Torttu kätkee yllätyksen

Edellisessä postauksessarunebergit6 alkanut reseptisuman purku jatkuu Runebergin merkeissä. En muista milloin olisin viimeksi itse leiponut Runebergin torttuja. Minulle riittää yksi kansallisrunoilijamme lempileivos per kausi, joten olen ostanut tortut kaupasta. Nyt on melkein kuukauden ajan tullut sosiaalisessa mediassa vastaan erilaisia uusio- ja yhdistelmäversioita, joissa talven kiihkeimmän leipomuskauden torttuja ja pullia yhdistellään ja versioidaan. On ollut runkeloisia, puffinsseja, Runebergin kakkuja, laskiaisrunebergejä, lenkkimakkaraversio ja vaikka mitä.

Ainoa, joka sykähdytti niin kovasti, että halusin kokeilla itsekin, oli Kinuskikissan versio. Sen jujuna on juustokakkuyllätys. Yksityiskohtainen ohje Runebergin piiloleivoksiin löytyy Kinuskikissan sivulta. Kinuskikissa teki yllätysleivonnaiset shottilasimuotteihin, joten jos käytät sellaisia, niin linkin takaa voi lukea tarkemmat ohjeet torttujen tekoon niiden avulla. En löytänyt lähikauppakeskuksesta shottilasimuotteja, joten tein nämä ihan normimuffinssivuokiin.

Runebergin piiloleivokset

8 kappalettarunebergit3
Taikina:
30 g piparkakkuja
1 dl mantelijauhetta
1 dl täysjyvävehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
1 tl vaniljasokeria
85 g voita tai margariinia
1 dl sokeria
1 muna
½ dl sitruunamehua (tai appelsiinimehua tai maitoa)
Täyte:
1 liivatelehti
1 dl kuohukermaa
¾ tl vaniljasokeria
¾ tl sokeria
¼ dl punssia
100 g vaniljatuorejuustoa
Pinnalle:
vadelmahilloa
sokerikuorrutetta

runebergit4Laita piparkakut pakastuspussiin ja murskaa painelemalla kaulimella päältä. Sekoita keskenään piparimurut, mantelijauhe, jauhot, leivinjauhe, kardemumma ja vaniljasokeri. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna. Sekoita joukkoon vuorotellen jauhoseosta ja sitruunamehua. [Ohje jatkuu shottilasivuoan kanssa.]

Paista 200 asteessa noin 22 minuuttia. Käännä vuoka puolivälissä siten, että luukkua kohden ollut puoli tulee uunin takaseinään päin. Näin varmistat tasaisen kypsymisen. Huomaathan, että uunien tehoissa on eroja ja paistoaika saattaa vaihdella. Jos taikina ei kypsy kunnolla, torttua on vaikeampi irroittaa vuoasta.

Anna leivosten jäähtyä vuoassa ja siirrä sitten jääkaappiin, kunnes leivokset ovat kylmiä. [Ohje jatkuu shottilasivuoan kanssa.]

Laita liivatelehti likoamaan kylmään veteen. Mittaa kulhoon kerma ja sokerit. Vatkaa vaahdoksi. Kuumenna punssi kiehuvaksi. Sulata joukkoon liotettu liivate. Yhdistä liivateseos ja vaniljatuorejuusto. Sekoita kermavaahdon joukkoon. Täytä kupit pursottaen tai lusikan avulla. Tasoita pinta. Laita jääkaappiin hyytymään pariksi tunniksi.

Peitä täyte pienellä hillonokareella. Pursota hillon ympärille reunus sokerikuorrutteella.

runebergit2Ohje: ***-
Ohje Runebergin piiloleivoksiin on mahtavan selkeä. Jos puljaa shottilasimuottien kanssa, niin saa kuvalliset ohjeet, miten kannattaa toimia. Yhtäkään kysymystä ei herännyt tätä lukiessa eikä leipoessa. Ohjeen kommenteissa joku vinkkasi, että oli omenaporalla tehnyt Runebergin torttuihin reikiä, että saa isomman hillosilmän. Otin vinkistä vaarin ja kaivelin omenaporalla muffinssivuokiin tekemiini torttuihin kolot täytettä varten. Taikinasta tuli muuten seitsemrunebergit1än keskikokoista muffinsia, mutta täytettä jäi puolet käyttämättä. Huolella varmaankin voisi siis tehdä isommalle porukalle näitä niin, että tuplaisi taikinan ainekset ja tekisi 12 muffinssivuokaan tortut (nyt muutamassa olisi saanut olla taikinaa vähän enemmän). Täytettä varmasti riittää 12 torttuun. Paistoin leipomuksia 14 minuuttia 200 asteessa.

runebergit5

Maku: **½
Piiloleivokset olivat mahtavan hauska idea. Juustokakkutäyte keventää muuten aika tymäkkää Runebergin torttua. Koemaistajista isoin tykkäsi myös, keskimmäiselle upposi hyvin, mutta nuorin söi pelkät täytteet ja ilmoitti sitten, ettei tykkää. Käytin appelsiinimehua sekä taikinaan että liivatteen sulattamiseen. Jäin itse kaipaamaan Runebergin torttuihin olennaisesti kuuluvaa punssin makua, mutta muuten hauskat ja maukkaat leivonnaiset tuli.

Mainokset

Vierasvaraa

Sukulaisia pukkaa kylään tällä viikolla, niin innostuin leipomaan lasten kanssa. Olin jo ajat sitten laittanut itselleni muistiin linkin sitruuna-lakupaloihin, ja nyt oli hyvä hetki ottaa ohje käyttöön. Oli aika ottaa revanssi Kick-karkkien ja kerman sekoituksesta, jouluna yritin vatkata siitä kakun täytettä. Se epäonnistui silloin ihan totaalisesti. Bongasin sitruuna-lakupalat alkujaan Instagramista HSruoka-tililtä, ja ohje löytyy täältä.

Sitruuna-lakupalat

20 palaa

200 g voitalakupalat (1)
3 sitruunan mehu (1½ dl)
1 sitruunan raastettu kuori
4 kananmunaa
3 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 tl lakritsinjuurijauhetta
Lakritsikinuski:
2 dl kuohukermaa
10 (à 19 g) Kick-patukkaa
Koristeeksi:
nonparelleja

  • Paloittele voi kattilaan. Raasta yhden sitruunan kuori. Purista sitruunoiden mehut (1½ dl) kattilaan, lisää joukkoon kuoriraaste.
  • Kuumenna, kunnes voi sulaa. Jäähdytä kädenlämpöiseksi.
  • Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita munavaahdon joukkoon vuorotellen voiseosta ja jauhoseosta. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi.
  • Kaada leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Kypsennä 200-asteisessa uunissa 30–35 minuuttia. Jäähdytä kakkupohja.
  • Mittaa kattilaan kuohukerma ja paloitellut Kick-patukat. Keitä hiljalleen poristen 5–10 minuuttia, kunnes seos on kiiltävän mustaa ja kinuskimaisen paksua.
  • Levitä kakkupohjan päälle. Koristele halutessasi nonparelleilla. Anna jähmettyä huoneenlämmössä.
  • Leikkaa annospaloiksi. Säilytä leivonnainen viileässä.

Vinkki: Lakritsinjuurijauhetta saa muun muassa ekokaupoista.

Ohje: **lakupalat (2)
Tulikohan minulla mittavirhe vai onkohan taikinan tarkoitus olla löysää? Nimittäin se oli yllättävän löysää. Pohja on samantyyppinen kuin mokkaruuduissa, niin sillä alkoi epäilyttää, onko sen tarkoitus olla löysää. Mokkistaikinani kun on aika paksua. Sormi meinasi mennä suuhun myös tuon lakritsikinuskin kanssa. Kymmenessä minuutissa se ei ollut todellakaan porissut kiiltävän mustaksi ja kinuskimaisen paksuksi. Lopulta se oli porisemassa 15 minuuttia, jonka jälkeen annoin sen olla kattilassa jäähtymässä hetken. Kinuski oli aika lirua vielä siinä vaiheessa, kun levitin sen pohjan päälle, joten se levittyi aika epätasaisesti, mutta onneksi jähmettyi lopulta, kun heitin pellin hetkeksi jääkaappiin (niin, ohje väittää, että se jähmettyy huoneenlämmössä tai sitten olin vain kärsimätön). Ohjeena sitruuna-lakupalat oli selkeä ja nopea toteuttaa.

lakupalat (3)

Maku: **-
Mikä pettymys nämä oli. Odotin jotain lakun ja sitruunan makuista mokkaruudun tapaista leivonnaista, mutta nöy. Ensinnäkin näistä tuli kamalan matalia, johtuiko löysästä taikinasta? Pohja oli aika tiivis. Toki saattoi myös vatkausvaiheessa mennä jotain vikaan, kun muksun kanssa touhusimme. Apukokki luo aina pienen vaaratekijän. Maku erityisesti ei vastannut odotuksia. Pohjassa maistuu todella voimakkaasti sitruuna, muttei lakritsi ollenkaan. Kinuski ei tuo yksinään tarpeeksi lakritsin makua paloihin. Pettymys, koska tuon lakritsin takia näitä aloin leipomaan. Aiemmin olen kokeillut lakritsamokkapaloja, ja todennäköisesti leivon niitä seuraavan kerran lakuhimooni enkä näitä.

Kriittisimmät koemaistajatkin nyrpistelivät nenäänsä näille, vaikka yleensä kaikki herkut maistuu. Toinen halusi syödä pelkän päällisen ja apukokin mielestä pohja oli hyvänmakuista. Olimme lopulta kaikki samaa mieltä, että ihan tavalliset mokkaruudut olisivat olleet parempia. Kiurunpesän isoin koemaistaja totesi, että lakritsi-lakupalat oli ihan OK. Ajatus on laittaa näitä pakastimeen, saa nähdä miten lakritsikinuskille käy.

PS.
Tajusin tätä kirjoittaessa, että olin muuten ostanut lakritsijauhetta, joka on eri asia kuin lakritsijuurijauhe. Näistä HS:n ohjeessa käytetty lakritsijuurijauhe on miedomman makuista kuin lakritsijauhe. Jos teelusikallinen tyjympää lakritsijauhetta maistui noin vienosti, niin kuinka lakritsiton maku olisi tullut juurijauheella?

Kotitekoiset pretzelit

Vaihtarivuosi USA:ssa aiheutti pieniä himoja muutamiin ruokiin, eivätkä ne ole kahdessakymmenessä vuodessa vähentyneet yhtään. Jo aiemmin mainittujen bageleiden lisäksi tykkään edelleen pretzeleistä. Kun Helsingin Sanomissa julkaistiin (14.1.2015) mukaelma Martha Stewartin pretzel-ohjeesta, niin ei tarvinut miettiä, että kokeilenko näitä. En ole koskaan aiemmin edes ajatellut, että tekisin niitä itse. Sen sijaan olen aina Stockmannilla käydessäni hakenut niitä välipalaksi.

pretzel1

Pehmeät pretzelit

8 RINKELIÄ TAI 8 SÄMPYLÄÄ TAI 16 LEIPÄTIKKUA
VALMISTUSAIKA: 1½ H

Pretzeleiden juju on pikainen ruokasoodakylpy.pretzel5

• 2½ dl lämmintä vettä
• 1/3 pkt tuorehiivaa
• 2 tl fariinisokeria
• 1 tl suolaa
• 2 tl rypsiöljyä
• 5–7½ dl jauhoja

Keittämiseen:
• 2 rkl ruokasoodaa

Päälle:
• 1 kananmuna
• merisuolaa

  • Tee taikina. Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää sokeri, suola ja öljy. Alusta jauhot taikinaan vähän kerrassaan sekoittaen, kunnes taikinasta tulee kimmoisa pallo.
  • Anna taikinan nousta huoneenlämmössä kaksinkertaiseksi (noin 45 minuuttia).
  • Jaa taikina osiin. Muotoile rinkeleiksi, tikuiksi tai sämpylöiksi. Anna tikkujen tai pienten sämpylöiden kohota noin 15 minuuttia, isompien leivonnaisten noin 25 minuuttia. Lämmitä uuni 225 asteeseen.
  • Mittaa 2 l vettä isoon kattilaan. Kiehauta vesi. Lisää ruokasooda, mutta älä säikähdä – vesi kuohahtaa. Sekoita. Vähennä keskilämmölle.
  • Keitä sämpylät muutama sämpylä kerrallaan vedessä noin 30 sekuntia. Nosta reikäkauhalla leivinpaperilla päällystetylle pellille. Kuivaa ylimääräinen vesi pelliltä pois.
  • Voitele leivonnaisten pinta kevyesti vatkatulla munalla. Ripottele päälle suolaa. Paista uunissa. Tikuille riittää noin 5 minuuttia, pienille sämpylöille noin 8 ja rinkeleille noin 12 minuuttia. Pretzelit maistuvat parhailta samana päivänä syötynä.

Resepti: Sanna Kekäläinen

pretzel4

Ohje: **½
Pretzeleiden teko ei vaikuta niin vaikealta, vaikka aika monta erilaista vaihetta niiden tekoon liittyy. Resepti on kirjoitettu selkeästi ja siihen on helppo palata kesken leipomisen. Vaikein vaihe on pretzeleiden muotoilu, mitään kovin muotovalioita näistä ei tullut. Muutama muistutti pretzeliä vielä ennen kohotusta, mutta osa näytti valmiina enemmän mummini tekemiltä kierrepullilta. Lapsi kutsuikin näitä pulliksi 🙂

pretzel3

Maku: **-
Kun vertaan pretzeleitä alkuperäisiin, niihin, joita syötiin baseball-peleissä ja ostettiin ostoskeskusten kärryistä, niin jokin näissä nyt ei vastaa makumuistoa. Tai edes Stockalta saatavia. En vain osaa sanoa, että mikä se on: maku vai koostumus. Ainakin kuoresta tuli vähän turhan tiivis, se olisi saanut olla pehmeämpi. Mutta jos unohdan leipomoiden pretzelit, niin maultaan nämä ovat ihan hyviä. Koemaistajan mielestä pretzeleissä ei ollut mitään vikaa. Ja sen verran hyviä olivat, että aika monta söin yhden päivän aikana. Ja todellakin nämä kannattaa syödä samana päivänä, seuraavaan päivään levänneet eivät olleet enää niin hyviä.