Askartelutähteistä bratwurstin seuralaiseksi

Ystäväni ja bloggaajakollegani innoittamana värjäsin pääsiäiseksi kananmunia punakaalilla siniseksi. Ostin tarkoitusta varten kaupan pienimmän punakaalin ja silti kaksi kolmasosaa kaalista jäi käyttämättä. Onneksi muistin joskus aikaa ennen tätä blogia kokeilleeni lämmintä punakaalisalaattia. Kaivelin ohjeen arkistojeni kätköistä esille ja ehdotin, että viimeisen pääsiäispäivän kunniaksi nauttisimme bratwursteja. Ohje on julkaistu Helsingin Sanomissa 23.8.2012, ja se löytyy myös netistä.

lämminpunakaalisal_3

Lämmin punakaalisalaatti

4–5:lle
noin 400 g punakaalia
1 pieni punasipuli
1 (kotimainen) omena
1 rkl voita tai rypsiöljyä
2 rkl omenaviinietikkaa
2 rkl marjahyytelöä tai hunajaa
1 tähtianis
vajaa 1 tl murskattuja korianterinsiemeniä
1 dl omenatäysmehua
ripaus suolaa ja mustapippuria
(tuoretta, hienonnettua thai-basilikaa)

  • Poista kaalinlohkosta kanta ja tarvittaessa uloimmat lehdet. Leikkaa kaali mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi.
  • Kuori ja hienonna sipuli. Kuutioi omena.
  • Kuumenna pieni määrä voita tai öljyä kattilassa ja lisää kaalisuikaleet sekä hienonnettu sipuli. Kuumenna sekoitellen, kunnes kaali pehmenee.
  • Lisää omenakuutiot, viinietikka, hyytelö tai hunaja sekä tähtianis ja murskatut korianterinsiemenet. Sekoita joukkoon omenamehu ja anna ruuan hautua miedolla lämmöllä noin 40 minuuttia. 
  • Mausta ruoka miedosti suolalla ja pippurilla sekä lopuksi halutessasi thaibasilikalla. Tarkista maku.

Vinkki: Lämmin punakaalisalaatti maistuu hyvältä grillattujen makkaroiden tai porsaankyljysten parina, myöhäissyksyn aterialla vaikkapa poro- tai hirvipyöryköiden, rosmariini-kermakastikkeen ja perunamuusin piristeenä.

Vinkki: Punakaalin värin saa pysymään kirkkaana, kun keitinveteen lisää tilkan sitruunaa tai etikkaa. 

Resepti: Pirjo Toikkanen

lämminpunakaalisal_2

Ohje: **+
Ohje on kohtalaisen selkeä: ainekset suikaleiksi ja hautumaan. Punakaalin lämmetessä kattilassa keittiöön levisi vänkä tuoksu, josta ei oikein osannut sanoa oliko se hyvä vai huono. Mutta pitäisikö punakaalisalaattia hauduttaa kannen alla vai ei? Annoin olla puolisen tuntia kannen alla ja loppuajaksi otin kannen pois, jotta suurin osa omenamehusta höyrystyy pois. En halunnut salaatista vetistä.

lämminpunakaalisal_1

Maku: **+
Jos oli vänkä tuoksu paistumassa olemassa punakaalissa, niin vänkä on valmiin salaatin makukin. Hyvässä mielessä. Tähtianis, omenamehu ja hunaja tekevät siihen makean vivahteen, joka on aika vahva, muttei kuitenkaan jätä punakaalin omaa makua kokonaan peittoonsa. Kaali pehmenee sopivasti, muttei mene ollenkaan lötköksi, mistä ainakin itse tykkäsin. Koemaistaja tykkäsi tulinen sinappi+bratwursti+punakaalisalaatti-kombosta, salaatti kuulemma taittoi habanerosinapin tulisuutta kivasti. Täytyy pitää lämmin punakaalisalaatti mielessä, kun grillauskausi saadaan kunnolla käytiin ja possulle mietitään kaveria. Ihmettelen vain, että miten mie olen näin hyvän reseptin olemassaolon unohtanut yhden kokeilun jälkeen.

Mainokset

Vihdoin ja viimein

Ystävämme teki muutama vuosi sitten uuden vuoden illalliselle alkupalaksi mustajuurikeittoa. Siitä lähtien olemme koemaistajan kanssa puhuneet, että pitäisi tehdä sitä joskus kotonakin. Nyt vihdoin ja viimein saimme aikaiseksi. Sopivasti vielä sattui, että mustajuuri on yksi talvisen satokauden sesonkijuureksista. Pyysin keittoon ystävämme ohjetta, jonka hän oli napannut Alkon sivuilta.

mustajuurikeitto1

Mustajuurikeitto crème Ninonin hengessä

6 annosta

Valmistusaineet
n. 1,2 kg mustajuurta tai maa-artisokkaa
2 rkl sitruunamehua
2 perunaa
2 pientä salottisipulia
3 rkl voita
8 dl vahvaa kasvis- tai kanalientä
2 dl (kuohu)kermaa
(suolaa)
1 tl vastarouhittua mustapippuria

Tarjoiluun
(1 dl löysäksi vatkattua kermaa)
n. 3/4 dl kuivaa kuohuviiniä tai samppanjaa

Valmistusohje
Kuori ja paloittele juurekset. Nosta ne heti kylmään veteen, jossa on tilkka sitruunamehua, jotta ne eivät tummu.

Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota sipulisilppua voissa kattilassa, kunnes se pehmenee muttei saa väriä. Lisää kattilaan juurekset ja kasvisliemi. Keitä kannen alla kypsiksi, noin 15 minuuttia riippuen palojen koosta.

Soseuta semustajuurikeitto3os sauvasekoittimella kuohkeaksi. Lisää kerma ja anna keiton kiehahtaa. Maista keittoa ja lisää suolaa halutessasi. Rouhi joukkoon musta-pippuria. Jos keitto tuntuu liian paksulta, ohenna sitä kasvisliemellä.

Annostele keitto lautasille. Valuta päälle halutessasi vatkattua kermaa. Avaa kuohuviini ruokapöydässä ja kaada varovasti hieman viiniä varovasti jokaiseen annokseen (huomioi, että viini kuohuu lautasilla). Tarjoile paahdetun leivän kanssa.

Vinkki:  Voit koristella keiton myös tipauttamalla muutamia tippoja löysäksi vatkattua kermaa keiton pinnalle. Vedä cocktailtikulla tipasta raitoja. Rouhi päälle musta- tai valkopippuria.

Julkaistu: Etiketti 3/2010

Ohje: **½
Mustajuurikeiton resepti on johdonmukainen, vaikka sen oikoluku onkin jäänyt tekemättä (varovasti–varovasti, musta-pippuria). Sipulin määrä tuntui vain pieneltä. Eniten aikaa menee tämänkin kanssa esivalmisteluihin eli mustajuurten kuorimiseen ja pilkkomiseen. Koska ohjeessa käskettiin käyttää vahvaa kasvislientä, niin laitoin kahdeksaan desiin kaksi liemikuutiota, mutta en lisännyt erikseen enää suolaa.

mustajuurikeitto4Maku: **+
Ekan lusikallisen jälkeen olin, että mitä on tapahtunut? Muistelin, että uutena vuotena nautittu keitto oli herkullisen hyvää, mutta nyt maistuu suussa liisteriksi mennyt perunamuussi (tiedättehän, kun liian aikaisin syksyllä innostuu tekemään pottumuussia ja siitä tulee koostumukseltaan ihan liisteriä ja makukin muistuttaa sitä). Koemaistaja oli puolestaan sitä mieltä, että keitto on hyvää. Sitten tajusin: olin just pessyt hampaat. Muutama lusikallinen myöhemmin keiton maku alkoi muistuttaa muistikuvaani. Lopulta olin itsekin samaa mieltä koemaistajan kanssa, että hyvää on. Jätimme tällä kertaa kerma- ja samppanjaroippeet pois, mutta keitto olisi terästynyt loistavasti paistetun pekonin muruilla.

Toinen mahdollisuus

Edellinen ruusukaalikokeiluni ei tehnyt minusta kyseisen kasviksen ystävää, mutta ystäväni kannusti minua kokeilemaan niitä rohkeasti uudelleen. Lopulta MeNaisissa (1/2016) julkaistu sitruunaiset ruusu- ja parsakaalit vaikuttivat niin mielenkiintoisilta, että päätin antaa ruusukaalille toisen mahdollisuuden.

ruusuparsakaali1

Sitruunaiset ruusu- ja parsakaalit

4 annosta
20 min
KASTIKE ruusuparsakaali2
1 sitruunan mehu ja kuori
1 dl oliiviöljyä
½ tl suolaa
½ tl mustapippuria myllystä
1 rkl sokeria
KAALIT JA LEIVÄNMURUT
1 siivu vaaleaa leipää
1 rkl oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
400 g ruusukaaleja
2 parsakaalia
suolaa kaalien keitinveteen
1 ruukku lehtipersiljaa
½ dl suolapähkinöitä

  1. Aloita sekoittamalla kaikki kastikkeen aineet keskenään.
  2. Murustele leipäsiivu ja paista murusia hetki öljyssä kuumalla pannulla murskatun valkosipulin kanssa.
  3. Huuhtele ruusukaalit ja leikkaa niistä kannat pois. Puolita isoimmat. Huuhtele myös parsakaalit ja irrota kukinnot varresta. Kypsennä kaalit laakeassa kattilassa kiehuvassa, suolalla maustetussa vähässä vedessä noin 5 minuuttia. Kaalit saavat jäädä rapsakoiksi.
  4. Yhdistä kaalit ja kastike kulhossa. Hienonna sekaan lehtipersilja. Ripottele pintaan suolapähkinöitä ja valkosipulileivänmuruja.

Ohje: **
Ruusu- ja parsakaalit on helppo ja nopea tehdä, suurin vaiva on leivän paahtamisessa ja kaalien esikäsittelyssä.

ruusuparsakaali3

Maku: **-
Ei, en edelleenkään ole ruusukaalien ystävä. Tosin täytyy tunnustaa, että kaalini taisivat jäädä raaoiksi. Minusta ne olivat pieniä, joten en puolittanut niitä. Todennäköisesti tämä oli virhe. Parsakaali nimittäin oli just sopivaa, joten sitä ei olisi saanut keittää hetkeäkään pidempään, mutta ruusukaalit olivat kovia. Puolitettuina tai neljäsosiksi leikattuina ruusukaaleihin olisi myös ehkä tarttunut kastike ja sen mukana maku paremmin.

Kastike nimittäin oli tämän ohjeen vahvin lenkki. Se oli hyvää, ja sitä voisi käyttää sellaisenaan muuhunkin, esimerkiksi salaatinkastikkeeksi. Parsakaalin kukintoihin sitruunakastike tarttui kivasti ja niissä kastike myös maistui, mutta ruusukaaleissa ei kyllä ollut mitään makua. Suolapähkinät antoivat lisäpureskeltavaa, mutta leipä oli ihan turha. Se vettyi heti, eikä valkosipuli lopulta maistunut ruuassa ollenkaan, vaikka se niin törkeän hyvälle tuoksui pannulla.