Random arkiruokaa

Arkiruokien keksiminen on välillä yhtä tuskaa ja säännöllisesti kaipaan jotain muuta kuin makaronilaatikkoa ja lihapullia, vaikka molemmat hyviä ovatkin. Nyt valkkasin ohjeen ihan randomilla: otin käteen ihan vain jonkun keittokirjan hyllystä ja avasin sen randomilla jostain kohtaa. Ja kohdalle osui juustoinen porokeitto, keittokirjaksi sattui Pirkan paras keittokirja (2001).

Juustoinen porokeitto
(ohje neljälle)

1 pkt (240 g) Pirkka-poronkäristystä
1 rkl öljyä
2 rkl vehnäjauhoja
1 l vettä
1 lihaliemikuutio
1 rkl viherpippureita
2 ps (à 250 g) Pirkka-kasvissuikaleita
1 rs (200 g) sulatejuustoa

Kuumenna paistokasarin pohjalla öljy. Lisää jäinen lihapala. Käännä melko nopeasti ja raaputa haarukalla kerros lihaa irti pannulle. Käännä jälleen ja tee samoin toiselle puolelle. Jatka näin kunnes koko lihapala on riivitty pannulle.
Jatka paistamista kunnes liha saa väriä, ja ripottele jauhot päälle. Sekoita hyvin ja lisää vähän vettä. Sekoita kunnes keittopohja sakenee ja kiehahtaa. Lisää taas vettä.
Kun seos kiehuu tasaisena, voit lisätä loput vedestä. Murenna joukkoon lihaliemikuutio ja viherpippurit kämmenellä rikkihierrettyinä. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä noin 10 minuuttia.
Lisää kasvissuikaleet ja keitä vielä 5–10 minuuttia. Sulata joukkoon sulatejuusto ja kuumenna kiehuvaksi. Tarjoa keiton kanssa tuoretta leipää, esimerkiksi rieskoja.

Ohje: **pirkka_porokeitto
Ohje on selkeä ja helppo seurata.

Lopputulos: **
Tein keiton porojauhelihasta ja ostin jotain ihan muuta kasvissuikaletta kuin noita pojan nimellä nimetyn tuotesarjan (kävin siinä kilpailevassa hypermarketissa ruokaostoksilla). Kotona vasta aloin tavata kasvissuikaleiden tuoteselostetta tarkemmin ja vähän arvelutti, kun pussissa oli porkkanaa, lanttua, palsternakkaa ja purjoa, että jäänkö kaipaamaan perunaa. Mielestäni porokeitto nimittäin kaipaa perunaa ja siinä ohjeen mukaisessa suikalesekoituksessa on perunaa. En lopulta huomannut potun poissaoloa ollenkaan. Sen sijaan viherpippuri maistui minun makuuni liikaa, mutta toista koemaistajaa se ei häirinnyt. Joka tapauksessa soppa, jota voisi tehdä toistekin.

Kiurunpesän muutos:
Seuraavalla kerralla taidan laittaa öljyn sijasta voita.

Juhannus tulloo

Loistavien grillauskelien ja lähestyvän juhannuksen kunniaksi jaettakoon yksi Kiurunpesän lempparimarinadiohje. Täytyy tunnustaa, etten muista mistä olen tämän ohjeen löytänyt, todennäköisesti jostain lehdestä joko kesällä 2010 tai 2011. Kiloklubin sivuilta löytyi sama ohje, mutta voin vannoa, etten sieltä sitä ainakaan ole napannut.

Seesambroilerivartaat
4 broilerin rintafilettä
seesaminsiemeniä
grillitikkuja

Marinadi
seesambroileri1 dl soijaa
1 rkl seesamöljyä
1 dl vettä
¾ dl sokeria
pieni pala inkivääriä
½ dl tuoretta korianteria

  1. Leikkaa fileet ohuiksi suikaleiksi. Yhdestä fileestä tulee neljä suikaletta.
  2. Sekoita marinadi, lisää mausteet (inkivääri kuorittuna ja raastettuna).
  3. Lisää broilerit marinadiin vähintään kolmeksi tunniksi.
  4. Kostuta grillitikut. Pujota broilerit tikkuihin, laita tikut uunivuokaan, lisää pohjalle marinadia ja päälle siemeniä.
  5. Paista 175 asteessa 20 minuuttia.

Ohje: ***-
Marinadiliemien sekoittaminen ei nyt niin vaikeaa ole. Toisekseen en voi oikein arvostella ohjeen seurattavuutta, koska olen käsin kirjoittanut tämän itselleni ylös, joten todennäköisesti resepti ei sanasta sanaan olen alkuperäinen.

Lopputulos: ***-
Tein näistä vartaita tasan kerran. Sen jälkeen ohjeella on marinoitu kanaa ilman tikku- ja seesamsiemenkikkailuja. Ja uunin sijasta kanat on grillattu. Seesamöljy maistuu grillatussa lihassa voimakkaimmin ja kanasta tulee törkeän hyvää.

Kiurunpesän muutos:
Kiurunpesässä asuu yksi syöjä, joka ei oikein perusta korianterista, joten pääsääntöisesti teen tämän ilman sitä. Toimii silti. Muutaman kerran olen marinoinut tällä reseptillä kanaa ex tempore niin, ettei tuoretta inkivääriä ole ollut käytettävissä ja laittanut jauhettua inkivääri. Maku ei ole yhtä voimakas, mutta hätätapauksessa onnistuu näinkin.

Tuliaiskääretorttu

Olin menossa moikkaamaan vanhoja työkavereita piiiiitkästä aikaa ja ajattelin ilahduttaa heitä kirsikkakääretortulla ihan vain siitä ilosta, etten muista milloin olisin viimeksi tätä tehnyt (ja saisinpahan täytettä blogiin samalla :). Paljon oli muuttunut, mutta vanha tuttu kahvihuone oli ennallaan, ja leivonnaiset otettiin edelleen yhtä ilahtuneita vastaan kuin ennenkin. Sekä unelmatortun että kirsikkatäytteen ohje on alkujaan Valion Lämpimäisiä-kirjasta.

Unelmatorttu
noin 20 annosta

4 munaa
1 ½ dl sokeria
2 rkl perunajauhoja
4 rkl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhoja
1 tl leivinjauhetta

Vaahdota munat ja sokeri. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita ne varoen vaahtoon. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paista 200 asteessa noin 10 min. Kumoa kypsä pohja sokerilla ripotellulle leivinpaperille. Levitä täyte jäähtyneelle levylle. Rullaa ja kääri paperiin. Anna vetäytyä noin 1 tunti kylmässä. Leikkaa viipaleiksi.

Kirsikkatäyte
1 prk (250 g) maitorahkaa
½ dl sokeria
2 tl vanilliinisokeria
1 dl hienonnettua säilykekirsikkaa
1 ½ dl (100 g) rouhittua tummaa suklaata
2 dl kuohukermaa

Sekoita rahkaan sokerit, kirsikat ja suklaa. Vaahdota kerma ja lisää täytteeseen. Levitä täyte torttulevylle ja rullaa. Kääri pakettiin ja anna vetäytyä muutama tunti.

Molemmat ohjeet: **+
Näin helpolla saa niin hyvää. Tartteeks muuta sanoa? Molempia ohjeita on helppo seurata, kunhan vain osaa lukea. Tosin täytteen tekemiseen menee hieman enemmän aikaa kuin miltä ensivilkaisulla vaikuttaa, sillä ensin on hienonnettava kirsikat ja rouhittava suklaa. Suklaan osaltahan voi kyllä oikaista ja käyttää valmista rouhetta, mutta Kiurunpesän keittiössä ostetaan aina koko levy Taloussuklaata ja ylijäävä napsitaan kahvin kanssa.

kirsikkakääre

Lopputulos: **+
Säilykekirsikoiden karvasmantelin maku antaa jännän säväyksen täytteelle. Paitsi, että en tiennytkään, että cocktail-kirsikoilla ja säilykekirsikoilla on jotain eroa. Olen näköjään käyttänyt aina cocktail-kirsikoita tämän tekemiseen. Joka tapauksessa yhdessä suklaan kanssa niistä tulee ehdottomasti minun lempparikääretortun täyte (rehellisyyden nimissä en kyllä usein juuri tee muita täytteitä, koska tämä on niin hyvää).

Kiurunpesän muutos:
Kesällä mansikka-aikaan olen muutaman kerran laittanut säilykekirsikoiden sijasta tuoreita mansikoita ja ai että, tulee siitäkin hyvää. Mutsini on tehnyt sellaisen kääretortun tuore mansikka -version, jossa oli suklaarouheen sijaan Marianne-rouhetta. Ei pahanmakuinen sekään. Ja jos laittaa oikein runsaasti mansikkaa, niin siitä saa aika hyvän täytekakun täytteenkin.