Toinen mahdollisuus

Edellinen ruusukaalikokeiluni ei tehnyt minusta kyseisen kasviksen ystävää, mutta ystäväni kannusti minua kokeilemaan niitä rohkeasti uudelleen. Lopulta MeNaisissa (1/2016) julkaistu sitruunaiset ruusu- ja parsakaalit vaikuttivat niin mielenkiintoisilta, että päätin antaa ruusukaalille toisen mahdollisuuden.

ruusuparsakaali1

Sitruunaiset ruusu- ja parsakaalit

4 annosta
20 min
KASTIKE ruusuparsakaali2
1 sitruunan mehu ja kuori
1 dl oliiviöljyä
½ tl suolaa
½ tl mustapippuria myllystä
1 rkl sokeria
KAALIT JA LEIVÄNMURUT
1 siivu vaaleaa leipää
1 rkl oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
400 g ruusukaaleja
2 parsakaalia
suolaa kaalien keitinveteen
1 ruukku lehtipersiljaa
½ dl suolapähkinöitä

  1. Aloita sekoittamalla kaikki kastikkeen aineet keskenään.
  2. Murustele leipäsiivu ja paista murusia hetki öljyssä kuumalla pannulla murskatun valkosipulin kanssa.
  3. Huuhtele ruusukaalit ja leikkaa niistä kannat pois. Puolita isoimmat. Huuhtele myös parsakaalit ja irrota kukinnot varresta. Kypsennä kaalit laakeassa kattilassa kiehuvassa, suolalla maustetussa vähässä vedessä noin 5 minuuttia. Kaalit saavat jäädä rapsakoiksi.
  4. Yhdistä kaalit ja kastike kulhossa. Hienonna sekaan lehtipersilja. Ripottele pintaan suolapähkinöitä ja valkosipulileivänmuruja.

Ohje: **
Ruusu- ja parsakaalit on helppo ja nopea tehdä, suurin vaiva on leivän paahtamisessa ja kaalien esikäsittelyssä.

ruusuparsakaali3

Maku: **-
Ei, en edelleenkään ole ruusukaalien ystävä. Tosin täytyy tunnustaa, että kaalini taisivat jäädä raaoiksi. Minusta ne olivat pieniä, joten en puolittanut niitä. Todennäköisesti tämä oli virhe. Parsakaali nimittäin oli just sopivaa, joten sitä ei olisi saanut keittää hetkeäkään pidempään, mutta ruusukaalit olivat kovia. Puolitettuina tai neljäsosiksi leikattuina ruusukaaleihin olisi myös ehkä tarttunut kastike ja sen mukana maku paremmin.

Kastike nimittäin oli tämän ohjeen vahvin lenkki. Se oli hyvää, ja sitä voisi käyttää sellaisenaan muuhunkin, esimerkiksi salaatinkastikkeeksi. Parsakaalin kukintoihin sitruunakastike tarttui kivasti ja niissä kastike myös maistui, mutta ruusukaaleissa ei kyllä ollut mitään makua. Suolapähkinät antoivat lisäpureskeltavaa, mutta leipä oli ihan turha. Se vettyi heti, eikä valkosipuli lopulta maistunut ruuassa ollenkaan, vaikka se niin törkeän hyvälle tuoksui pannulla.

Loppiaisrisotto

Uusi vuosi, mutta vanha resepti käsittelyssä. Loppiaisen ja pakkaspäivän kunniaksi päätin eilen tehdä hernerisottoa. Ohjeen nappasin Maarit Enkovaara-Astraldin Pastatieto, Parhaat pastat ja risotot –kirjasta (WSOY 1995), johon olen jo vuosia turvautunut pasta- ja risotto-ohjeiden kanssa. Se on italialaisen ruuan ystävälle hyvä perusteos, josta löytyy myös lisätietoa ruokalajeista.

Risotto verde ai piselli

Vihreä hernerisotto
4 annosta

350 g arborio-, vialone- tai puuroriisiä
1 sipuli
50 g amerikanpekonia
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl hienonnettua persiljaa
1 valkosipulinkynsi
250 g pakastettuja tai tuoreita herneitä
1 l lihalientä (tai 1 lihaliemitiiviste)
suolaa
mustapippuria
50 g voita
runsas 1 dl raastettua parmesaania

hernerisotto1* Hienonna kuorittu sipuli sekä pekoni ja pane ne kattilaan oliiviöljyyn persiljasilpun ja kokonaisen valkosipulikynnen kanssa. Kun valkosipuli on ruskistunut, ota se pois ja lisää herneet. Lisää riisi ja paahda sitä hetki niin, että se tulee kiiltäväksi. Kaada kuumaa lihalientä kattilaan vähitellen sitä mukaan kuin riisi imee nestettä. Sekoita usein. Jatka keittämistä keskilämmöllä kunnes risotto on valmista. Sen tulee olla melko löysää. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Nosta kattila levyltä ja sekoita voi ja parmesaani risottoon juuri ennen tarjoamista.

Ohje: *-
En ymmärrä mitä risoton kanssa tapahtui. Näytti, että riisi ei ala kypsyä ollenkaan. Viidentoista minuutin jälkeen riisi oli ihan raakaa, vaikka risoton pitäisi valmistua 18–25 minuutissa. Suurin ongelma taisi olla siinä, ettei riisi ohjeen mukaisesti muuttunut kiiltäväksi ollenkaan vaan alkoi palaa, joten aloin lisätä lihalientä kasariin. Oliko pannnu siinä vaiheessa liian lämmin vai oliko pannulla liikaa tavaraa (sipuli, herneet, pekoni + riisit) vai laitoinko liian vähän öljyä? Veikkaukseni on keskimmäinen, teen usein saman kirjan risotto basea ja silloin riisit kuullottuvat kuten pitääkin.

Toiseksi aloin epäillä, että onko ohjeessa liian vähän lihalientä. Edellä mainittuun risotto baseen laitetaan 400 grammaa riisiä ja 1,5 litraa nestettä, versus tämän ohjeen 350 grammaa ja yksi litra. Nyt liemi loppui, mutta riisi oli vielä ihan kovaa, joten lisäsin vielä 3–4 desiä vettä. Lopulta riisi kypsyi, mutta kaikkiaan risoton tekemiseen meni reilusti yli puoli tuntia.

Mietin sitäkin, että oliko neste liian kuumaa eli imeytyikö se liian nopeasti? Risoton onnistuminen on ymmärtääkseni kiinni risottopannun oikeasta lämpötilasta, lisättävän nesteen sopivasta lämpötilasta ja riittävästä hämmentämisestä, että siitä tulee ihanan kermainen koostumukseltaan. Viimeisimmästä ei ainakaan ollut kyse, sillä hämmensin risottoa koko ajan. Ja kaksi edeltävää pitää vain oppia, mutta luulisin kohtuullisen kokeneena risottokokkina ne osaavani eikä muiden ohjeiden kanssa ole ongelmia.

hernerisotto2

Maku: **-
Risotosta tuli lopulta ihan syötävää. Söimme sitä uunissa paistettujen kanan koipireisien ja salaatin kanssa. Lämpimänä ja kanan kanssa nautittuna risotto oli hyvää, mutta jäähtyneenä ja yksistään ei niin maukasta. Koska tämän ohjeen kanssa on ollut aiemminkin ongelmia, niin tulevaisuudessa joko turvaudun luottoreseptiinini risotto baseen (josta olen tehnyt hernerisottoa lisäämällä herneet viimeisen nestelisäyksen kanssa) tai annan tälle vielä yhden mahdollisuuden niin, että lisään ne vasta lopussa.

Laiha korvike

Olen aiemmin ostanut Villiaromin tervasinappikastiketta graavilohileipiä varten, sillä kyseinen kastike on ihan törkeän hyvää graavin kanssa. Nyt sitä ei löydy kaupoista enää mistään, niin innostuin kokeilemaan kastikkeen tekoa itse. Tilli-sinappikastikkeen ohje on samaisessa Helsingin Sanomista revityssä lehtileikkeessä, josta löytyy myös jallusinapin ohje. Edelleenkään ei ole tietoa tarkemmasta julkaisuajankohdasta.

Tilli-sinappikastike graavilohellegraavilohenkastike

1 rkl sinappia
2 rkl hienonnettua tilliä
2 tl fariinisokeria
2 rkl punaviinietikkaa
1 dl rypsiöljyä

Sekoita keskenään sinappi, tilli, fariinisokeri ja viinietikka. Vatkaa joukkoon öljy ja tarkista maku. Tarjoa graavilohen kanssa.

Ohje: ***-
Ei vaikuta vaikealta, mutta vain yksi ruokalusikallinen sinappia kuulostaa aika vähältä määrältä.

Maku: **-
Tilli-sinappikastikkeen maku ei säväytä. Missään nimessä se ei ole pahaa, mutta ei nyt mitenkään ihmeellistäkään. Tämä on todella makumaailmaltaan laiha korvike tervasinappikastikkeelle.