Lempiherkkuja yhdessä

Mansikka ja lakritsi – kaksi lempiasiaani samassa ohjeessa, toisin sanoenpakko kokeilla -osastoa. Odotan aina jo toukokuussa, että milloin kotimaisia mansikoita saa. Hyvä uutinen on, että kiitos toukokuun lämpimien päivien, niitä saadaan tänä vuonna jo reippaasti kesäkuun puolella. Lakritsi puolestaan on makeisosaston lemppareitani. Mansikka sellaisenaan on kyllä ihan parasta kesäherkkua kuten jo viime kesänä totesin, mutta aina välillä tekee mieli kokeilla sitä uusiin ruokalajeihin tai sen yhdistämistä uusien makukavereiden kanssa. Ja lakritsi on jotain ihan uutta mansikan mollukan maustajaksi. Ohje tuli vastaan tämän viikon torstaina (9.6.2016) Helsingin Sanomien Torstai-liitteessä ja löytyy myös netistä.

Lakritsilla maustetut mansikat

¾ dl sokeria
¾ dl vettä
1 tl lakritsijauhetta
500 g tuoreita mansikoita

  • Laita sokeri, vesi ja lakritsijauhe kattilaan. Keitä hiljalleen muutama minuutti, kunnes seos on hieman siirappimaista. Anna jäähtyä. Puhdista mansikat ja leikkaa ne lohkoiksi.
  • Pyöräytä mansikat lakritsisiirapissa juuri ennen tarjoilua.

Resepti: Henri Alén

lakritsimansikat

Ohje: ***-
Lakritsilla maustetut mansikat ei ole mikään ruudinkeksijän ohje. Simppeliä ja nopeaa. Odotin kyllä, että siirappi olisi paksuuntunut vähän enemmän, mutta toimi sen näinkin.

Maku: ***-
Oi kyllä. Ihan hyppysellisen reippaammin laittaisin lakritsijauhetta, mutta muuten todella hyvää. Lakritsi maistuu jännästi peittämättä mansikan omaa makua. Sopivasti sulaneeseen vaniljajäätelöön sekoittunut lakritsisiirappikin toimii loistavasti. Henri Alén tarjoilee Hesarissa lakritsilla maustetut mansikat itse tehdyn leipäjuuston kanssa, joku kerta täytyy kokeilla sitäkin yhdistelmää. Laitoin jopa harkintaan, että kokeilisin leipäjuuston tekoa itse. Nyt innostuin tekemään näitä vähän ex tempore jälkiruuaksi jäätelön kaveriksi, kun sukulaistyttö oli tulossa kylään.

Mainokset

Guacamolen luotto-ohje

Sen jälkeen, kun totuus kaupan guacamole-purkkien sisällöstä nousi pinnalle, on harva varmaan enää sortunut niihin. Ainakaan muuten kuin todella äärimmäisessä hädässä. En tosin ymmärtänyt ennen kohuakaan, miksi kukaan ostaisi purkissa guacamolea, kun se on niin yksinkertainen tehdä itse. Ja huomattavasti parempaa. Ei voi edes samana päivänä puhua purkkiguacamolesta ja itse tehdystä.

guacamole2

Monissa ohjeissa guacamoleen tulee avokadon lisäksi tomaattia, (puna)sipulia ja eri mausteita, mutta yksinkertaisimmillaan vain avokadoa, chiliä, limen mehua ja mausteita kuten tässä Ruokalasta napatussa Jyrki Sukulan ohjeessa. Tämä on Kiurunpesän luotto-ohje guacamolen tekoon. Ohje kaivettiin taas esille, kun viikonloppuna söimme muksujen kanssa ”kylpyammeita” eli veneen mallisia Stand’N’Stuff -tortillakuppeja. Lasten on helpompi itse täyttää ja syödä ne kuin tortillat. Muina täytteinä oli tomaatteja, sipulia, paprikaa, taco-maustettua jauhelihaa, kermaviiliä ja juustoraastetta.

Guacamole

1 avokado
½ ruukku korianteria
½ limen mehu
½ punainen chili
suolaa ja valkopippuria

Halkaise avokado ja poista kivi sekä kuoret. Hienonna hedelmäliha haarukalla hienoksi.

Sekoita joukkoon limen mehu, hienonnettu chili ja korianteri. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna makujen tasaantua hetki jääkaapissa.

guacamole1

Ohje: ***
Yksinkertaisesti takuuvarma onnistuja. Ainoa ongelma on juuri sopivan kypsien avokadojen löytäminen.

Maku: ***-
Melkein täydellinen. Meillä yleensä tehdään vähintään tupla-annos, usein kolminkertainen annos, koska ei haittaa vaikka tätä jää yli. Kaikki tulee syötyä. Ja yhdestä isostakin avokadosta tulee aivan liian vähän guacamolea.

Kiurunpesän muutos:
Koemaistaja, jonka vastuulla guacamole yleensä on, lorauttaa sekaan vähän oliiviöljyä.

Vihdoin ja viimein

Ystävämme teki muutama vuosi sitten uuden vuoden illalliselle alkupalaksi mustajuurikeittoa. Siitä lähtien olemme koemaistajan kanssa puhuneet, että pitäisi tehdä sitä joskus kotonakin. Nyt vihdoin ja viimein saimme aikaiseksi. Sopivasti vielä sattui, että mustajuuri on yksi talvisen satokauden sesonkijuureksista. Pyysin keittoon ystävämme ohjetta, jonka hän oli napannut Alkon sivuilta.

mustajuurikeitto1

Mustajuurikeitto crème Ninonin hengessä

6 annosta

Valmistusaineet
n. 1,2 kg mustajuurta tai maa-artisokkaa
2 rkl sitruunamehua
2 perunaa
2 pientä salottisipulia
3 rkl voita
8 dl vahvaa kasvis- tai kanalientä
2 dl (kuohu)kermaa
(suolaa)
1 tl vastarouhittua mustapippuria

Tarjoiluun
(1 dl löysäksi vatkattua kermaa)
n. 3/4 dl kuivaa kuohuviiniä tai samppanjaa

Valmistusohje
Kuori ja paloittele juurekset. Nosta ne heti kylmään veteen, jossa on tilkka sitruunamehua, jotta ne eivät tummu.

Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota sipulisilppua voissa kattilassa, kunnes se pehmenee muttei saa väriä. Lisää kattilaan juurekset ja kasvisliemi. Keitä kannen alla kypsiksi, noin 15 minuuttia riippuen palojen koosta.

Soseuta semustajuurikeitto3os sauvasekoittimella kuohkeaksi. Lisää kerma ja anna keiton kiehahtaa. Maista keittoa ja lisää suolaa halutessasi. Rouhi joukkoon musta-pippuria. Jos keitto tuntuu liian paksulta, ohenna sitä kasvisliemellä.

Annostele keitto lautasille. Valuta päälle halutessasi vatkattua kermaa. Avaa kuohuviini ruokapöydässä ja kaada varovasti hieman viiniä varovasti jokaiseen annokseen (huomioi, että viini kuohuu lautasilla). Tarjoile paahdetun leivän kanssa.

Vinkki:  Voit koristella keiton myös tipauttamalla muutamia tippoja löysäksi vatkattua kermaa keiton pinnalle. Vedä cocktailtikulla tipasta raitoja. Rouhi päälle musta- tai valkopippuria.

Julkaistu: Etiketti 3/2010

Ohje: **½
Mustajuurikeiton resepti on johdonmukainen, vaikka sen oikoluku onkin jäänyt tekemättä (varovasti–varovasti, musta-pippuria). Sipulin määrä tuntui vain pieneltä. Eniten aikaa menee tämänkin kanssa esivalmisteluihin eli mustajuurten kuorimiseen ja pilkkomiseen. Koska ohjeessa käskettiin käyttää vahvaa kasvislientä, niin laitoin kahdeksaan desiin kaksi liemikuutiota, mutta en lisännyt erikseen enää suolaa.

mustajuurikeitto4Maku: **+
Ekan lusikallisen jälkeen olin, että mitä on tapahtunut? Muistelin, että uutena vuotena nautittu keitto oli herkullisen hyvää, mutta nyt maistuu suussa liisteriksi mennyt perunamuussi (tiedättehän, kun liian aikaisin syksyllä innostuu tekemään pottumuussia ja siitä tulee koostumukseltaan ihan liisteriä ja makukin muistuttaa sitä). Koemaistaja oli puolestaan sitä mieltä, että keitto on hyvää. Sitten tajusin: olin just pessyt hampaat. Muutama lusikallinen myöhemmin keiton maku alkoi muistuttaa muistikuvaani. Lopulta olin itsekin samaa mieltä koemaistajan kanssa, että hyvää on. Jätimme tällä kertaa kerma- ja samppanjaroippeet pois, mutta keitto olisi terästynyt loistavasti paistetun pekonin muruilla.