Kolmas kerta toden sanoo?

Olen tähän mennessä kahdesti antanut aiemmin vieroksumalleni ruusukaalille mahdollisuuden. Ensimmäisellä kerralla kokeilin niitä pekonin kaverina, enkä vakuuttunut ollenkaan. Sain kannustavaa palautetta kokeilla ruusukaalia toiste, ja alkuvuodesta löysin uuden reseptin testattavaksi. Sitruunan ja parsakaalin kanssa yhdistettynä aloin jo nähdä ruusukaaleissa mahdollisuuden. Kun tuoreimmassa Yhteishyvän Ruoka-liitteessä (5/2016) oli todella yksinkertainen ruusukaali-ohje, päätin testata josko kolmas kerta toden sanoisi. Ohje löytyy myös netistä.

hunajaruusukaalit3

Hunajaiset ruusukaalit

Ainekset
4 annosta

300 g ruusukaalia
1 rkl öljyä
1 rkl voita
1 rkl hunajaa
1 rkl sitruunamehua
½ tl suolaa
¼ tl mustapippuria

hunajaruusukaalit2

Ohjeet

Keitä ruusukaaleja suolalla maustetussa vedessä 3–4 minuuttia. Kaada siivilään ja jäähdytä kylmällä vedellä. Halkaise isot ruusukaalit. Kuumenna voi-öljyseos paistinpannulla. Lisää ruusukaalit ja kuumenna sekoitellen, kunnes kaalit saavat vähän väriä. Lisää hunaja, sitruunamehu ja mausteet. Kuumenna hetki.

TEKSTI: TAINA SALOVAARA

Ohje: ***-
Yksi syy, miksi tartuin tähän ohjeeseen, oli sen yksinkertaisuus. Usein yksinkertainen on parasta, joten ehkä ilman mitään ylimääräistä härpäkettä ruusukaaleistakin saisi vihdoin hyvää syötävää. Ohjeen suuri valtti on myös se, ettei kaupasta tarvinnut ostaa muuta kuin ruusukaalit. Kaikki muut ainekset kuuluvat meidän keittiömme perustarpeistoon.

hunajaruusukaalit1

Maku: **½
Vihdoin ohje, jolla saa herkullisen lisäkkeen ruusukaaleista. Vedimme isoimman koemaistajan kanssa nämä possun pihvien seurana kahteen pekkaan yhdeltä istumalta. Toisin sanoen, teen toistekin. Jätin pienimmät ruusukaalit leikkaamatta kahtia, mutta olisi kannattanut. Leikkauspinta ruskistui huomattavasti kauniimmin kuin kaalit muuten. Minusta puoliksi leikattuihin oli myös imeytynyt enemmän makua.

Mainokset

Arkistojen aarteita

Työnantajallani ja minulla on yhteinen merkkipäivä, ja sen kunniaksi ajattelin leipoa työpaikan kahvihuoneeseen tarjolle jotain. Meidän kerroksemme väki tulee niin eri tahtia aamuisin töihin, että jokainen juo kahvinsa omassa aikataulussaan. Sen vuoksi halusin jotain sellaista, mikä säilyisi pöydällä tarjolla. Mietin pääni puhki, kunnes muistin vanhan suklaakakku-ohjeen. Tämä kyseinen suklaakakku on kuivakakku olematta kuitenkaan tylsä (tai kuiva). Kuivakakkujen mainehan on hifisteltyjen kuppikakkujen ja muffinssien aikakaudella painunut vähän vanhanaikaisen puolelle. Ihan suotta mielestäni. Tämän valtti on se, että kakku säilyy huoneenlämmössä, syntyy vähillä raaka-aineilla, on nopea pyöräyttää arki-iltana JA maistuu hyvälle.

suklaakakku3

Ohjeen alkuperä on jäänyt kauas historiaan. Olen sen jostakin kopioinut reseptivihkooni, joka minulla on ollut yläasteikäisestä alkaen. Vihkon kansikin on jo jäänyt matkan varrelle, mutta uskollisimmat ohjeet löytyvät sieltä edelleen. Ohjeen historian takia poikkean nyt blogini konseptista ja jätän reseptiarvostelun tekemättä.

Suklaakakkusuklaakakku2

150 g margariinia
2 ½ dl sokeria
3 kananmunaa
3 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl (kuohu)kermaa
1 sitruunan kuori
150 g taloussuklaata

  1. Sekoita leivinjauhe ja vehnäjauhot keskenään.
  2. Ellet käytä valmista suklaarouhetta, niin raasta/paloittele suklaa. Osa suklaasta saa olla aika ronskeina paloina.
  3. Pese sitruuna oikein hyvin, kuivaa ja raasta sen kuori valmiiksi.
  4. Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi.
  5. Vatkaa sekaan kananmunat yksitellen.
  6. Sekoita joukkoon muut ainekset vuorotellen.
  7. Paista 175 asteessa noin 45 minuuttia.

suklaakakku1

Kiurunpesän muutos:
Käytin tällä kertaa appelsiininkuoriraastetta kakkuun. Se toimii kohta paremmin kuin sitruunankuoriraaste.

suklaakakku4

Valitan aina välillä täällä blogissa ohjeista, joissa on vedetty mutkat suoriksi. Noottia saisi tämä minun omakin reseptikirjaukseni 🙂

Piirakkaa pääsiäiseksi

Pääsiäinen – miten hyvä syy vaihteeksi leipoa. Mutta mitä? Päädyin siihen, että haluan tehdä jotain raikasta suklaamunien vastapainoksi. Jossain internetin ihmeellisessä maailmassa silmiini osui kuva sitruunapiirakasta ja kliseisesti siitä se ajatus sitten lähti. Googlailin eri ohjeita ja vaatimuksena oli, ettei ohje vaadi liikaa pikkutarkkuutta, sillä isompi juniorikokki lupautui apulaiseksi. Lopulta päädyin Kinuskikissan muutama vuosi sitten julkaisemaan nopeaan sitruunatorttuun. Kiurunpesän keittiössä tykätään limestä enemmän kuin sitruunasta, niin tein vastoin periaatteitani ja jo ensimmäisellä testikerralla vaihdoin sitruunat niihin.

Sitruunapiiras

Murotaikinapohja:limepiirakka2
125 g voita tai margariinia
1 dl sokeria
1 muna
2 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

Täyte:

2 dl sitruunamehua (2–3 sitruunaa)
2 ¾ dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
2 dl kuohukermaa
3 munaa

Tarjoiluun:
2 dl kuohukermaa
1 rkl vaniljasokeria

Vaahdota voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon muna. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan muutamassa erässä. Voitele piirakkavuoka (halkaisija 24 cm tai 20 x 27 cm). Levitä taikina jauhotetuin sormin vuoan pohjalle ja reunoille.

Purista sitruunamehu. Yhdistä kulhossa sokeri ja vehnäjauhot (näin jauhot eivät jää paakuiksi täytteeseen).

Sekoita joukkoon sitruunamehu ja kerma. Lisää munat vispilällä sekoittaen.

Kaada täyte vuokaan.

Paista 175 asteessa uunin alatasolla noin 45 minuuttia.

Mittaa kulhoon kuohukerma ja vaniljasokeri. Vatkaa vaahdoksi.

limepiirakka1

Ohje: **+
Sitruunapiirakka vaikuttaa just sopivan helpolta juniorikokin kanssa leivottavaksi samalla, kun silmät selässä seuraa, että mitä toinen lapsista puuhaa. Ohjeen kuvat auttavat vähän tumpelompaa leipuria selviämään hommasta kunnialla. Kannattaa käydä vilkaisemassa myös reseptin kirvoittamaa keskustelua, siellä oli pari hyvää lisävinkkiä piirakan tekoon. Lupauksensa mukaisesti leivonnainen valmistuu nopeasti.

limepiirakka3

Maku: **
Ensin pitää tunnustaa, että minulla taisi olla piirakka muutaman minuutin liian pitkään uunissa, sillä reunat ehtivät jo vähän tummua liikaa. Syytän uunia, jonka kanssa olen jatkuvasti helisemässä. Koostumukseltaan piirakka on todella tiivis. Jäin miettimään, että johtuiko se liian pitkäksi venähtäneestä paistoajasta vai onko piirakan tarkoituskin olla sellainen. Piirakan ulkonäkö ei ole kovin kummoinen, mutta maku on hyvä ja sehän on pääasia. Lime maistuu juuri sopivassa määrin, ja piirakka on raikas kahvin seuralainen mämmin ja suklaamunien jälkeen. Luulen, että tätä on pakko kokeilla uudelleen ja olla tarkempi paistamisen kanssa. Söimme tällä kertaa limepiirakan vaahdotetun vaniljakastikkeen kanssa ja yhdistelmä toimi hyvin.