Ystäväni ja bloggaajakollegani innoittamana värjäsin pääsiäiseksi kananmunia punakaalilla siniseksi. Ostin tarkoitusta varten kaupan pienimmän punakaalin ja silti kaksi kolmasosaa kaalista jäi käyttämättä. Onneksi muistin joskus aikaa ennen tätä blogia kokeilleeni lämmintä punakaalisalaattia. Kaivelin ohjeen arkistojeni kätköistä esille ja ehdotin, että viimeisen pääsiäispäivän kunniaksi nauttisimme bratwursteja. Ohje on julkaistu Helsingin Sanomissa 23.8.2012, ja se löytyy myös netistä.
Lämmin punakaalisalaatti
4–5:lle
noin 400 g punakaalia
1 pieni punasipuli
1 (kotimainen) omena
1 rkl voita tai rypsiöljyä
2 rkl omenaviinietikkaa
2 rkl marjahyytelöä tai hunajaa
1 tähtianis
vajaa 1 tl murskattuja korianterinsiemeniä
1 dl omenatäysmehua
ripaus suolaa ja mustapippuria
(tuoretta, hienonnettua thai-basilikaa)
- Poista kaalinlohkosta kanta ja tarvittaessa uloimmat lehdet. Leikkaa kaali mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi.
- Kuori ja hienonna sipuli. Kuutioi omena.
- Kuumenna pieni määrä voita tai öljyä kattilassa ja lisää kaalisuikaleet sekä hienonnettu sipuli. Kuumenna sekoitellen, kunnes kaali pehmenee.
- Lisää omenakuutiot, viinietikka, hyytelö tai hunaja sekä tähtianis ja murskatut korianterinsiemenet. Sekoita joukkoon omenamehu ja anna ruuan hautua miedolla lämmöllä noin 40 minuuttia.
- Mausta ruoka miedosti suolalla ja pippurilla sekä lopuksi halutessasi thaibasilikalla. Tarkista maku.
Vinkki: Lämmin punakaalisalaatti maistuu hyvältä grillattujen makkaroiden tai porsaankyljysten parina, myöhäissyksyn aterialla vaikkapa poro- tai hirvipyöryköiden, rosmariini-kermakastikkeen ja perunamuusin piristeenä.
Vinkki: Punakaalin värin saa pysymään kirkkaana, kun keitinveteen lisää tilkan sitruunaa tai etikkaa.
Resepti: Pirjo Toikkanen
Ohje: **+
Ohje on kohtalaisen selkeä: ainekset suikaleiksi ja hautumaan. Punakaalin lämmetessä kattilassa keittiöön levisi vänkä tuoksu, josta ei oikein osannut sanoa oliko se hyvä vai huono. Mutta pitäisikö punakaalisalaattia hauduttaa kannen alla vai ei? Annoin olla puolisen tuntia kannen alla ja loppuajaksi otin kannen pois, jotta suurin osa omenamehusta höyrystyy pois. En halunnut salaatista vetistä.
Maku: **+
Jos oli vänkä tuoksu paistumassa olemassa punakaalissa, niin vänkä on valmiin salaatin makukin. Hyvässä mielessä. Tähtianis, omenamehu ja hunaja tekevät siihen makean vivahteen, joka on aika vahva, muttei kuitenkaan jätä punakaalin omaa makua kokonaan peittoonsa. Kaali pehmenee sopivasti, muttei mene ollenkaan lötköksi, mistä ainakin itse tykkäsin. Koemaistaja tykkäsi tulinen sinappi+bratwursti+punakaalisalaatti-kombosta, salaatti kuulemma taittoi habanerosinapin tulisuutta kivasti. Täytyy pitää lämmin punakaalisalaatti mielessä, kun grillauskausi saadaan kunnolla käytiin ja possulle mietitään kaveria. Ihmettelen vain, että miten mie olen näin hyvän reseptin olemassaolon unohtanut yhden kokeilun jälkeen.
Kiurunpesän keittiössä 