
Käytin tällä kertaa appelsiininkuoriraastetta kakkuun. Se toimii kohta paremmin kuin sitruunankuoriraaste.

Valitan aina välillä täällä blogissa ohjeista, joissa on vedetty mutkat suoriksi. Noottia saisi tämä minun omakin reseptikirjaukseni 🙂