Hauduttamalla hyvä tulee

Eräänä talvisena päivänä selasin apaattisena sosiaalista mediaa kotimatkalla töistä kotiin, kun silmiini osui Mysi Lahtisen Moskovanpadan ohje. Smetanaa, suolakurkkuja, Aura-juustoa, cayennepippuria, hunajaa – raaka-aineluettelo kuulosti e-rit-täin mielenkiintoiselta. Sen verta erikoiset olivat tarpeet, että olin valmis kokeilemaan Moskovanpadan ohjetta, vaikka Aura-juusto ei kuulu suosikkeihini. Edessä oli muutenkin kotoiluviikonloppu, niin ruuan hauduttaminen uunissa sopi suunnitelmiin. Linkki somessa johti Kodin Kuvalehden nettisivuille, josta tämä ohje on.

Mysi Lahtisen Moskovanpata

6 annosta
1 kg naudan paistia
3 sipulia
3 venäläistä suolakurkkua
voita
3 rkl hunajaa
2 tl rouhittua mustapippuria
ripaus cayennenpippuria
3 rkl vehnäjauhoja
4–5 dl voimakasta lihalientä
150 g aurajuustoa
240 g smetanaa

Ota paisti huoneenlämpöön tunti ennen ruuanvalmistusta.

Kuori ja silppua sipulit. Silppua myös kaksi suolakurkkua ja laita siivilään valumaan. Säästä liemi.

Sulata padassa voi. Paista sipuleita viitisen minuuttia. Lisää hunaja. Sekoita hyvin ja lisää suolakurkut. Paista ahkerasti käännellen toiset viisi minuuttia.

Lisää pippurit. Paista vielä hetki, jotta pippurit ehtivät herätä. Kaada suolakurkkuliemi pataan. Nosta pata sivuun liedeltä ja peitä kannella.

Kuutioi paisti. Paista pieni erä kuutioita kerrallaan pannussa voissa kauniin ruskeiksi. Kaada lihat pataan sipulin ja suolakurkun seuraksi. Huuhtele pannu vesitilkalla ja kaada tilkkanen pataan.

Ripota vehnäjauhot lihakuutioitten päälle. Sekoita ainekset. Lisää lihaliemi ja sekoita taas. Murustele juusto liemeen. Sekoita kunnes juusto sulaa. Lisää lopuksi smetana.

Laita kannella peitelty pata 200-asteiseen uuniin kypsymään tunniksi. Alenna sitten lämpö 150 asteeseen. Kypsennä ruokaa vielä puolisen tuntia tai niin kauan, että liha on mureaa. Ota kansi padan päältä ja anna ruuan olla uunissa sen aikaa, että pinta saa vähän väriä ja kastike kiehuu hieman kasaan.

Silppua kolmaskin suolakurkku ja ripottele ruuan päälle. Tarjoa ruoka keitettyjen perunoitten kanssa.

Ohje: ***-
Luin aikoinaan Mysi Lahtisen ohjeita Helsingin Sanomista (reseptejä julkaistiin vuosina 1986–1999), mutten koskaan kokeillut mitään. Ne vaikuttivat liian hienostelevilta ja liian monimutkaisilta, vaikka olivat varmaan ihan kohtalaisella vaivalla toteutettavissa kotioloissakin. Moskovanpadan testaamisen jälkeen luen Lahtisen uudet ohjeet Kuukausiliitteestä taatusti tarkemmin.

Jossain syvällä, hyvin syvällä sisimmässäni asuvaa insinööriä tällaiset pikkutarkat ohjeet lämmittävät. Paista sipuleita viitisen minuuttia. Lisää hunaja. Sekoita hyvin ja lisää suolakurkut. Paista ahkerasti käännellen toiset viisi minuuttia. Välillä nimittäin uusia reseptejä kokeillessa revin pelihousujani epätarkkojen ohjeiden kanssa. Lisäksi tästä oppi uusia niksejä: pippureiden herättäminen.

Maku: ***-
Että voi ruoka olla hyvää. Ihan käsittämättömän hyvää. En muista milloin olisin viimeksi kokenut vastaavanlaisen wow-fiiliksen uuden ruuan äärellä. Ennen kuin kevättalvi lopullisesti kääntyy keveämpien kesäruokien puolelle, niin tätä täytyy kyllä tehdä toistekin. Perheen pienimmät koemaistajat eivät asiasta riemastu, mutta me aikuiset kyllä syömme pataa heidänkin edestään. Koemaistaja innostui tästä niin, että ehdotti tätä poikain viikonlopun pöperöksikin. Mökkiköörikin oli nauttinut Moskovanpataa hyvällä ruokahalulla.

Ainoa kohta, jonka kanssa täytyy olla seuraavalla kerralla olla tarkempi, on paistoaika. Annoin padan olla uunissa aika tarkalleen ohjeessa mainitun ajan, mutta se olisi saanut olla vielä hetken pidempään.

Mainokset

Taikina pataan, pata uuniin

Muutamassakin paikassa olen nähnyt hehkutettavan padassa paistettua leipää. Kun valtakunnan suurin sanomalehtikin julkaisi pataleivän ohjeen, niin lopulta innostuin minäkin kokeilemaan. Toiveissa oli saada helpolla tuoretta, ihanan rapsakkaa leipää viikonloppuaamuihin. Ohje on julkaistu Helsingin Sanomissa 26. maaliskuuta ja löytyy myös täältä.

pataleipä4Pataleipä

6 dl vehnäjauhoja
1 dl spelttijauhoja
1 dl vehnäleseitä
1 dl paahdettuja, rouhittuja pähkinöitä tai siemeniä (esimerkiksi kuorittuja auringonkukansiemeniä)
1½ tl suolaa
1 tl kuivahiivaa
4 dl vettä

Leipomiseen:
keskikokoinen kannellinen valurautapata

  • Sekoita kulhossa jauhot, leseet, pähkinät tai siemenet, suola ja kuivahiiva.
  • Lämmitä vesi hieman kädenlämpöistä kuumemmaksi (42-asteiseksi). Sekoita nopeasti tasaiseksi, älä vaivaa.
  • Peitä kulho keittiöpyyhkeellä ja työnnä puhtaaseen muovikassiin. Anna nousta ainakin 12 tuntia huoneenlämmössä.
  • Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle. Tasoita levyksi, käännä kolmin kerroin ja sitten toisin päin kuutiomaiseksi paketiksi. Peitä leipä liinalla ja kohota puoli tuntia.
  • Laita valurautapata kylmään uuniin. Kuumenna uuni 250-asteiseksi.
  • Kun uuni on kuuma, pullauta taikina pataan ja laita kansi päälle.
  • Paista leipää kannen alla 30 minuuttia, sitten ilman kantta 15 minuuttia.
  • Voit varmistaa kypsyyden mittaamalla piikkimäisellä lämpömittarilla sisälämmön, se saisi olla noin 95–98 astetta. Samalla voit katsoa, ettei taikinaa tartu mittarin piikkiin.
  • Kumoa kuumana ritilälle, jäähdytä.

pataleipä3Ohje: **
Helppo leipäohje oli haussa ja sellainen tämä on. Aineet sekaisin ja taikina nousemaan, ei voi olla tämän helpompaa tehdä aamupalaa. Ohje olisi kahden ja puolen kokin hatun arvoinen, mutta leipuri on joko todellakin lukutaidoton kuten aiemmin todistettu tai jotenkin luetun ymmärtämisensä kanssa vielä taito kehittymässä -vaiheessa. En vain ymmärtänyt tuota vaihetta, kun leipä taitellaan pöydällä. Taputtelinkohan sen liian litteäksi, kun leipä jäi aika matalaksi?

Maku: **-
Ensimmäinen leipä oli pettymys. Kuori oli todellakin rapsakka, se jopa pikkasen kärtsähti ja tunnustan, että leivän paistaminen ei ehkä onnistunut täydellisesti. Suurin pettymys oli leivän sisus, se oli mielestäni liian tiivis. Tai ainakaan en odottanut leivän olevan niin tiivistä tavaraa.

pataleipä2

Leipä numero yksi uunilämpimänä.

En lannistunut, vaan reippaasti päätin kokeilla ohjetta uudelleen. Mutta leipä numero kaksikaan ei täyttänyt odotuksia. Taikina jäi löysemmäksi kuin ensimmäisen leivän kanssa, mutta silti lopputulos oli kamalan tiivis. Paistaminen onnistui tällä kertaa paremmin, ja kuori oli todellakin rapsakka – sen lupauksen ohje täyttää., Mutta kaipaisin ihanan ilmavaa leipää rapsakalla kuorella. Täytyy tutkia pataleipien ohjeita ja ehkä kokeilla jotain toista reseptiä, mutta tämä jää nyt kokeiltu, muttei enää toiste -sarjaan. Molemmat leivät kyllä syötiin, mutta mikä tahansa leipä uppoaa uunilämpimänä, kun voi sulaa siihen päälle.