Ystävämme teki muutama vuosi sitten uuden vuoden illalliselle alkupalaksi mustajuurikeittoa. Siitä lähtien olemme koemaistajan kanssa puhuneet, että pitäisi tehdä sitä joskus kotonakin. Nyt vihdoin ja viimein saimme aikaiseksi. Sopivasti vielä sattui, että mustajuuri on yksi talvisen satokauden sesonkijuureksista. Pyysin keittoon ystävämme ohjetta, jonka hän oli napannut Alkon sivuilta.
Mustajuurikeitto crème Ninonin hengessä
6 annosta
Valmistusaineet
n. 1,2 kg mustajuurta tai maa-artisokkaa
2 rkl sitruunamehua
2 perunaa
2 pientä salottisipulia
3 rkl voita
8 dl vahvaa kasvis- tai kanalientä
2 dl (kuohu)kermaa
(suolaa)
1 tl vastarouhittua mustapippuria
Tarjoiluun
(1 dl löysäksi vatkattua kermaa)
n. 3/4 dl kuivaa kuohuviiniä tai samppanjaa
Valmistusohje
Kuori ja paloittele juurekset. Nosta ne heti kylmään veteen, jossa on tilkka sitruunamehua, jotta ne eivät tummu.
Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota sipulisilppua voissa kattilassa, kunnes se pehmenee muttei saa väriä. Lisää kattilaan juurekset ja kasvisliemi. Keitä kannen alla kypsiksi, noin 15 minuuttia riippuen palojen koosta.
Soseuta se
os sauvasekoittimella kuohkeaksi. Lisää kerma ja anna keiton kiehahtaa. Maista keittoa ja lisää suolaa halutessasi. Rouhi joukkoon musta-pippuria. Jos keitto tuntuu liian paksulta, ohenna sitä kasvisliemellä.
Annostele keitto lautasille. Valuta päälle halutessasi vatkattua kermaa. Avaa kuohuviini ruokapöydässä ja kaada varovasti hieman viiniä varovasti jokaiseen annokseen (huomioi, että viini kuohuu lautasilla). Tarjoile paahdetun leivän kanssa.
Vinkki: Voit koristella keiton myös tipauttamalla muutamia tippoja löysäksi vatkattua kermaa keiton pinnalle. Vedä cocktailtikulla tipasta raitoja. Rouhi päälle musta- tai valkopippuria.
Julkaistu: Etiketti 3/2010
Ohje: **½
Mustajuurikeiton resepti on johdonmukainen, vaikka sen oikoluku onkin jäänyt tekemättä (varovasti–varovasti, musta-pippuria). Sipulin määrä tuntui vain pieneltä. Eniten aikaa menee tämänkin kanssa esivalmisteluihin eli mustajuurten kuorimiseen ja pilkkomiseen. Koska ohjeessa käskettiin käyttää vahvaa kasvislientä, niin laitoin kahdeksaan desiin kaksi liemikuutiota, mutta en lisännyt erikseen enää suolaa.
Maku: **+
Ekan lusikallisen jälkeen olin, että mitä on tapahtunut? Muistelin, että uutena vuotena nautittu keitto oli herkullisen hyvää, mutta nyt maistuu suussa liisteriksi mennyt perunamuussi (tiedättehän, kun liian aikaisin syksyllä innostuu tekemään pottumuussia ja siitä tulee koostumukseltaan ihan liisteriä ja makukin muistuttaa sitä). Koemaistaja oli puolestaan sitä mieltä, että keitto on hyvää. Sitten tajusin: olin just pessyt hampaat. Muutama lusikallinen myöhemmin keiton maku alkoi muistuttaa muistikuvaani. Lopulta olin itsekin samaa mieltä koemaistajan kanssa, että hyvää on. Jätimme tällä kertaa kerma- ja samppanjaroippeet pois, mutta keitto olisi terästynyt loistavasti paistetun pekonin muruilla.
Kiurunpesän keittiössä 