Oho ja wow

Graavilohen, mädin, kinkun ja pipareiden jälkeen on palattu perusasioiden äärelle ja perhe pitäisi päivittäin ruokkia. Keksin kokeilla minestronekeittoa ja muistelin, että keittiön hyllystä löytyvässä Kotiruoka-kirjassa (Kaisa Isotalo ja Raija Kuittinen, Otava 2001) on siihen ohje. Alkoi uuden vuoden arkikokkailut aikamoisella yllätyksellä.

minestrone4

Minestronekeitto

minestrone1100 g palvikinkkua tai pekonia
1 sipuli
1 porkkana
pala purjoa
(pieni pala kaalia)
1 l vettä tai kasvis- tai lihalientä
yrttisuolaa
½–1 dl makaroneja
1 dl herneitä
1–2 valkosipulin kynttä
1–2 rkl tomaattisosetta
hiven valkopippuria
1 tl kirveliä, meiramia

• Leikkaa pekoni tai kinkku, sipuli, porkkana, purjo ja kaali ohuiksi suikaleiksi. Paahda kinkkusuikaleita kattilan pohjalla, kunnes rasva hiukan sulaa. Lisää joukkoon kasvissuikaleet ja ruskista kevyesti haarukkavatkaimella sekoitellen. Lisää vesi ja suola ja keitä hiljalleen noin 10 minuuttia. Lisää kattilaan makaronit, herneet sekä mausteet ja keitä, kunnes makaronit ovat kypsiä. Lisää tarvittaessa nestettä ja tarkista maku. Ripottele pinnalle hienonnettua persiljaa.

minestrone3

Tässä vaiheessa tuoksu oli huumaava.


Ohje
: ***-
Reseptiä on helppo seurata, eikä keiton tekeminen vaadi mitään erikoisia kokkitaitoja tai -kokemusta. Perussettiä, mitä juurikin oli haussa. Tein keiton pekonista ja kasvisliemestä, mutta jätin yrttisuolan pois, koska sitä meillä ei ole. Mausteeksi laitoin meiramia.

Maku: ***-
Rehellisesti sanottuna en odottanut minestronelta oikeastaan mitään. Kunhan saisin perheelle lounaan pöytään. Kun maistoin keittoa niin suusta pääsi ihan spontaanisti ”oho”. Siis hyvä oho. Oli pakko maistaa toinenkin lusikallinen. Ja todellakin minestronesta tuli superhyvää. En muista milloin viimeksi olisin antanut näin hyvät kokinhatut ohjeelle. Mistä sitten miinus? Muksut hieman nyrpistelivät nenäänsä keiton sipuleille ja olisivat alkuun halunneet syödä pelkät pastat. Lopulta minestrone maistui kummallekin hyvin. Taas todistettu se, että yksinkertaisista perusasioista saa järkyttävän hyvää ruokaa.

minestrone5

Kiurunpesän muutos:
Ihan ehdottomasti teen tätä uudelleen parilla pienellä muutoksella. Vähennän sipulin määrää ja lisään toisen porkkanan sekä laitan enemmän herneitä ja pastaa. Ihan vain, jotta se maistuisi vielä paremmin junioreille. Samalla vaivalla voisin tehdä annoksen tuplana, meillä tästä tuli kolme aikuisten lautasellista ja kaksi lasten.

Hei hei, nähdään taas pian!

Viimeisen vuoden ajan meidän arjen on useammin kuin kerran pelastanut ihana enkeli, sukulaistyttö, tai no, nuori nainen jo. Kun kaksi aikuista on ollut liian vähän, niin tämä ihana ihminen on liihotellut meille ja pelastanut tilanteen.  Ja rehellisyyden nimissä on me myös hyödynnetty lapsenhoitopalvelua kahdenkeskisen vapaa-ajan järjestämiseksikin. Tällä viikolla jouduin kokkaamaan hänelle läksiäisillallisen. Työt ja syksyllä opinnot vievät hänet toiselle puolelle maata, ja meidän on opeteltava tulemaan toimeen ilman pelastavaa enkeliä.

Sain äitienpäivälahjaksi toivomani Henri Alénin ja Annukka Oksasen Vuoden keittokirja. Henkan kotiruokaa koko vuoden -keittokirjan, ja kokeilin siitä nyt ensimmäistä reseptiä. Valitsin läksiäisillalliselle kokattavaksi mintulla maustetun herne-pekonipastan, koska se oli nopea pyöräyttää työpäivän jälkeen tarjolle.

Mintulla maustettu herne-pekonipasta

aleninpasta_24 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
6 siivua pekonia
400 g fettuccinepastaa
2 dl tuoreita puhdistettuja herneitä tai pakasteherneitä
2 rkl hienonnettua tuoretta minttua
½ dl oliiviöljyä
1 rkl voita
suolaa ja mustapippuria
raastettua parmesaanijuustoa

KUORI sipulit ja valkosipulinkynnet ja hienonna ne. Pilko pekoni. Ruskista se ja salottisipuli pannulla. Lisää joukkoon valkosipuli.

PANE pasta kiehumaan runsaasti suolattuun veteen.

LISÄÄ pannulle pekonin ja salottisipulin seuraksi herneet, minttu ja oliiviöljy ja lämmmitä.

VALUTA kypsä pasta ja lisää se pannulle. Sekoita joukkoon voi. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoile raastetun parmesaanijuuston kanssa.

Aleninpasta_1

aleninpasta_3

Ohje: ***-
Ohje on selkeä ja helppo, mutta minulla on todellakin vaikeuksia lukutaitoni kanssa. Olin jo aiemmin lukenut ohjeen läpi ja kun aloin tehdä pastaa, niin silmäilin sen nopeasti ”muistinvirkistyksesi” läpi. Tämä johti siihen, että heitin oliiviöljyn sipulien ja pekonin perään pannulle ennen kuin luin ohjetta ainesosaluetteloa pidemmälle ajatuksen kanssa. En onneksi tällä kertaa onnistunut pilaamaan mitään, mutta jokohan ottaisin opiksi ja lukisin ohjeet läpi a-ja-tuk-sen kans-sa tästä eteenpäin.

Maku: **+
Kriittisimmät koeamaistajat (= melkein 5-vuotias ja 2,5-vuotias) olivat sitä mieltä, että tämä oli hyvää ja voin yhtyä heidän mielipiteeseensä. En löytäny tavallista minttua kaupasta, niin laitoin vahvaa minttua vähän varovaisemman määrän mitä ohjeessa luki. Sitä olisi saanut olla hivenen enemmän. Ja meitä oli syöjiä kolme aikuista ja kaksi muksua, niin keitin 600 grammaa pastaa, mikä oli hiven turhan paljon kastikkeen (vai miksi tuota herne-pekoni-sekoitusta nyt haluaa kutsua) määrään verrattuna. Mutta kyllä, ehdottomasti täytyy kokeilla tätä uudelleen, kun saadaan pian taas tuoreita herneitä.

aleninpasta_7

Annoin ruusukaalille mahdollisuuden

Ruusukaali ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini. Se vain ei maistu oikein miltään, tai ainakaan kovin hyvältä. Tästä syystä en ole sitä kotikeittiössäni koskaan edes kokannut. Sitten luin Hesarista jutun, jossa kehotettiin antamaan ruusukaalille mahdollisuus. Ja ohjekin vaikutti mielenkiintoiselta kuivattuine karpaloineen, vaahterasiirappeineen ja pekoneineen. Pekonilla aateloidun ruusukaalin ohje on julkaistu painetussa lehdessä 19.2.2015 ja löytyy myös netistä.

Pekonilla aateloidut ruusukaalit
valmistusaika 15 minruusukaali1
4 hengelle

2 valkosipulinkynttä
600 g ruusukaaleja
1 pkt (170 g) pekonia
¾ dl rypsiöljyä
noin 1 rkl vaahterasiirappia tai juoksevaa hunajaa
2 rkl paahdettuja saksanpähkinöitä rouhittuna
3 rkl kuivattuja karpaloita hienonnettuna
sormisuolaa
mustapippuria myllystä

* Kuori ja viipaloi valkosipulit. Puolita pienet ja lohko neljään osaan isot ruusukaalit. Kuutioi pekoni.

* Kuumenna öljy. pannussa. Lisää joukkoon valkosipulit ja pekonit. Paista muutama minuuttia koko ajan käännellen. Lisää joukkoon ruusukaalit ja jatka paistamista muutama minuutti. Lisää vaahterasiirappi ja paista sekoitellen hetki.

* Mausta suolalla ja pippurilla. Viimeistele saksanpähkinöillä ja karpaloilla. Jos olet yrttien ystävä, lisää joukkoon lehtipersiljaa tai timjamia.

Resepti: Sanna Kekäläinen

Ohje: **
Muutama minuutti? Siis kaksi, kolme vai neljä? Ja onko jotain kikkaa, josta voi päätellä milloin ruusukaalit ovat valmiita? Painetussa lehdessä ohjeen yhteydessä julkaistussa jutussa nimittäin varoiteltiin, ettei kaaleja saa ylikypsentää. Se on jutun mukaan suurin ja yleisin synti ruusukaalien valmistamisessa. Tätä peläten heittelin silti valkosipulia, pekonia, mausteita ja ruusukaalia pannulle.

ruusukaali3

Maku: *
Anteeksi nyt vain ruusukaali, mutta minusta ei tullut sinun ystävääsi vieläkään. Heitän harvoin ei-pilaantunutta ruokaa roskiin. Kun ylijääneitä ruusukaaleja oli pari päivää siirrelty jääkaapissa muiden ruokien tieltä, niin heitin ne pois. Koemaistaja epäili, että kaalit jäivät hieman raaoiksi, vaikka taisin ylittää ohjeen muutaman minuutin paistoajan. En kyllä usko, että kypsemmät pallurat olisivat maistuneet sen kummemmalta. Pekoni, vaahterasiirappi ja karpalot toivat jännää vivahdetta ruokaan, mutta eivät pelastaneet tätä annosta.

ruusukaali4