Author Archives: Keeve4

Makua vesimeloniin

Posted on by

Vesimeloni kuuluu kesään samalla lailla kuin mansikat ja rosé-viini. Meloni on niin miedonmakuinen, että aina välillä kaipaan vinkkejä, joilla siihen saisi vähän eloa. Alkoholilla maustaminen on jo moneen kertaan kokeiltu, joten innostuin, kuin näin Anna-lehdessä vesimeloni-alkupalan ohjeen (Anna 28/2014). Timjami ja oliiviöljy vaikuttivat sen verran erikoisilta kavereilta melonille, että uteliaisuus heräsi ja seuraavalla kauppareissulla mukaan tarttui vihreä pallo.

vesimelonialkupalaVesimeloni-
alkupala
½ kylmää vesimeloni
2 rkl öljyä
1 limetin mehu
2 tl sormisuolaa
1 tkl timjaminlehtiä
mustapippuria

  1. Leikkaa vesimeloni 3 cm:n kuutioiksi. Pane kuutiot vadille.
  2. Valuta päälle öljy ja limettimehu.
  3. Ripottele päälle suola, timjaminlehdet ja mustapippuri.

Ohje: ***
Kaikessa yksinkertaisuudessaan ja yksityiskohtaisuudessaan tämä on helppo ohje.

vesimelonialkupala2

Lopputulos: ** ½
Maku on yhtä mielenkiintoinen kuin miltä vaikuttikin raaka-aineiden perusteella. Timjami sopii yhteen vesimelonin kanssa ja suola tuo ihan uusia ulottuvuuksia esille kesäherkusta. Ei olisi itsellä tullut mieleen kokeilla näitä mausteita vihreän jättikuulan kaveriksi, mutta ne todellakin toimivat, vaikka koemaistaja pöydän toisella puolella ei ollut yhtä vakuuttunut.

Kiurunpesän muutos:
Laittaisin ehkä seuraavalla kerralla vain ruokalusikallisen öljyä, niin sen maku ei tulisi niin voimakkaasti esille ja muut maut pääsisivät enemmän esille.

Kastikekokeiluja, osa 1

Posted on by

”Minen tee kastikkeita.”  Yleensä, koska kokemukset ovat olleet huonoja sillä saralla. Tästä huolimatta päätin kokeilla Hesarissa julkaistua punaviinikastiketta (HS 12.6.2014). Nimittäin paahdetulla valkosipulilla maustettu punaviinikastike kuulosti sellaiselta, että se sopisi hyvin juhannuspäiväksi suunniteltujen pihvien kaveriksi.

valkos_punaviinikastike1Paahdetulla valkosipulilla maustettu punaviinikastike
1 kokonainen valkosipuli
öljyä
1 salottisipuli
2 dl punaviiniä
1 laakerinlehti
2 dl demi-glace-kastikepohjaa
5 oksaa timjamia
suolaa ja mustapippuria

  • Halkaise valkosipuli ja sivele se öljyllä. Laita palat folioon ja paahda 190-asteisessa uunissa 25 minuuttia. Kuori ja pilko sipuli.
  • Laita punaviini, salotti- ja valkosipulit sekä laakerinlehti kattilaan. Hauduta, kunnes viiniä on jäljellä 1 desilitra.
  • Lisää demi-glace-kastikepohja ja timjami. Hauduta vielä viisi minuuttia. Siivilöi puhtaaseen kattilaan, mausta.

Ohje: * ½
Kastikekauha ojossa hellan äärellä seisoessani jäin miettimään paria asiaa. Siis molemmat valkosipulin palat samaan folioon vai kumpikin puolikas omaansa? Kauanko suurin piirtein pitäisi kestää, että punaviinistä on haudutettu puolet pois? Kastikenoviisi ei voi tietää, eikä uskalla edes arvata varsinkaan tätä jälkimmäistä.

valkos_punaviinikastike2Lopputulos: * ½
Lopputulos oli lirua. Ehkä se on tarkoituskin, mutta odotin kyllä, että kastike olisi hiven paksumpaa kuin mitä se lopulta oli. Tämä oli ihan vedenkaltaista lirua. Sen vuoksi se ei pysynyt pihvin päällä ja lopulta lautasella kaikki ui punaviinikastikkeessa. En osaa sanoa, että menikö kastikenoviisilla nyt jotain tekovaiheessa vikaan vai onko tämän oikeasti tarkoitus olla näin laihaa. Kun makukin oli osastoa ihan jees, niin epäilen innostunko tästä uudelleen.

Vielä maistuu parsa

Posted on by

Viime viikon torstai oli erittäin hyvä reseptien bongauspäivä, sillä edellisen postauksen tomaatti-minttusalaatin lisäksi löysin samaisena päivänä pinaatti-rucola-parsapastan ohjeen. Tämä herkku julkaistiin Metro-lehdessä (5. kesäkuuta 2014). Ohje löytyy lehden näköisversiosta, ja se on näköjään julkaistu myös MeNaisten nettisivuilla.

pinaatti_rucola_parsapasta2

Pinaatti-rucola-parsapasta
6 hengelle, 40 minuuttia

1 dl pinjansiemeniä
100 g tuoreita pinaatinlehtiä
2 dl rucolaa
2 nippua vihreää parsaa
1 iso sipuli
4–6 valkosipulin kynttä
750 g maa-artisokkatäytteisiä ravioleja
(myös juustoraviolit tai vastaava määrä nauhapastaa käy)
vajaa 1 dl hyvää oliiviöljyä
mustapippuria, suolaa
½–1 sitruunan mehu
pala parmesaanijuustoa

Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla. Huuhdo pinaatti ja leikkaa tai revi pienemmäksi. Huuhdo rucola.

Napsauta poikki parsojen kuivat tyviosat, pilko varret sopiviksi suupaloiksi ja keitä 3–4 minuuttia, juuri ja juuri kypsiksi. Valuta pois keitinvesi ja upota palat kylmään veteen, jotta kypsyminen lakkaa ja väri säilyy.

Keitä pasta kiehuvassa, suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan sopivan napakaksi. Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet ja kuullota pannulla tilkassa oliiviöljyä läpikuultaviksi.

Lisää pinnalle pinaatti, parsapalat, iso loraus oliiviöljyä ja valutettu pasta. Mausta rouhitulla pippurilla ja suolalla. Sekoita nostellen ja jaa ruoka lautasille.

Purista annoksen päälle sitruunamehua. Koristele pinjansiemenillä sekä parmesaanista höylätyillä lastuilla.

Ohje: * ½
Ihan ensimmäiseksi: enpä muista koskaan nähneeni kaupassa maa-artisokkatäytteisiä ravioleja, ainakaan noissa perusmarketeissa ja -kaupoissa, joissa itse pääasiassa asioi.

Toisekseen, kun aloin tehdä pastaa, niin parsan valmistamiseen erikoistunut Kiurunpesän kokki kakkonen huuteli sohvalta, että kuoritko parsat? No, ei tässä niin käsketä, joten annoin palaa kuorimatta (olin ehtinyt leikellä jo puolet parsanipusta suupaloiksi).

Kolmanneksi: missä vaiheessa rucola sekoitetaan mukaan? Kaikkinensa ohje oli jotenkin sekava, mutkia oli ilmeisesti oiottu tekstissä ja muutamaan otteeseen piti miettiä, että mitä nyt pitikään oikein tehdä.

pinaatti_rucola_parsapasta1

Lopputulos: ** ½
Reseptin puutteista huolimatta sain pastan tehtyä. Olin läntännyt huuhdotut rucolat ja pinaatit samalle lautaselle odottamaan pannulle menoa, joten heitin rucolat yhtä aikaa pinaatin kanssa sekaan. Huono idea, sillä sinappikaalin maku hävisi pastasta lähes kokonaan. Rucola kannattaa siis sekoittaa viimeisenä. Pinaattia olisi saanut mielestäni olla enemmän, ainakin jos tekee kuten minä eli annoin sen hetken paistua sipulien (ja rucolan) kanssa pannulla ennen kuin lisäsin parsat ja tagliatellen. Sitruunamehu puolestaan maistui aika vienosti, joten sitä ehkä saisi olla ronskimmin.

Kaikesta huolimatta hyvää tuli. Söimme pinaatti-rucola-parsapastan grillatun possun lisäkkeenä ja nämä kaksi sopivat hyvin yhteen. Parsakausi jatkuu edelleen ja Kiurunpesässä ei ole vielä syöty niitä kyllästymiseen asti, joten luulen, että ennen kuin tältä vuodelta sesonki on ohi, niin meillä kokkaillaan vielä kerran tätä.