Muutamassakin paikassa olen nähnyt hehkutettavan padassa paistettua leipää. Kun valtakunnan suurin sanomalehtikin julkaisi pataleivän ohjeen, niin lopulta innostuin minäkin kokeilemaan. Toiveissa oli saada helpolla tuoretta, ihanan rapsakkaa leipää viikonloppuaamuihin. Ohje on julkaistu Helsingin Sanomissa 26. maaliskuuta ja löytyy myös täältä.

Pataleipä

6 dl vehnäjauhoja
1 dl spelttijauhoja
1 dl vehnäleseitä
1 dl paahdettuja, rouhittuja pähkinöitä tai siemeniä (esimerkiksi kuorittuja auringonkukansiemeniä)
1½ tl suolaa
1 tl kuivahiivaa
4 dl vettä

Leipomiseen:
keskikokoinen kannellinen valurautapata

• Sekoita kulhossa jauhot, leseet, pähkinät tai siemenet, suola ja kuivahiiva.
• Lämmitä vesi hieman kädenlämpöistä kuumemmaksi (42-asteiseksi). Sekoita nopeasti tasaiseksi, älä vaivaa.
• Peitä kulho keittiöpyyhkeellä ja työnnä puhtaaseen muovikassiin. Anna nousta ainakin 12 tuntia huoneenlämmössä.
• Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle. Tasoita levyksi, käännä kolmin kerroin ja sitten toisin päin kuutiomaiseksi paketiksi. Peitä leipä liinalla ja kohota puoli tuntia.
• Laita valurautapata kylmään uuniin. Kuumenna uuni 250-asteiseksi.
• Kun uuni on kuuma, pullauta taikina pataan ja laita kansi päälle.
• Paista leipää kannen alla 30 minuuttia, sitten ilman kantta 15 minuuttia.
• Voit varmistaa kypsyyden mittaamalla piikkimäisellä lämpömittarilla sisälämmön, se saisi olla noin 95–98 astetta. Samalla voit katsoa, ettei taikinaa tartu mittarin piikkiin.
• Kumoa kuumana ritilälle, jäähdytä.

Ohje: **
Helppo leipäohje oli haussa ja sellainen tämä on. Aineet sekaisin ja taikina nousemaan, ei voi olla tämän helpompaa tehdä aamupalaa. Ohje olisi kahden ja puolen kokin hatun arvoinen, mutta leipuri on joko todellakin lukutaidoton kuten aiemmin todistettu tai jotenkin luetun ymmärtämisensä kanssa vielä taito kehittymässä -vaiheessa. En vain ymmärtänyt tuota vaihetta, kun leipä taitellaan pöydällä. Taputtelinkohan sen liian litteäksi, kun leipä jäi aika matalaksi?

Maku: **-
Ensimmäinen leipä oli pettymys. Kuori oli todellakin rapsakka, se jopa pikkasen kärtsähti ja tunnustan, että leivän paistaminen ei ehkä onnistunut täydellisesti. Suurin pettymys oli leivän sisus, se oli mielestäni liian tiivis. Tai ainakaan en odottanut leivän olevan niin tiivistä tavaraa.

Leipä numero yksi uunilämpimänä.

En lannistunut, vaan reippaasti päätin kokeilla ohjetta uudelleen. Mutta leipä numero kaksikaan ei täyttänyt odotuksia. Taikina jäi löysemmäksi kuin ensimmäisen leivän kanssa, mutta silti lopputulos oli kamalan tiivis. Paistaminen onnistui tällä kertaa paremmin, ja kuori oli todellakin rapsakka – sen lupauksen ohje täyttää., Mutta kaipaisin ihanan ilmavaa leipää rapsakalla kuorella. Täytyy tutkia pataleipien ohjeita ja ehkä kokeilla jotain toista reseptiä, mutta tämä jää nyt kokeiltu, muttei enää toiste -sarjaan. Molemmat leivät kyllä syötiin, mutta mikä tahansa leipä uppoaa uunilämpimänä, kun voi sulaa siihen päälle.