Vierasvaraa

Sukulaisia pukkaa kylään tällä viikolla, niin innostuin leipomaan lasten kanssa. Olin jo ajat sitten laittanut itselleni muistiin linkin sitruuna-lakupaloihin, ja nyt oli hyvä hetki ottaa ohje käyttöön. Oli aika ottaa revanssi Kick-karkkien ja kerman sekoituksesta, jouluna yritin vatkata siitä kakun täytettä. Se epäonnistui silloin ihan totaalisesti. Bongasin sitruuna-lakupalat alkujaan Instagramista HSruoka-tililtä, ja ohje löytyy täältä.

Sitruuna-lakupalat

20 palaa

200 g voitalakupalat (1)
3 sitruunan mehu (1½ dl)
1 sitruunan raastettu kuori
4 kananmunaa
3 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 tl lakritsinjuurijauhetta
Lakritsikinuski:
2 dl kuohukermaa
10 (à 19 g) Kick-patukkaa
Koristeeksi:
nonparelleja

  • Paloittele voi kattilaan. Raasta yhden sitruunan kuori. Purista sitruunoiden mehut (1½ dl) kattilaan, lisää joukkoon kuoriraaste.
  • Kuumenna, kunnes voi sulaa. Jäähdytä kädenlämpöiseksi.
  • Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita munavaahdon joukkoon vuorotellen voiseosta ja jauhoseosta. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi.
  • Kaada leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Kypsennä 200-asteisessa uunissa 30–35 minuuttia. Jäähdytä kakkupohja.
  • Mittaa kattilaan kuohukerma ja paloitellut Kick-patukat. Keitä hiljalleen poristen 5–10 minuuttia, kunnes seos on kiiltävän mustaa ja kinuskimaisen paksua.
  • Levitä kakkupohjan päälle. Koristele halutessasi nonparelleilla. Anna jähmettyä huoneenlämmössä.
  • Leikkaa annospaloiksi. Säilytä leivonnainen viileässä.

Vinkki: Lakritsinjuurijauhetta saa muun muassa ekokaupoista.

Ohje: **lakupalat (2)
Tulikohan minulla mittavirhe vai onkohan taikinan tarkoitus olla löysää? Nimittäin se oli yllättävän löysää. Pohja on samantyyppinen kuin mokkaruuduissa, niin sillä alkoi epäilyttää, onko sen tarkoitus olla löysää. Mokkistaikinani kun on aika paksua. Sormi meinasi mennä suuhun myös tuon lakritsikinuskin kanssa. Kymmenessä minuutissa se ei ollut todellakaan porissut kiiltävän mustaksi ja kinuskimaisen paksuksi. Lopulta se oli porisemassa 15 minuuttia, jonka jälkeen annoin sen olla kattilassa jäähtymässä hetken. Kinuski oli aika lirua vielä siinä vaiheessa, kun levitin sen pohjan päälle, joten se levittyi aika epätasaisesti, mutta onneksi jähmettyi lopulta, kun heitin pellin hetkeksi jääkaappiin (niin, ohje väittää, että se jähmettyy huoneenlämmössä tai sitten olin vain kärsimätön). Ohjeena sitruuna-lakupalat oli selkeä ja nopea toteuttaa.

lakupalat (3)

Maku: **-
Mikä pettymys nämä oli. Odotin jotain lakun ja sitruunan makuista mokkaruudun tapaista leivonnaista, mutta nöy. Ensinnäkin näistä tuli kamalan matalia, johtuiko löysästä taikinasta? Pohja oli aika tiivis. Toki saattoi myös vatkausvaiheessa mennä jotain vikaan, kun muksun kanssa touhusimme. Apukokki luo aina pienen vaaratekijän. Maku erityisesti ei vastannut odotuksia. Pohjassa maistuu todella voimakkaasti sitruuna, muttei lakritsi ollenkaan. Kinuski ei tuo yksinään tarpeeksi lakritsin makua paloihin. Pettymys, koska tuon lakritsin takia näitä aloin leipomaan. Aiemmin olen kokeillut lakritsamokkapaloja, ja todennäköisesti leivon niitä seuraavan kerran lakuhimooni enkä näitä.

Kriittisimmät koemaistajatkin nyrpistelivät nenäänsä näille, vaikka yleensä kaikki herkut maistuu. Toinen halusi syödä pelkän päällisen ja apukokin mielestä pohja oli hyvänmakuista. Olimme lopulta kaikki samaa mieltä, että ihan tavalliset mokkaruudut olisivat olleet parempia. Kiurunpesän isoin koemaistaja totesi, että lakritsi-lakupalat oli ihan OK. Ajatus on laittaa näitä pakastimeen, saa nähdä miten lakritsikinuskille käy.

PS.
Tajusin tätä kirjoittaessa, että olin muuten ostanut lakritsijauhetta, joka on eri asia kuin lakritsijuurijauhe. Näistä HS:n ohjeessa käytetty lakritsijuurijauhe on miedomman makuista kuin lakritsijauhe. Jos teelusikallinen tyjympää lakritsijauhetta maistui noin vienosti, niin kuinka lakritsiton maku olisi tullut juurijauheella?

Mainokset

Hyvää ystävänpäivää

Sydäntalven tiukka leivonnaiskausi huipentuu ystävänpäivään. Laskiaispullat ja Runebergin tortut ostin kaupasta, mutta ystävänpäiväksi halusin leipoa jotakin. Jo edellisessä postauksessa mainitussa Yhteishyvän tuoreimmassa ruokaliitteessä (helmikuu 2016) oli ohje ystävänpäiväleivoksiin, joissa oli käytetty lempikaramellejani, Marianneja. Niinpä otimme varaslähdön jo eilen ja söimme päivällisen jälkiruuaksi Marianneleivoksia.

ystävänpäivä (5)

Marianneleivokset

Ainekset
7 kappaletta

4 munaaystävänpäivä (1)
1 dl sokeria
0,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl perunajauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Täyte
3 dl vispikermaa
1 dl tomusokeria
250 g mascarponejuustoa
120 g Marianne-rouhetta
5 liivatelehteä
1 dl kuumaa maitoa

Pinnalle
30 g Marianne-rouhetta
2 dl pakastevadelmia (halutessasi)

ystävänpäivä (2)Ohjeet
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi ne munavaahtoon. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Kypsennä 225 asteessa noin 8 minuuttia. Kumoa levy sokeroidulle leivinpaperille. Pane liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen. Vaahdota kerma tomusokerin kanssa. Lisää rouhe ja mascarpone. Sekoita tasaiseksi. Puserra liivatteista vesi pois. Liuota liivatteet kuumaan maitoon. Lisää liuos täytteeseen sekoittaen. Anna täytteen jähmettyä jonkin aikaa. Puolita torttupohja. Levitä täyte toiselle pohjalle, nosta päälle toinen pohja. Peitä kakku kelmulla ja pane päälle leikkuulauta. Anna jähmettyä viileässä. Ota levystä joko korkealla sydänmuotilla leivoksia tai leikkaa levy neliöiksi. Koristele Marianne-rouheella ja halutessasi vadelmilla.

Vinkki: Jos käytät ulkomaisia pakastevadelmia, kuumenna niitä mikrossa muutaman minuutin ajan.

Teksti: Taina Salovaara

ystävänpäivä (4)Ohje: ***-
Marianneleivosten ohje on selkeä ja helppo noudattaa. Ihmettelen vain liivatteiden määrää, viisi kappaletta. Eikö vähempi riittäisi?

Maku: **-
Maku sen sijaan on pettymys. Suurin pettymys on, ettei Marianne-rouhe maistu tarpeeksi. Mascarpanen ansiosta täyte ei ole liian makea, mutta sen koostumus on mielestäni liian hyytelömäinen. Maisteluvaiheessa mietin edelleen liivatteita, onko niitä liikaa tai voisiko ne jättää pois kokonaan? Kunnon paksu kermavaahto ja mascarpone muodostavat niin kiinteän massan, että luulisi sen pysyvän leivonnaisten sisällä ilman liivatteitakin.

Kiurunpesän muutos:
Marianneleivosten pohja on kääretorttu-tyyppinen, niin tästä voisi tehdä ihan reippaasti kunnon kääretortun. Jättäisin liivatteen pois täytteestä, pohjan pintaan ohut kerros vadelmahilloa tai -marmeladia ja rullalle. Varmasti tulisi hyvää.

 

Maukkaasta laimeaksi

Elämä on jatkuvaa uusien arkiruokaohjeiden metsästystä. Siltä se ainakin tuntuu, kun monta kertaa viikossa miettii vastausta kysymykseen ”mitä tänään, huomenna ja ylihuomenna syötäisiin”. Toisinaan kokeilemisen arvoisia ohjeita kannetaan postiluukun kautta ihan nenän eteen. Tämä thai-kalakeiton ohje löytyi uusimman Yhteishyvän (helmikuu 2016) ruokaliitteestä ja on julkaistu myös netissä.

thailohikeitto (1)

Thai-kalakeitto

Ainekset
6 annosta
300 g pakastelohikuutioita
180 g pakastekatkarapuja
1 pussi (500 g) itämaisia wokvihanneksia
2 cm pala inkivääriä
1–2 punaista chiliä
6 dl vettä
2 kalaliemikuutiota
1 prk(400 g) kookosmaitoa
1–2 limetin mehu
ripaus sokeria
suolaa
basilikaa, tilliä tai korianteria

thailohikeitto (2)

Ohjeet
Kiehauta vesi. Silppua chilit, poista siemenet ja raasta inkivääri. Lisää veteen chilit ja inkivääri. Keitä hetki. Lisää liemikuutiot, kookosmaito, kasvikset ja lohikuutiot. Anna kiehua 3 minuuttia. Mausta limetinmehulla, sokerilla ja suolalla. Lisää katkaravut ja kuumenna keitto kiehuvaksi, älä keitä. Ota kattila liedeltä ja peitä kannella ja anna makujen tekeytyä jonkin aikaa. Silppua pinnalle basilikaa, tilliä tai korianteria.

Ohje: **-
Kaksi kysymystä. 1. Missä vaiheessa limetin mehu lisätään? Painetussa lehdessä sitä ei mainita itse ohjeessa ollenkaan. Nettisivuille se on näköjään lisätty (yllä oleva ohje kopsattu suoraan Yhteishyvän sivuilta). Tein keittoa lehti kourassa ja päädyin laittamaan mehun yhtä aikaa kookosmaidon kanssa. 2. Kannattaisiko pakasteet sulattaa ennen ruuanlaittoa? Jos teen tätä toiste, niin sulatan lohipalat ja katkaravut ensin, niin soppa valmistuu huomattavasti nopeammin. Nyt pakasteet olivat hetken aikaa pöydällä ennen kuin tein keiton, joten ne olivat ehtineet vain hiukkasen sulaa ja sopan uudelleen kiehahtamisessa meni oma tovinsa.

thailohikeitto (3)

Maku: **-
Just valmistuneena, suoraan kattilasta höyryävän kuumana lautaselle annosteltuna keitto oli maukasta. Laitoin vain yhden chilin, mutta 1,5–2 olisi ehkä ollut paikallaan, sillä kaipasin vähän enemmän potkua. Korianteri oli ehdoton lisä keittoon. Seuraavana päivänä keitto maistui pliisulta, vähäinenkin potku oli kadonnut. En pystynyt edes parantelemaan sitä korianterilla, sillä se oli yön aikana nuupahtanut ihan totaalisesti. Kun tekee keittoa, niin ajatus on, että sitä syödään sitten useampana päivänä, joten maun lässähtäminen oli vähän pettymys.

Thai-kalakeiton kätevyys on siinä, että tärkeimmät ainekset voi ostaa pakastimeen ja muutkin säilyvät muutaman päivän (paitsi korianteri). Kun yrittää säästää aikaansa ja hermojaan käymällä vain pari kertaa viikossa kaupassa, niin pakasteet pelastavat usein sen huomenna vasta menossa kauppaan -päivän kokkailut.