Täytän toiveen

Ystäväni pyysi jakamaan lohipastaohjeeni. Kokkasin sitä kerran hänelle, ja hän on sen jälkeen hurmannut sillä omat kriittiset vieraansa. Joten poikkean blogini konseptista nyt ja julkaisen toiveesta yhden oman reseptini. Jos kokeilet lohipastaa, niin kommentoi ja arvostele sinä puolestasi tämä ohje.

Lohipasta

neljälle
loraus oliiviöljyä
2–3 shalottisipulia (tai 1 sipuli)
300–350 g lämminsavulohta (tai kylmäsavulohta)
1 prk Creme Bonjour Cuisine Crème Fraiche sipulisekoitus
loraus maitoa
mustapippuria myllystä
½ sitruunan mehu
sitruunan raastettu kuori
suolaa
tuorepastaa

Tee esivalmistelut: Pese sitruuna hyvin ja raasta sen kuori. Ota lohesta nahka pois. Purista puolikkaan sitruunan mehu valmiiksi. Leikkaa lämminsavulohi reilunkokoisiksi paloiksi, se murenee pannulla vielä lisää. Jos käytät kylmäsavulohta, niin se kannattaa leikata suupaloiksi. Laita pastavesi kiehumaan.lohipasta

Lorauta oliiviöljyä pannulle kuumenemaan. Pilko sipulit ja kuullota niitä pannulla hetki. Lisää Creme Bonjour Cuisine Crème Fraiche sekä loraus maitoa ja sekoita hyvin. Pienennä levyn lämpöä. Pyöräytä sekaan mustapippuria myllystä ja lisää sitruunan kuoriraaste. Lisää sitruunamehusta puolet kastikkeeseen, sekoita hyvin ja maista. Sitruunamehun pitäisi maistua selkeästi, mutta se ei saa olla liian hallitseva. Tarvittaessa lisää sitruunamehua ruokalusikallinen kerrallaan ja muista maistaa välillä 🙂

Lisää pannulle kalapalat ja sekoita ne hyvin kastikkeeseen. Jos kastike tuntuu liian paksulta, niin lorauta sekaan vähän lisää maitoa. Maista ja lisää makusi mukaan suolaan. Kun pasta on valmista, kaada siitä vesi pois. Sekoita pasta ja kastike hyvin. Tarjoile ja nauti.

Hiivan jämät käyttöön

Vappu lähestyy ja tein siman valmistumaan kerrankin hyvissä ajoin. Yleensä se on valmista just vappuaattona, niin nyt halusin, että se olisi juotavaa jo muutama päivä ennen vappua. Ei se enää vappupäivän jälkeen maistu, se on fakta. Se hiivan ”jämä” jäi sitten jääkaappiin pyörimään. En ole aikoihin leiponut leipää, joten kaivelin arkistoistani esille ohjeen, jolla leivoin joskus männä vuosina tosi usein. Resepti on tosi helppo ja nopea pyöräyttää uuniin, niin mietin vain, miksen ole aikoihin tätä leipää tehnyt. Sämpyläruutujen ohje on peräisin Valion Lämpimäisiä-kirjasta (julkaisuvuosi puuttuu).

Sämpyläruudut

sämpyläruudut1

Hiivan ”jämä”.

24 kpl
5 dl vettä
50 g hiivaa
1/2 dl siirappia
1 dl Valio Maitojauhetta
1 1/2 tl anista
1 1/2 tl kuminoita
1 1/2 tl suolaa
3 dl kaura- tai ruishiutaleita
9 dl vehnäjauhoja
50 g Valio Meijerivoita sulatettuna
Voiteluun Valio Maitoa
Pinnalle kaurahiutaleita

Murenna hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää siirappi ja kuivat aineet. Sekoita. Lisää lopuksi hiukan jäähtynyt voisula. Kaada taikina leivinpaperille uunipannulle. Kohota. Leikkaa ruuduiksi. Voitele ja ripottele pinnalle kaurahiutaleita. Kypsennä 200 asteessa 25 min.

sämpyläruudut2

Töhöpäinen leipuri ja desimitta, niin parempi pitää lukua paljonko niitä jauhoja on jo laittanut 🙂

Ohje: ***-
Murenna, sekoita, lisää ja pannulle – leivän leipomista helpoimmillaan. Ainoa kysymys on, että kauanko taikinaa olisi hyvä kohottaa. Annoin nousta 25 minuuttia. Ihan pelkästään pellille kaatamalla taikina ei tasaisesti levity, vaan sitä pitää kyllä levittää, että tulee tasainen. Ohjeessa käytetään maitojauhetta, mutta tein maitoon sämpyläruudut tällä kertaa. Lisäksi vaihdoin kaurahiutaeet kauraleseisiin, kun niitä sattui kaapissa olemaan. Vinkkinä: ei kannata kohottaa taikinaa kulhossa ja sitten vasta kaataa pellille. Tein niin kerran, eikä ruuduista tullut yhtä kuohkeita kuin pellillä kohotettaessa.

sämpyläruudut3

Maku: ***
Tämä on niitä ensimmäisiä ohjeita, joita olen aikoinaan alkanut kokkihatuilla arvioimaan. Ja yksi harvoista, joka on saanut täydet kolme kokin hattua. Kyllä, edelleen sämpyläruudut ovat maukkaita. Toisaalta harvoin uunilämpimänä syöty leipä on pahaa, mutta näissä kumina ja anis maistuvat loistavasti. Lapsikin oli sitä mieltä, että näitä pitäisi tehdä useammin. Ihmettelen itsekin, miksen ole näitä aikoihin leiponut. Muistelin, että olisin jakanut sämpyläruutuujen ohjeen jo täällä, mutta näköjään olimme leiponeet kaurahiutalepaketin ohjeella edellisellä kerralla.

sämpyläruudut4

Askartelutähteistä bratwurstin seuralaiseksi

Ystäväni ja bloggaajakollegani innoittamana värjäsin pääsiäiseksi kananmunia punakaalilla siniseksi. Ostin tarkoitusta varten kaupan pienimmän punakaalin ja silti kaksi kolmasosaa kaalista jäi käyttämättä. Onneksi muistin joskus aikaa ennen tätä blogia kokeilleeni lämmintä punakaalisalaattia. Kaivelin ohjeen arkistojeni kätköistä esille ja ehdotin, että viimeisen pääsiäispäivän kunniaksi nauttisimme bratwursteja. Ohje on julkaistu Helsingin Sanomissa 23.8.2012, ja se löytyy myös netistä.

lämminpunakaalisal_3

Lämmin punakaalisalaatti

4–5:lle
noin 400 g punakaalia
1 pieni punasipuli
1 (kotimainen) omena
1 rkl voita tai rypsiöljyä
2 rkl omenaviinietikkaa
2 rkl marjahyytelöä tai hunajaa
1 tähtianis
vajaa 1 tl murskattuja korianterinsiemeniä
1 dl omenatäysmehua
ripaus suolaa ja mustapippuria
(tuoretta, hienonnettua thai-basilikaa)

  • Poista kaalinlohkosta kanta ja tarvittaessa uloimmat lehdet. Leikkaa kaali mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi.
  • Kuori ja hienonna sipuli. Kuutioi omena.
  • Kuumenna pieni määrä voita tai öljyä kattilassa ja lisää kaalisuikaleet sekä hienonnettu sipuli. Kuumenna sekoitellen, kunnes kaali pehmenee.
  • Lisää omenakuutiot, viinietikka, hyytelö tai hunaja sekä tähtianis ja murskatut korianterinsiemenet. Sekoita joukkoon omenamehu ja anna ruuan hautua miedolla lämmöllä noin 40 minuuttia. 
  • Mausta ruoka miedosti suolalla ja pippurilla sekä lopuksi halutessasi thaibasilikalla. Tarkista maku.

Vinkki: Lämmin punakaalisalaatti maistuu hyvältä grillattujen makkaroiden tai porsaankyljysten parina, myöhäissyksyn aterialla vaikkapa poro- tai hirvipyöryköiden, rosmariini-kermakastikkeen ja perunamuusin piristeenä.

Vinkki: Punakaalin värin saa pysymään kirkkaana, kun keitinveteen lisää tilkan sitruunaa tai etikkaa. 

Resepti: Pirjo Toikkanen

lämminpunakaalisal_2

Ohje: **+
Ohje on kohtalaisen selkeä: ainekset suikaleiksi ja hautumaan. Punakaalin lämmetessä kattilassa keittiöön levisi vänkä tuoksu, josta ei oikein osannut sanoa oliko se hyvä vai huono. Mutta pitäisikö punakaalisalaattia hauduttaa kannen alla vai ei? Annoin olla puolisen tuntia kannen alla ja loppuajaksi otin kannen pois, jotta suurin osa omenamehusta höyrystyy pois. En halunnut salaatista vetistä.

lämminpunakaalisal_1

Maku: **+
Jos oli vänkä tuoksu paistumassa olemassa punakaalissa, niin vänkä on valmiin salaatin makukin. Hyvässä mielessä. Tähtianis, omenamehu ja hunaja tekevät siihen makean vivahteen, joka on aika vahva, muttei kuitenkaan jätä punakaalin omaa makua kokonaan peittoonsa. Kaali pehmenee sopivasti, muttei mene ollenkaan lötköksi, mistä ainakin itse tykkäsin. Koemaistaja tykkäsi tulinen sinappi+bratwursti+punakaalisalaatti-kombosta, salaatti kuulemma taittoi habanerosinapin tulisuutta kivasti. Täytyy pitää lämmin punakaalisalaatti mielessä, kun grillauskausi saadaan kunnolla käytiin ja possulle mietitään kaveria. Ihmettelen vain, että miten mie olen näin hyvän reseptin olemassaolon unohtanut yhden kokeilun jälkeen.