Paahdettu pettymys

Syksyn MeNaiset on tarjonneet inspiraatiota arkikokkailuun jo useamman kerran. Aiemmin arvioidun lihapullavuoan lisäksi innostuin kokeilemaan tomaattikeittoa, johon tomaatit ensin paahdetaan uunissa. Ohje on julkaistu MeNaisten numerossa 38/2015.

Tomaattikeitto

4 ANNOSTA
VALMISTUSAIKA 30 MIN
4 rasiaa (800 g) kirsikkatomaatteja
4 valkosipulinkynttä
2 oksaa rosmariinia
1 rkl öljyä
5 dl vettä
1 ½ tl suolaa
pippuria myllystä
1 dl ruokakermaa

  1. Aloita paahtamalla tomaatit, valkosipulit ja rosmariini. Kuumenna uuni 200 asteiseksi. Kokoa tomaatit, kuoritut valkosipulin kynnet ja rosmariini lehdet uunivuokaan. Lorauta öljy päälle ja sekoita. Paahda noin 15 minuuttia, kunnes ensimmäiset tomaatit ruskistuvat ihan vähän.
  2. Nosta paahtuneet kasvikset teho- tai sauvasekoittimen kulhoon ja soseuta tasaiseksi.
  3. Kaada seos kattilana, ohenna vedellä ja mausta suolalla ja pippurilla. Anna keiton kiehahtaa ja lisää kerma.

Ohje: ** ½
Minulla on kova usko siihen, että yksinkertaisista aineksista saa hyvää ruokaa. Tämä ohje vaikutti juuri sellaiselta: muutama hyvä raaka-aine ja nopea tehdä. Ohjekin vaikuttaa pätevältä, vaikka rosmariinin suhteen tekisin vähän toisin. Ohjeen mukaan rosmariineista riivitään vain lehdet uuniin, mutta itse laittaisin oksat kokonaisina, ja ottaisin ne pois ennen soseuttamista. Ainakaan meidän sauvasekoittimella se ei mennyt hienoksi, vaan lehdet jäivät kokonaisiksi ja olivat vähän ikäviä sattumia valmiissa keitossa.

Maku: *
Ulkonäkö ei ole houkutteleva: keitto ei ole läheskään niin ihanan ja herkullisen punaista kuin lehden kuvassa (photoshopattu?). Eikä keitto maistu oikein miltään, vaan maku on todella pliisu. Rosmariinin lehdet tuntuvat hampaissa, mutta eivät oikein maistu. Kaiken lisäksi tästä tulee neljä linnun annosta, mutta aikuisten oikeasti ohjeesta saa kaksi keittoannosta. Kaikin puolin hyvältä kuulostava ohje, mutta aikamoinen pettymys.

Mainokset

Lihapullat tomaattikastikkeessa

Lihapullia uudella tavalla. Sitä oli tarjolla tällä viikolla Kiurunpesän keittiössä. Löysin MeNaisista (39/2015) lihapullavuoan ohjeen, jota päätin kokeilla. Ihan vain saadakseni vaihtelua normilihapullille.lihapullavuoka2

Lihapullavuoka

4 ANNOSTAFullSizeRender (1)
VALMISTUSAIKA 45 MIN
1 annos lihapullataikinaa
vaalea leipä
1 ps juustoraastetta
TOMAATTIKASTIKE
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
3 rkl punaviinietikkaa
2 prk tomaattimurskaa
2 rkl tomaattipyrettä
1 oksa rosmariinia
1 ½ tl suolaa
1 tl hunajaa

  1. Aloita valmistamalla tomaattikastike. Kuori ja pilko sipulit ja valkosipulit. Kuullota niitä kattilan pohjalla öljyssä 5 minuuttia ja lorauta joukkoon etikka. Lisää tomaattimurska, pyree ja rosmariinin oksa. Anna porista miedolla lämmöllä ja tee loput valmistelut.
  2. Valmista lihapullataikina perusohjeen mukaan. Siivuta leipä. Kuumenna uuni 200-asteiseksi.
  3. Lado vuoan pohjalle vaalea leipä. Pyöritä pullat ja asettele ne leipäsiivujen päälle. Poista tomaattikastikkeesta rosmariinin oksa ja kaada kastiketta tasaisesti pullien päälle ja väleihin. Laita uuniin kypsymään 15 minuutiksi. Lisää sitten juustoraaste ja kypsennä vielä 5 minuuttia.

lihapullajamuumiOhje: *
Ensin homma vaikuttaa selevältä, mutta tarkempi tutkiskelu herättää vain kysymyksiä. Ilmeisesti tarkoitetaan isoja, 500 gramman tomaattimurskapurkkeja. Noita juustoraastepussejakin on erikokoisia, niin ilmeisesti tarkoitetaan sellaista pienempää? Varmaan suola ja hunajakin on tarkoitus laittaa kastikkeeseen yhtä aikaa rosmariinin ja tomaattiaineksien kanssa yhtä aikaa?

Maku: **-
Armoton kriitikkoraati kokoontui keittiön pöydän äärelle ja tuomio oli: ihan OK, mutta mitä kovia paloja tässä on (tomaattimurska) ja tämä leipä on pahaa. Olin ihan samoilla linjoilla, että leipä on ihan vetistä ja turha. Itse lihapullat olivat sellaisenaan myös vähän mauttomia. Eikä ihme, sillä ohjeen mukaan niihin ei tule mitään mausteita. Olin kyllä vallaton kokki ja laitoin mustapippuria niihin. Tomaattikastikkeessa haudutetut lihapullat ovat muuten kyllä ihan kehityskelpoinen ajatus.

lihapullavuoka1Kiurunpesän muutos:
Vähän tuunaamalla tästä saa ihan kelvon ruokalajin. Aion kokeilla tätä seuraavin muutoksin uudelleen: Ensinnäkin lihapulliin pitää laittaa mausteita, ainakin mustapippuria ja jotain yrttiä. Toisekseen teen tomaattikastikkeen paseeratusta tomaatista, jonka sekaan surautan sipulitkin tasaiseksi. Kolmanneksi jätän sen leivän pois kokonaan. Se on ihan turha siellä. Neljänneksi laitan huomattavasti vähemmän juustoa ja käytän emmentalin sijasta mozzarellaa.

Lukutaidoton kokki

Tämä on nyt nyhtöpossun yhteydessä luvattu oliivitahnan ohje. Ohje on alkujaan julkaistu jossain kotilehdessä (Kotiliesi, Kotivinkki tai vastaava) vuosien 2007-2010 aikana osana lammasburgerin ohjetta. Valitettavasti silloin blogi-idea ei ollut tullut vielä mieleeni, joten en ollut älynnyt dokumentoida lähdettä tarkemmin. Jos ja kun joku tunnistaa ohjeen omakseen, saa kunnian ottaa itselleen.

oliivitahna

Oliivitahna

2 valkosipulinkynttä
1 prk (290/165 g) mustia kivettömiä kalamataoliiveja
2 rkl hienonnettua lehtipersiljaa tai ruohosipulia
n. 3 rkl oliiviöljyä
rouhittua mustapippuria
1 tomaatti

Kuori ja hienonna valkosipulit (—). Valuta oliivit ja hienonna ne veitsellä tai sauvasekoittimella karkeahkoksi silpuksi. Yhdistä oliiveihin valkosipulit, yrtit ja öljyt. Mausta mustapippurilla. Anna makujen tasaantua viileässä pari tuntia. Poista tomaatista kova kanta ja siemenet. Kuutioi tomaatti pieniksi paloiksi. Lisää kuutiot oliivitahnan joukkoon juuri ennen tarjoilua.

imageOhje: **
Nyt täytyy tunnustaa, että bloginpitäjä on näköjään lukutaidoton 🙂 Olen tehnyt tällä ohjeella oliivitahnan kahdesti, ja vasta tänne tätä kirjoittaessani huomasin, että siihen pitää laittaa myös tomaattia! Ohje on tosiaan osa lammas-fetaburgerin ohjetta, ja se on taitettu lehden sivulle aika tiukkaan. Jotenkin sitten ymmärsin reseptin niin, että raaka-ainelistan lopussa lukeva tomaatti kuuluu burgerin ohjeeseen eikä oliivitahnaan. Ja lopetin varsinaisen ohjeen lukemisen kohtaa ”anna makujen tasaantua viileässä pari tuntia”. Hupsis.

Maku: **(1/2)
Periaatteeni on, että koskaan ei voi olla liikaa valkosipulia. Mutta näköjään voi olla. Kaksi valkosipulin kynttä ei edes kuulosta paljolta, mutta oliivitahna maistui pikkasen turhan paljon pelkälle valkosipulille. Se peitti itse oliivien maun aika pahasti alleen varsinkin, kun sitä syötiin vielä seuraavana päivänäkin, jolloin se oli todella ehtinyt maustua. Tokalla kerralla tein tupla-annoksen, mutta käytin silti vain kaksi kynttä. Tahnasta tuli huomattavasti parempaa ja silti valkosipuli maistui.

Molemmilla kerroilla tätä syötiin kana-pitaleipien kanssa, leipien välissä oli kananpojan minuuttipihvejä, oliivitahnaa, tomaatteja (hih), salaattia, fetaa ja majoneesia. Ja aion todellakin tehdä tätä tulevaisuudessakin, ja tuskin vieläkään laitan tomaattia sekaan.