Lohi maustuu kapriksilla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla

Kuten varmaan niin monessa muussakin suomalaisessa huushollissa, niin meillä jos kokataan kalaa, niin se on melkein aina lohta. Lohi on hyvää, mutta aina välillä se kyllästyttää, joten balsamicolohen resepti puhutteli heti erilaisuudellaan. Ensinnäkin lohi tarjotaan kylmänä ja toisekseen se maustetaan kapriksilla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla. Illallistarjottavana tämä oli kätevä, kun lohen pystyi tekemään jo päivällä valmiiksi, jolloin vieraiden istuessa pöydässä oli yksi ruokalaji vähemmän kokattavana. Toimii myös, jos ylioppilasjuhliin tai muihin kevään juhliin kaipaa ruokaisampaa tarjottavaa. Ohje on julkaistu Annassa syksyn 2010 aikana, valitettavasti sen tarkempaa dokumentaatiota ei ole.

balsamicolohi (4)

Balsamicolohi
noin 800 g lohta fileoituna
hiutalesuolaa
mustapippuria
4 rkl balsamicoa
2 rkl öljyä (aurinkotomaateista)
2 rkl sitruunamehua
3 rkl kapriksia
3 rkl silputtuja aurinkokuivattuja tomaatteja
3 rkl ruoho- tai punasipulisilppua

Voitele uunipelti tai -vuoka öljyllä. Kuumenna astia uunissa grillivastusten alla. Nosta lohi kuumaan astiaan, mausta suolalla ja pippurilla. Grillaa kala kypsäksi käyttäen grillin voimakkainta tehoa. (Voit myös kypsentää lohen 225-asteisessa uunissa.)

Sekoita keskenään balsamico, öljy ja sitruunamehu. Kaada seos lämpimän lohen päälle. Ripotelle pinnalle silputut tomaatit, kaprikset ja sipuli. Jos käytät punasipulia, pehmitä silppu ensin nopeasti mikrossa.

Anna lohen maustua jääkaapissa vähintään 2 tuntia ennen tarjoamista.

Ohje: **-
Ohje on simppeli, ainekset ovat selkeät, eikä tekovaiheita ole kamalan montaa. Mutta silti joka kerta, kun tätä teen niin joudun tarkistamaan, että kauanko lohen pitää suurin piirtein olla uunissa. Edes joku suuntaa-antava minuuttimäärä olisi kiva.

Lopputulos: **+ balsamicolohi (2)
Ainesten perusteella odotettavissa on herkkulohta, ja tällä reseptillä saakin iänikuisesta lohesta jotain uudenlaista tarjottavaa. Eipä olisi itsellä tullut mieleen maustaa lohta kapriksilla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla, mutta niin ne vain toimivat lohen kanssa erinomaisesti. Onpahan vaihtelua perinteiseen tillillä ja sitruunapippurilla maustamiseen.

Grillikauden avaus

Kevät on jo niin pitkällä, että viimeisetkin virittelevät grillejä pihoille kuumenemaan. Kiurunpesänkin grillikausi avattiin jo huhtikuun puolella. Toukokuun Yhteishyvän välissä tulleessa Ruokaliitteessä oli aasialaisen vinegretin ohje, jota innostuin vappuna kokeilemaan, kun sattui muiden kokkailujen ylijääminä olemaan kaikkia aineksia. Siinä vappusalaattia syödessä tuli mieleen, että samainen vinegretti voisi sopia grilliin menevien lihojen marinadiksi. Ja kas, pian meillä syötiin tällä vinegretillä marinoitua possun sisäfilettä.

Aasialainen vinegretti

2                           limetin mehu
1 dl                      rypsiöljyä
3 rkl                    hienonnettua tuoretta inkivääriä
3 rkl                    soijaa
2 rkl                    sokeria
2 rkl                    seesaminsiemeniä
1                           silputtu valkosipulin kynsi
1                           tuore chili

Yhdistä vinegretin ainekset.

Vinkki! Vinegretin voit valmistaa jo edellisenä päivänä jääkaappiin.

Ohje: ***
Vinegretti itsessään ei kyllä vaadi ihmeempiä kokkaustaitoja. Me annoimme possun marinoitua kuutisen tuntia ennen grillissä paistamista.

Lopputulos: **+
Possusta tuli maukasta ja vinegretin erilaiset maut erottuivat siinä. Ainoastaan perusruokakaupasta ostettu chili, joka sattui olemaan mieto versio, maistui liian hennosti, tuskin ollenkaan. Grillaaja oli sitä mieltä, että vingretti sopii nimenomaan possun marinointiin, mutta haluaisin kokeilla myös kanan maustamista tällä.

Kiurunpesän muutos:
Seuraavalla kerralla ajatuksena on korvata osa öljystä seesaminsiemenöljyllä, jolloin seesaminsiemen maku ehkä olisi voimakkaampi ja vinegretti maistuisi ehkä vielä enemmän Aasialta. Tämä jää kokeiltavaksi.

Ensimmäinen piirakka uunista ulos

Piirakat ovat aivan loistavia vierastarjottavia. Sen voi valmistaa etukäteen, sen kanssa voi tarjota niin teetä, kahvia kuin viiniä, salaatin kanssa siitä saa lounaan, kahvipöydässä se on makeiden leivonnaisten hyvä seuralainen ja mikä parasta: jokainen voi ottaa juuri niin ison palan kuin haluaa eikä tarvitse pipertää erikseen yksittäisiä tarjottavia. Erilaisia piirasohjeita ovat reseptikirjat väärällään, joten joka kerta voisi tehdä erilaisen, mutta useimmiten tulee turvauduttua luottopiirakkaohjeisiin.

Tämä Quiche Lorrainen ohje löytyi Valion Lämpimäisiä-kirjasta. Ohje on yksinkertaisimmillaan sitä ronskin reipasta ainekset sekaisin ja uuniin -kokkausta, jota Kiurunpesän keittiössä harrastetaan. Ensimmäisen kerran tein tätä varpajaisia varten, joten en päässyt sitä silloin itse maistamaan. Uunituore isukki kavereineen väitti, että piirakka oli hyvää, mutta pitihän sitä päästä maistamaan itsekin. Pitkän matkan takaa tulevat vieraat olivatkin hyvä syy pyöräyttää Quiche Lorraine uudelleen uuniin.

Valion ohjeella tehty Quiche Lorraine.

Quiche Lorraine
5–6 annosta

100 g        Valion Meijerivoita
2 dl           vehnäjauhoja
2 rkl          vettä
¼ tl           suolaa

Täyte:
150 g         savukinkkua
150 g         (3 dl) Valio Emmental-juustoraastetta
3                munaa
1 prk         (150 g) Valio Ranskankermaa
¼ tl           mustapippuria
1 dl            hienonnettua persiljaa
½              paprikaa kuutioina

Nypi voi ja jauhot sekaisin. Lisää kylmä vesi ja sekoita taikina tasaiseksi. Vuoraa uunivuoan pohja (halkaisija 27 cm) ja reunat taikinalla. Kuutioi savukinkku. Sekoita täytteen ainekset keskenään ja sekoita seos vuokaan. Paista 200 asteessa noin 35 min.

Ohje: ***-
Quiche Lorraine on niin yksinkertainen ja selkeä piirakkaohje, että tätä on vaikea tumpelonkaan kokin mokata. No, sen verran menisin ohjetta parantelemaan, että kokemattomammalle antaisin vihjeen, että kannattaa ensin sekoittaa kananmunat ja ranskankerma sekaisin haarukalla tai vispilällä, ja sitten vasta lisätä täytteen muut ainekset joukkoon. Parasta on, että tämä on myös todella nopea tehdä, piirakka on noin vartissa valmis uuniin.

Tykkään Valion ohjeiden järkevästä raaka-aineiden käytöstä. Jos tarvitaan kermaa, niin sitä menee kaksi desiä eikä esimerkiksi 1,25 desiä, jolloin jääkaappiin jää pyörimään vajaa purkki kermaa, jota on pääsääntöisesti liian vähän, että sitä voisi hyödyntää mihinkään muuhun järkevästi. Sisäinen marttani ei tykkää raaka-aineiden tuhlaamisesta.

Lopputulos: ***-
Yksinkertainen on hyvää ja tämä Quiche Lorraine todistaa sen. Hyvistä perusraaka-aineista on vaikea saada muuta kuin maukasta ruokaa. Ehkä hieman lisää mehevyyttä tähän kaipaisin, mutta muuten oiva peruspiirakka.

Ekstra:
Valion Juusto&Viini -kirjassa (1998) on lähes vastaava Quiche Lorraine -ohje, joka eroaa hieman raaka-aineiltaan (ranskankerman sijasta laitetaan ruokakermaa ja vastaavaa). Juusto&Viini -kirjan ohje on hieman monisanaisempi ja olen sen jossain vaiheessa arvottanut kahdella kokin hatulla ja plussalla. Valion nettisivuilta löytyy muutama muukin versio Quiche Lorrainesta.

Kiurunpesän muutos:
Korvaan usein suolaisten piirakoiden pohjaan osan vehnäjauhoista ruisjauhoilla tai laitan pelkkiä sämpyläjauhoja. Näin luon itselleni ainakin illuusion, että saan piirakasta terveellisemmän kuin vehnäjauhoilla. Sämpyläjauhopohja murenee ehkä hieman herkemmin, mutta on siinä vähän enemmän makuakin kuin pelkistä vehnäjauhoista tehdyssä pohjassa.