Category Archives: Pääruuat

Kiurunpesän pastaviikko

Posted on by

Lapset jos saisivat päättää, niin söisimme aina vain pastaa ja makaronia. Tällä viikolla oli helppo luvata, että syömme jompaakumpaa joka päivä. Niinpä myös blogi viettää pastanmakuista teemaviikkoa. Loppuviikosta saatan paljastaa myös yhden omista pastaresepteistäni. Aloitetaan ihan perusarkipöperyksellä, jonka ohjeen löysin Yhteishyvästä loppukesällä. Tonnikala-spagettivuoka on julkaistu Yhteishyvä Ruoka -lehden elokuun numerossa ja löytyy myös täältä.

tonnikalapasta (2)

Tonnikala-spagettivuoka

3 annosta

tonnikalapasta (1)

Uuniin menossa.

250 g spagettia
1 prk tonnikalaa öljyssä
1 prk (400 g) basilika-tomaattikastiketta
2 dl juustoraastetta
1 tl oreganoa
1/2 tl rouhittua mustapippuria
6-8 kirsikkatomaattia
(lehtikaalia)

Keitä spagetti pakkauksen ohjeen mukaan. Levitä puolet spagetista pienen uunivuoan pohjalle. Lisää päälle tonnikala ja puolet kastikkeesta ja juustoraasteesta. Ripottele päälle oreganoa ja pippuria. Lisää toinen kerros spagettia, kastiketta ja juustoa. Pane pinnalle puolitetut tomaatit. Mausta. Lisää halutessasi vuoan pinnalle öljytilkassa pyöräytettyjä lehtikaalin palasia. Ne rapeutuvat uunissa. Kypsennä vuokaa 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia.

Ohje: ***-
Just niin simppeli, kun arkiruaan pitääkin olla. Ihmettelen vain, että mitähän basilika-tomaattikastiketta tarkalleen ottaen tähän olisi tarkoitus laittaa. Laitoin yrteillä maustettua tomaattimurskaa.

tonnikalapasta (3)

Maku: **
Minun mielestäni tonnikala-spagettivuoka oli hyvää, loistavaa vaihtelua bologneselle, lasagnetelle ja makaronilaatikolle, jotka muodostavat meillä arkisten pastaruokien topkolmikon. Jälkikasvu sen sijaan nyrpisteli nenäänsä, mutta aion silti tarjota vuokaa niille uudelleen. Se täytyy myöntää, että tonnikala-spagettivuoka ei kestänyt uudelleenlämmitystä ihan niin hyvin kuin nuo top3:n pöperöt, vaan se kuivahti vähän liikaa. Ongelman voi ehkä ratkaista laittamalla enemmän kastiketta? Siitä huolimatta seuraavalla kerralla teen heti tuplasatsin, kun samalla vaivalla saa useamman päivän ruuan. Ja taidan laittaa tonnikalaa triplasatsin.

Vaihtelua kesäkeittiöön

Posted on by

Kesä on taas siinä pisteessä, että tuttuja ja turvallisia, varmasti onnistuu -grilliruokia tulee jo korvista. Niinpä luen lehtien ruokasivuja innolla odottaen löytäväni jotain vaihtelua. Viimeisin tällainen iloinen löytö oli MeNaisissa pari viikkoa sitten: hapankorppukuorrutetut ahvenfileet. Uusi innostava resepti, mikä hyvä syy ostaa välillä jotain muuta kalaa kuin lohta tai siikaa. Nämähän voi paistaa sadepäivänä myös sisätiloissa, mutta päätimme hyödyntää grillin keittolevyä, kun kerrankin tänä kesänä paistoi. Ohje on siis julkaistu MeNaisten numerossa 27/2015.
ahvenfileet3

Hapankorppukuorrutetut ahvenfileet

4 annosta
valmistusaika 10 min

3 hapankorpun siivua
1/2 nippua tilliä
sitruuna
voita paistamiseen
8 ahvenfilettä
1 tl suolaa

1. Murskaa hapankorput lautasella. Silppua tilli. Siivuta sitruuna. Kuumenna pannu ja laita iso nokare voita sulamaan.
ahvenfileet1
2. Pyöräytä ensimmäiset kolme fileetä hapankorppumurussa ja laske pannulle. Paista molemmin puolin rapeiksi. Tee sama muille fileille.
3. Ripottele suola ja tilli ahventen päälle. Laita tarjolle sitruunasiivujen kanssa.
ahvenfileet2

Ohje: **
Yksinkertaisuudessaan helpon kuuloinen resepti. Hapankorppukuorrute kuulosti sen verran mielenkiintoiselta, että sen vuoksi näitä päätimme kokeilla. Meillä oli 550 grammaa kalaa, eikä kolme hapankorppua riittänyt niiden leivittämiseen. Toisekseen hapankorppuja on hankala saada tarpeeksi hienoksi jauhoksi pelkästään käsivoimin, joten surautin ne koneella pienemmäksi. Murska saa nimittäin olla aika hienoa, että se tarttuu ahvenfileiden pintaan.
ahvenfileet4

Maku: **+
Ensimmäisellä haarukallisella maistui voi oikein reilusti. Ei paha ollenkaan. Hapankorppu ei oikeastaan maistu ollenkaan ja suolaakin kaipasin lisää. Erityisesti suolaa ahvenet kaipasivat. Sen verran tykästyimme näihin, että varmasti paistamme ahvenfileitä vielä uudelleen tänä kesänä. Tosin sitten suolaan kalan ennen pannulle laittoa ja jauhan hapankorput vielä hienommaksi murskaksi, nyt isoimmat hapankorppupalat vain kärventyivät ja jäivät pannuun.

Hei hei, nähdään taas pian!

Posted on by

Viimeisen vuoden ajan meidän arjen on useammin kuin kerran pelastanut ihana enkeli, sukulaistyttö, tai no, nuori nainen jo. Kun kaksi aikuista on ollut liian vähän, niin tämä ihana ihminen on liihotellut meille ja pelastanut tilanteen.  Ja rehellisyyden nimissä on me myös hyödynnetty lapsenhoitopalvelua kahdenkeskisen vapaa-ajan järjestämiseksikin. Tällä viikolla jouduin kokkaamaan hänelle läksiäisillallisen. Työt ja syksyllä opinnot vievät hänet toiselle puolelle maata, ja meidän on opeteltava tulemaan toimeen ilman pelastavaa enkeliä.

Sain äitienpäivälahjaksi toivomani Henri Alénin ja Annukka Oksasen Vuoden keittokirja. Henkan kotiruokaa koko vuoden -keittokirjan, ja kokeilin siitä nyt ensimmäistä reseptiä. Valitsin läksiäisillalliselle kokattavaksi mintulla maustetun herne-pekonipastan, koska se oli nopea pyöräyttää työpäivän jälkeen tarjolle.

Mintulla maustettu herne-pekonipasta

aleninpasta_24 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
6 siivua pekonia
400 g fettuccinepastaa
2 dl tuoreita puhdistettuja herneitä tai pakasteherneitä
2 rkl hienonnettua tuoretta minttua
½ dl oliiviöljyä
1 rkl voita
suolaa ja mustapippuria
raastettua parmesaanijuustoa

KUORI sipulit ja valkosipulinkynnet ja hienonna ne. Pilko pekoni. Ruskista se ja salottisipuli pannulla. Lisää joukkoon valkosipuli.

PANE pasta kiehumaan runsaasti suolattuun veteen.

LISÄÄ pannulle pekonin ja salottisipulin seuraksi herneet, minttu ja oliiviöljy ja lämmmitä.

VALUTA kypsä pasta ja lisää se pannulle. Sekoita joukkoon voi. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoile raastetun parmesaanijuuston kanssa.

Aleninpasta_1

aleninpasta_3

Ohje: ***-
Ohje on selkeä ja helppo, mutta minulla on todellakin vaikeuksia lukutaitoni kanssa. Olin jo aiemmin lukenut ohjeen läpi ja kun aloin tehdä pastaa, niin silmäilin sen nopeasti ”muistinvirkistyksesi” läpi. Tämä johti siihen, että heitin oliiviöljyn sipulien ja pekonin perään pannulle ennen kuin luin ohjetta ainesosaluetteloa pidemmälle ajatuksen kanssa. En onneksi tällä kertaa onnistunut pilaamaan mitään, mutta jokohan ottaisin opiksi ja lukisin ohjeet läpi a-ja-tuk-sen kans-sa tästä eteenpäin.

Maku: **+
Kriittisimmät koeamaistajat (= melkein 5-vuotias ja 2,5-vuotias) olivat sitä mieltä, että tämä oli hyvää ja voin yhtyä heidän mielipiteeseensä. En löytäny tavallista minttua kaupasta, niin laitoin vahvaa minttua vähän varovaisemman määrän mitä ohjeessa luki. Sitä olisi saanut olla hivenen enemmän. Ja meitä oli syöjiä kolme aikuista ja kaksi muksua, niin keitin 600 grammaa pastaa, mikä oli hiven turhan paljon kastikkeen (vai miksi tuota herne-pekoni-sekoitusta nyt haluaa kutsua) määrään verrattuna. Mutta kyllä, ehdottomasti täytyy kokeilla tätä uudelleen, kun saadaan pian taas tuoreita herneitä.

aleninpasta_7