Loppiaisrisotto

Uusi vuosi, mutta vanha resepti käsittelyssä. Loppiaisen ja pakkaspäivän kunniaksi päätin eilen tehdä hernerisottoa. Ohjeen nappasin Maarit Enkovaara-Astraldin Pastatieto, Parhaat pastat ja risotot –kirjasta (WSOY 1995), johon olen jo vuosia turvautunut pasta- ja risotto-ohjeiden kanssa. Se on italialaisen ruuan ystävälle hyvä perusteos, josta löytyy myös lisätietoa ruokalajeista.

Risotto verde ai piselli

Vihreä hernerisotto
4 annosta

350 g arborio-, vialone- tai puuroriisiä
1 sipuli
50 g amerikanpekonia
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl hienonnettua persiljaa
1 valkosipulinkynsi
250 g pakastettuja tai tuoreita herneitä
1 l lihalientä (tai 1 lihaliemitiiviste)
suolaa
mustapippuria
50 g voita
runsas 1 dl raastettua parmesaania

hernerisotto1* Hienonna kuorittu sipuli sekä pekoni ja pane ne kattilaan oliiviöljyyn persiljasilpun ja kokonaisen valkosipulikynnen kanssa. Kun valkosipuli on ruskistunut, ota se pois ja lisää herneet. Lisää riisi ja paahda sitä hetki niin, että se tulee kiiltäväksi. Kaada kuumaa lihalientä kattilaan vähitellen sitä mukaan kuin riisi imee nestettä. Sekoita usein. Jatka keittämistä keskilämmöllä kunnes risotto on valmista. Sen tulee olla melko löysää. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Nosta kattila levyltä ja sekoita voi ja parmesaani risottoon juuri ennen tarjoamista.

Ohje: *-
En ymmärrä mitä risoton kanssa tapahtui. Näytti, että riisi ei ala kypsyä ollenkaan. Viidentoista minuutin jälkeen riisi oli ihan raakaa, vaikka risoton pitäisi valmistua 18–25 minuutissa. Suurin ongelma taisi olla siinä, ettei riisi ohjeen mukaisesti muuttunut kiiltäväksi ollenkaan vaan alkoi palaa, joten aloin lisätä lihalientä kasariin. Oliko pannnu siinä vaiheessa liian lämmin vai oliko pannulla liikaa tavaraa (sipuli, herneet, pekoni + riisit) vai laitoinko liian vähän öljyä? Veikkaukseni on keskimmäinen, teen usein saman kirjan risotto basea ja silloin riisit kuullottuvat kuten pitääkin.

Toiseksi aloin epäillä, että onko ohjeessa liian vähän lihalientä. Edellä mainittuun risotto baseen laitetaan 400 grammaa riisiä ja 1,5 litraa nestettä, versus tämän ohjeen 350 grammaa ja yksi litra. Nyt liemi loppui, mutta riisi oli vielä ihan kovaa, joten lisäsin vielä 3–4 desiä vettä. Lopulta riisi kypsyi, mutta kaikkiaan risoton tekemiseen meni reilusti yli puoli tuntia.

Mietin sitäkin, että oliko neste liian kuumaa eli imeytyikö se liian nopeasti? Risoton onnistuminen on ymmärtääkseni kiinni risottopannun oikeasta lämpötilasta, lisättävän nesteen sopivasta lämpötilasta ja riittävästä hämmentämisestä, että siitä tulee ihanan kermainen koostumukseltaan. Viimeisimmästä ei ainakaan ollut kyse, sillä hämmensin risottoa koko ajan. Ja kaksi edeltävää pitää vain oppia, mutta luulisin kohtuullisen kokeneena risottokokkina ne osaavani eikä muiden ohjeiden kanssa ole ongelmia.

hernerisotto2

Maku: **-
Risotosta tuli lopulta ihan syötävää. Söimme sitä uunissa paistettujen kanan koipireisien ja salaatin kanssa. Lämpimänä ja kanan kanssa nautittuna risotto oli hyvää, mutta jäähtyneenä ja yksistään ei niin maukasta. Koska tämän ohjeen kanssa on ollut aiemminkin ongelmia, niin tulevaisuudessa joko turvaudun luottoreseptiinini risotto baseen (josta olen tehnyt hernerisottoa lisäämällä herneet viimeisen nestelisäyksen kanssa) tai annan tälle vielä yhden mahdollisuuden niin, että lisään ne vasta lopussa.

Hei hei, nähdään taas pian!

Viimeisen vuoden ajan meidän arjen on useammin kuin kerran pelastanut ihana enkeli, sukulaistyttö, tai no, nuori nainen jo. Kun kaksi aikuista on ollut liian vähän, niin tämä ihana ihminen on liihotellut meille ja pelastanut tilanteen.  Ja rehellisyyden nimissä on me myös hyödynnetty lapsenhoitopalvelua kahdenkeskisen vapaa-ajan järjestämiseksikin. Tällä viikolla jouduin kokkaamaan hänelle läksiäisillallisen. Työt ja syksyllä opinnot vievät hänet toiselle puolelle maata, ja meidän on opeteltava tulemaan toimeen ilman pelastavaa enkeliä.

Sain äitienpäivälahjaksi toivomani Henri Alénin ja Annukka Oksasen Vuoden keittokirja. Henkan kotiruokaa koko vuoden -keittokirjan, ja kokeilin siitä nyt ensimmäistä reseptiä. Valitsin läksiäisillalliselle kokattavaksi mintulla maustetun herne-pekonipastan, koska se oli nopea pyöräyttää työpäivän jälkeen tarjolle.

Mintulla maustettu herne-pekonipasta

aleninpasta_24 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
6 siivua pekonia
400 g fettuccinepastaa
2 dl tuoreita puhdistettuja herneitä tai pakasteherneitä
2 rkl hienonnettua tuoretta minttua
½ dl oliiviöljyä
1 rkl voita
suolaa ja mustapippuria
raastettua parmesaanijuustoa

KUORI sipulit ja valkosipulinkynnet ja hienonna ne. Pilko pekoni. Ruskista se ja salottisipuli pannulla. Lisää joukkoon valkosipuli.

PANE pasta kiehumaan runsaasti suolattuun veteen.

LISÄÄ pannulle pekonin ja salottisipulin seuraksi herneet, minttu ja oliiviöljy ja lämmmitä.

VALUTA kypsä pasta ja lisää se pannulle. Sekoita joukkoon voi. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoile raastetun parmesaanijuuston kanssa.

Aleninpasta_1

aleninpasta_3

Ohje: ***-
Ohje on selkeä ja helppo, mutta minulla on todellakin vaikeuksia lukutaitoni kanssa. Olin jo aiemmin lukenut ohjeen läpi ja kun aloin tehdä pastaa, niin silmäilin sen nopeasti ”muistinvirkistyksesi” läpi. Tämä johti siihen, että heitin oliiviöljyn sipulien ja pekonin perään pannulle ennen kuin luin ohjetta ainesosaluetteloa pidemmälle ajatuksen kanssa. En onneksi tällä kertaa onnistunut pilaamaan mitään, mutta jokohan ottaisin opiksi ja lukisin ohjeet läpi a-ja-tuk-sen kans-sa tästä eteenpäin.

Maku: **+
Kriittisimmät koeamaistajat (= melkein 5-vuotias ja 2,5-vuotias) olivat sitä mieltä, että tämä oli hyvää ja voin yhtyä heidän mielipiteeseensä. En löytäny tavallista minttua kaupasta, niin laitoin vahvaa minttua vähän varovaisemman määrän mitä ohjeessa luki. Sitä olisi saanut olla hivenen enemmän. Ja meitä oli syöjiä kolme aikuista ja kaksi muksua, niin keitin 600 grammaa pastaa, mikä oli hiven turhan paljon kastikkeen (vai miksi tuota herne-pekoni-sekoitusta nyt haluaa kutsua) määrään verrattuna. Mutta kyllä, ehdottomasti täytyy kokeilla tätä uudelleen, kun saadaan pian taas tuoreita herneitä.

aleninpasta_7

Hernekeitto, hernari, hernerokka

Laskiaisen kunniaksi keksin viikonloppuna kokeilla elämäni ensimmäistä kertaa hernekeiton tekemistä ihan itse. Modernina emäntänä googlasin ohjeen ja ensimmäiseksi kohdalle osunut vaikutti pätevältä, joten ei muuta kuin kauppaan herneitä ja siankylkeä ostamaan. Ohje on napattu Kotikokeilta täältä.

Hernekeitto
10 annosta

500 g herneitä
2,5–3 l vettä
iso sipuli
meiramia
kokonaisia maustepippureita
suolaa
porkkanaa
kinkkua/potkaa/palvikinkkua/palvipotka
sinappia

Huuhdo herneet ja laita ne likoamaan noin 8–10 tunniksi pariin litraan vettä. Keitä herneet liotusvedessä ja lisää mausteet sekaan.

Pilko porkkana ja sipuli ja lisää jo pehmenneiden herneiden joukkoon samoin pienitty liha. Lisää keittoon vettä. Keitä vielä, että porkkanat kypsyvät. Keittämiseen kuluu helposti nelisen tuntia, tai meillä kyllä levyn ykkösellä sellanen 10 tuntia..mutta sit on kyllä hyvää!

Toisaalta keiton voi antaa hautua uunissa.

Täyteläisen ja paksun keiton saat, kun keität keiton edellisenä päivänä ja jätät keiton seisomaan kylmään yön yli. Seuraavana päivänä lämmität keiton hiljaisella lämmöllä.

IMG_20140303_185311Ohje: **-
Ensilukemalla homma vaikuttaa ihan simppeliltä, mutta sitten kun aloin oikeasti keittämään keittoa niin piti muutaman kerran miettiä, että miten tämä nyt kannattaa tehdä. Tällaisena hernarinoviisina olisin kaivannut tarkempaa ohjeistusta mausteiden määrästä. En käytä meiramia oikeastaan mihinkään, niin en tiennyt, että paljonko sitä uskaltaa laittaa. Lunttasin Kotiruokaa-keittokirjasta (2001) lopulta meiramimääräksi kaksi teelusikallista. Pippureita heitin sekaan pienen kourallisen verran ja lihaksi laitoin palvattua siankylkeä.

Lopputulos: **+
Tein niin, että keitin hernerokkaa lauantaina nelisen tuntia, jäähdytin ja annoin olla jääkaapissa yön yli. Seuraavana päivänä keitto lämmitettiin ja annettiin todella hiljalleen porista liedellä toiset neljä tuntia. Ja ai että, kyllä vaan tuli aika maukasta. Yleensä tulee hernekeittoa syötyä lähinnä silloin kun sitä on lounasruokalassa tai vastaavassa tarjolla, mutta tämän jälkeen meillä varmaan keitellään sitä toistekin. Tosin mitään pikaruokaahan tämä ei ole 🙂