Tag Archives: pasta

Syökäämme pastaa

Posted on by

Laps toivoi (taas) ruuaksi pastaa. Mie päätin, että kastike tehdään tällä kertaa kanasta. Olin jo lähdössä kauppaan ostamaan peruskanapasta-aineksia, kun päätin vilkaista tarjoaisiko Google jotain uutta inspistä vanhaan tuttuun ruokaan. Törmäsin Life time story -blogissa maailman parhaaksi kanapastaksi nimettyyn ohjeeseen. Raaka-aineet vaikuttivat sen verran hyviltä, että päätin kokeilla. Itse ohjeen suora linkki on tässä.

Maailman paras kanapasta
1. Ruskista maustamaton kanasuikale ja lisää yksi sipuli sekä ripaus jauhettua cayenne-pippuria. Tällä mausteella saat määrättyä ruoan tulisuuden. Kuullota.

2. Sekoita joukkoon 2dl kuohukermaa ja 2 rkl kanafondia. Anna kastikkeen kypsyä hetki

3. Lisää kastikkeeseen 1/2 rkl kurkumaa, valkosipulia pari-kolme kynttä, 1-2 tl raastettua inkivääriä (tällä saat myös oman maun mukaan säännösteltyä ruoan lopullista makua), 2 rkl sitruunanmehua sekä 2 rkl hunajaa.

4. Kiehauta vesi ja paista (penne)pasta al dente.

5. Lisää lopuksi vielä 2dl maustamatonta jokurttia sekä ripaus suolaa. Itse käytän jukurttina nomaalia maustamatonta mutta tällä kertaa kaupassa ei ollut kuin tuota bulgariaa. Ihan hyvä oli silläkin. 

Ohje: * ½
Ohjeen seuraaminen oli kuvien takia hankalaa, ja kauppalistan teossa olisi auttanut, jos alussa olisi ollut raaka-ainelistaus (ja paljonko sitä kanaa muuten tarvitaan?). Muuten tämä on kohtuullisen helppo ohje tehdä pienistä epätarkkuuksista huolimatta.

maailman_paras_kanapasta

Lopputulos: **+
Hyväähän tästä tuli, mutta en nyt yhdellä kokeilulla menisi julistamaan tätä nimenomaista kanapastaa maailman parhaaksi. Pasta on jännällä tavalla makea. Täytyy myöntää, että kun kerta tein tätä lapsille niin laitoin todella varovaisesti cayenne-pippuria. Sitä olisi voinut laittaa enemmänkin, jotta se olisi maistunut vähän enemmän olematta kuitenkaan liian tulista miniruokailijoiden suuhun. Ehkä pieni tulisuus olisi taittanut myös makeutta vähäsen. Maistelin kastiketta jo ennen kuin lisäsin jugurtin, ja mielestäni silloin se vielä parempaa kuin lopullinen, joka olisi saanut mielestäni olla paksumpaa.

Vielä maistuu parsa

Posted on by

Viime viikon torstai oli erittäin hyvä reseptien bongauspäivä, sillä edellisen postauksen tomaatti-minttusalaatin lisäksi löysin samaisena päivänä pinaatti-rucola-parsapastan ohjeen. Tämä herkku julkaistiin Metro-lehdessä (5. kesäkuuta 2014). Ohje löytyy lehden näköisversiosta, ja se on näköjään julkaistu myös MeNaisten nettisivuilla.

pinaatti_rucola_parsapasta2

Pinaatti-rucola-parsapasta
6 hengelle, 40 minuuttia

1 dl pinjansiemeniä
100 g tuoreita pinaatinlehtiä
2 dl rucolaa
2 nippua vihreää parsaa
1 iso sipuli
4–6 valkosipulin kynttä
750 g maa-artisokkatäytteisiä ravioleja
(myös juustoraviolit tai vastaava määrä nauhapastaa käy)
vajaa 1 dl hyvää oliiviöljyä
mustapippuria, suolaa
½–1 sitruunan mehu
pala parmesaanijuustoa

Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla. Huuhdo pinaatti ja leikkaa tai revi pienemmäksi. Huuhdo rucola.

Napsauta poikki parsojen kuivat tyviosat, pilko varret sopiviksi suupaloiksi ja keitä 3–4 minuuttia, juuri ja juuri kypsiksi. Valuta pois keitinvesi ja upota palat kylmään veteen, jotta kypsyminen lakkaa ja väri säilyy.

Keitä pasta kiehuvassa, suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan sopivan napakaksi. Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet ja kuullota pannulla tilkassa oliiviöljyä läpikuultaviksi.

Lisää pinnalle pinaatti, parsapalat, iso loraus oliiviöljyä ja valutettu pasta. Mausta rouhitulla pippurilla ja suolalla. Sekoita nostellen ja jaa ruoka lautasille.

Purista annoksen päälle sitruunamehua. Koristele pinjansiemenillä sekä parmesaanista höylätyillä lastuilla.

Ohje: * ½
Ihan ensimmäiseksi: enpä muista koskaan nähneeni kaupassa maa-artisokkatäytteisiä ravioleja, ainakaan noissa perusmarketeissa ja -kaupoissa, joissa itse pääasiassa asioi.

Toisekseen, kun aloin tehdä pastaa, niin parsan valmistamiseen erikoistunut Kiurunpesän kokki kakkonen huuteli sohvalta, että kuoritko parsat? No, ei tässä niin käsketä, joten annoin palaa kuorimatta (olin ehtinyt leikellä jo puolet parsanipusta suupaloiksi).

Kolmanneksi: missä vaiheessa rucola sekoitetaan mukaan? Kaikkinensa ohje oli jotenkin sekava, mutkia oli ilmeisesti oiottu tekstissä ja muutamaan otteeseen piti miettiä, että mitä nyt pitikään oikein tehdä.

pinaatti_rucola_parsapasta1

Lopputulos: ** ½
Reseptin puutteista huolimatta sain pastan tehtyä. Olin läntännyt huuhdotut rucolat ja pinaatit samalle lautaselle odottamaan pannulle menoa, joten heitin rucolat yhtä aikaa pinaatin kanssa sekaan. Huono idea, sillä sinappikaalin maku hävisi pastasta lähes kokonaan. Rucola kannattaa siis sekoittaa viimeisenä. Pinaattia olisi saanut mielestäni olla enemmän, ainakin jos tekee kuten minä eli annoin sen hetken paistua sipulien (ja rucolan) kanssa pannulla ennen kuin lisäsin parsat ja tagliatellen. Sitruunamehu puolestaan maistui aika vienosti, joten sitä ehkä saisi olla ronskimmin.

Kaikesta huolimatta hyvää tuli. Söimme pinaatti-rucola-parsapastan grillatun possun lisäkkeenä ja nämä kaksi sopivat hyvin yhteen. Parsakausi jatkuu edelleen ja Kiurunpesässä ei ole vielä syöty niitä kyllästymiseen asti, joten luulen, että ennen kuin tältä vuodelta sesonki on ohi, niin meillä kokkaillaan vielä kerran tätä.

Hetkellinen paluu opiskelijakeittiöön

Posted on by

Toissa viikolla Hesarin ruokatorstaissa oli mielenkiintoisia ”yhden astian ihmeet” -ohjeita, joista päädyin kokeilemaan kasvispasta-fetapannua, koska keittiön ikkunalla oli jo aiemmin jotain muuta varten hankittuna sekä ruohosipulia että persiljaa. Tällaisista pannulle kasviksia ja pastaa -jutuista tulee aika elävästi opiskeluajat mieleen, tein tuolloin tosi usein vastaavanlaisia sörsseleitä. Tosin opiskelijakeittiössä harvemmin oli fetaa tai tuoreita yrttejä. Ohje on julkaistu siis Helsingin Sanomissa 8. elokuuta 2013 ja löytyy myös täältä.

Kasvispasta-fetapannu 

200 g kuivapastaa (esim. rigatoni, penne, fusilli)
1 sipuli
1 kesäkurpitsa
2 valkosipulinkynttä
öljyä paistamiseen
1 tl suolaa
½ tl mustapippuria
1 rasia kirsikkatomaatteja (250 g)
½ dl lehtipersiljaa silputtuna
½ dl ruohosipulia silputtuna
200 g fetajuustoa

Keitä pasta runsaassa suolalla maustetussa vedessä napakan kypsäksi.

kasvisfetapastaPastan kiehuessa kuori ja silppua sipuli. Poista kesäkurpitsasta päät ja halkaise kurpitsa neljään lohkoon. Poista siemenosa. Leikkaa lohkot vielä pitkittäin 2–3 suikaleeksi ja paloittele vinoiksi paloiksi. Kuori valkosipuli.

Kuumenna öljy paistinpannussa ja kuullota sipulit. Lisää kesäkurpitsakuutiot ja paista muutama minuutti. Murskaa valkosipulinkynnet ja kääntele hetki. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kaada pannulle keitetty, valutettu pasta ja anna kuumentua. Puolita kirsikkatomaatit ja lisää ne joukkoon. Nosta pannu pois liedeltä.

Hienonna yrtit ja sekoita ne nopeasti paistoksen joukkoon. Murustele päälle fetajuusto.

Resepti: Laura Kaapro

Ohje: **
Selkeät ohjeet, vaihe vaiheelta kerrottu, mitä pitää tehdä ja se minua aina ilahduttava seikka: raaka-aineet on lueteltu siinä järjestyksessä, kun niitä tarvitaan. Mutta minua härsii suunnattomasti Hesarin ruokaohjeissa yleisesti se, ettei niissä kerrota kuinka monelle satsista tulee.

kasvisfetapasta (2)

Lopputulos: **-
Raaka-aineet ovat loistavat: kesäkurpitsalla on vahva paikka meidän kesäkeittiössämme ja kirsikkatomaatit ovat maukkaita tähän aikaan vuodesta. Sitä paitsi mikään ruoka ei voi olla kovin pahaa, jos siinä on juustoa. Siitä huolimatta omasta ja koemaistajan mielestä pasta itsessään maistui kuivalle, ihan kuin se olisi kaivannut jotain nestettä seurakseen. Kokonaisuutena kasvispasta-fetapannu oli hyvää. Ja tuohon annoskokoon: meillä tämän määrän söi 2,5 ihmistä eli kaksi aikuista ja yksi 3-vuotias.

Ekstra:
Suunnitelmissa on kokeilla ohjetta uudelleen, mutta lisätä ruokajugurttia mukaan ikään kuin kastikkeeksi.