Oho ja wow

Graavilohen, mädin, kinkun ja pipareiden jälkeen on palattu perusasioiden äärelle ja perhe pitäisi päivittäin ruokkia. Keksin kokeilla minestronekeittoa ja muistelin, että keittiön hyllystä löytyvässä Kotiruoka-kirjassa (Kaisa Isotalo ja Raija Kuittinen, Otava 2001) on siihen ohje. Alkoi uuden vuoden arkikokkailut aikamoisella yllätyksellä.

minestrone4

Minestronekeitto

minestrone1100 g palvikinkkua tai pekonia
1 sipuli
1 porkkana
pala purjoa
(pieni pala kaalia)
1 l vettä tai kasvis- tai lihalientä
yrttisuolaa
½–1 dl makaroneja
1 dl herneitä
1–2 valkosipulin kynttä
1–2 rkl tomaattisosetta
hiven valkopippuria
1 tl kirveliä, meiramia

• Leikkaa pekoni tai kinkku, sipuli, porkkana, purjo ja kaali ohuiksi suikaleiksi. Paahda kinkkusuikaleita kattilan pohjalla, kunnes rasva hiukan sulaa. Lisää joukkoon kasvissuikaleet ja ruskista kevyesti haarukkavatkaimella sekoitellen. Lisää vesi ja suola ja keitä hiljalleen noin 10 minuuttia. Lisää kattilaan makaronit, herneet sekä mausteet ja keitä, kunnes makaronit ovat kypsiä. Lisää tarvittaessa nestettä ja tarkista maku. Ripottele pinnalle hienonnettua persiljaa.

minestrone3

Tässä vaiheessa tuoksu oli huumaava.


Ohje
: ***-
Reseptiä on helppo seurata, eikä keiton tekeminen vaadi mitään erikoisia kokkitaitoja tai -kokemusta. Perussettiä, mitä juurikin oli haussa. Tein keiton pekonista ja kasvisliemestä, mutta jätin yrttisuolan pois, koska sitä meillä ei ole. Mausteeksi laitoin meiramia.

Maku: ***-
Rehellisesti sanottuna en odottanut minestronelta oikeastaan mitään. Kunhan saisin perheelle lounaan pöytään. Kun maistoin keittoa niin suusta pääsi ihan spontaanisti ”oho”. Siis hyvä oho. Oli pakko maistaa toinenkin lusikallinen. Ja todellakin minestronesta tuli superhyvää. En muista milloin viimeksi olisin antanut näin hyvät kokinhatut ohjeelle. Mistä sitten miinus? Muksut hieman nyrpistelivät nenäänsä keiton sipuleille ja olisivat alkuun halunneet syödä pelkät pastat. Lopulta minestrone maistui kummallekin hyvin. Taas todistettu se, että yksinkertaisista perusasioista saa järkyttävän hyvää ruokaa.

minestrone5

Kiurunpesän muutos:
Ihan ehdottomasti teen tätä uudelleen parilla pienellä muutoksella. Vähennän sipulin määrää ja lisään toisen porkkanan sekä laitan enemmän herneitä ja pastaa. Ihan vain, jotta se maistuisi vielä paremmin junioreille. Samalla vaivalla voisin tehdä annoksen tuplana, meillä tästä tuli kolme aikuisten lautasellista ja kaksi lasten.

Mainokset

Suolainen muffini, osa 2

Edellisessä tekstissä mainittujen pinaattimuffinssien lisäksi viime viikonlopun kahvipöydässä oli tarjolla kinkkumuffineja. Luulen, että suolainen suosikkitarjottavani, erilaiset piirakat, ovat saanet kilpailijan. Suolaiset muffinssit (tai muffinit, ihan kummin vain) ovat aika hauskoja tarjottavia ja nopeita tehdä. Tämä ohje löytyi jälleen Ulla Svenskin Suomen lasten leivontakirjasta (2013).

Kinkkumuffinit
12 kpl 

4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa

2 kananmunaa
2 dl maitoa
1 dl ruokaöljyä

3 dl kinkkua
2 dl juustoraastetta
½ tl mustapippuria 

  1. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja suola keskenään.
  2. Vispaa toisessa kulhossa kananmunat, maito ja ruokaöljy sekaisin.
  3. Pilko kinkku pieniksi paloiksi ja sekoita juustoraasteen kanssa, lisää seokseen mustapippuria.
  4. Yhdistä kaikki seokset ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.
  5. Annostele muffinivuokiin.
  6. Paista muffineja uunin keskitasolla 200 asteessa noin 20 minuuttia.
muffinssikokoelma

Viime sunnuntaina oli tarjolla muffinssikokoelma: lime, kinkku ja pinaatti.

Ohje: ***-
Nämä sekaisin tuossa kulhossa, nämä vatkataan tässä, sitten kaikki yhdistellään – heleppoa ko mikä. Kinkkumuffinit nousivat todella hyvin, mutta ei tässäkään ole tarkemmin sanottu, kuinka täyteen muffinivuoat uskaltaa täyttää.

Lopputulos: **+
Meheviä näistä(kin) tuli, ihan parhaimmillaan olivat pikkuisen lämpiminä. Ehdottomasti tehdään toistekin osastoa. Tuli mieleen, että kinkkumuffinssit voisivat olla aika näppärä tapa päästä eroon joulukinkun jämistä. Jos ei possun kankku enää pyhien jälkeen maistu, niin heittää leivonnaiset pakkaseen ja nauttii, kun kevätaurinko lämmittää.