Hölskykurkkuihin vähän potkua

Nykyään meidän jääkaappimme perussisältöä näin kesäisin on mummon kurkut eli hölskykurkut. Tänä kesänä myös muksut ovat innostuneet syömään niitä, joten tuollainen reilun puolen kilon satsi ei kauaa ehdi jääkaapissa seisomaan. Aiemmin kesällä bongasin Hanna Sumarin Instagram-tililtä, että hän oli tehnyt chilillä maustettuja etikkakurkkuja. Innostuin ajatuksesta, että chili toisi kurkkuihin vähän potkua. Hain tarkempaa inspiraatiota internetin ihmeellisestä maailmasta ja päädyin soveltamaan Pastanjauhantaa-blogin ohjetta.

Etikkakurkutchilikurkut (1)

puolikas kurkku
1,2 dl (eli puoli kupillista) etikkaa
1,2 dl vettä
½ rkl suolaa
0,8 dl sokeria
1 laakerinlehti
1 punainen chili, hienonnettuna

Sekoita vesi, sokeri, suola ja etikka kulhossa. Vispaa niin pitkään, että saat suolan ja sokerin liukenemaan kokonaan. Lisää hienonnettu chili. Viipaloi kurkku ohueksi ja laita se kulhoon. Kurkunviipaleiden on peityttävä kokonaan. Lisää laakerinlehti ja laita kulho jääkaappiin vähintään tunniksi (mitä pitempään, sen parempi).

chilikurkut (2)

Ohje: ***-
Chilikurkkujen teko on yhtä helppoa kuin ”normihölskykurkkujenkin”. Ainoa miinus hankalista mitoista: 1,2 dl ja 0,8 dl. Sen vuoksi päädyin soveltamaan tuota aiemmin käyttämääni etikkakurkkuohjetta ja tätä ristiin. Laitoin 0,5 dl sokeria ja etikkaa sekä desin vettä. Kokonaisen chilin pilkoin mukaan ja heitin sekaan laakerinlehden. Kurkku oli toki avomaan kurkkua.

chilikurkut (3)Maku: *
Epäilytti jo etukäteen, että noinko muka tunnissa maustuvat kurkut? Seitsemän tunnin jälkeen teimme ensimmäisen koemaiston, eikä chili maistunut kurkuissa ollenkaan. Lähinnä ne maistuivat etikalta ja ihan vienosti laakerinlehdeltä. Pettymys oli, kun vuorokauden jälkeenkään nämä eivät maistuneet kovin ihmeellisiltä. Ei ainakaan chililtä. Eikä niissä todellakaan ollut sitä potkua, jota kaipasin. Perinteisesti tillillä maustetut ovat parempia kuin nämä. Jääkaapista löytynyt chili ei ollut kovin tulinen, joten sekin saattaa asiaan vaikuttaa, mutta ihmettelen silti, ettei chili maistu ollenkaan. Ehkä näen vaivaa ja kokeilen toisen kerran tulisemmalla chilillä, mutta kovin innostunut en ole uusinnasta.

Mene metsään

Mustikka-aika parhaimmillaan. Mikä syy livahtaa pienelle metsäretkelle, eikä edes tarvitse lähteä kauas, kun on jo herkkuapajilla. Meillä alkaa olla vähän niin kuin kesäperinne käydä esikoisen kanssa kaksistaan mustikassa. Kykimme siellä sen verran, että saamme piirakkamarjat ja vähän maistiaisia kerättyä. Pienemmän poimijan  kärsivällisyys ei sen pidemmälle vielä riitä. Mustikkapiirakan ohjekin on jo vuosia sitten hyväksi havaittu. Tuoreet mustikat pääsevät loistamaan tässä yksinkertaisessa luottoreseptissä, joka on julkaistu Neljä vuodenaikaa – Kodin ruokavuosi -kirjasessa (Valio Oy, 2000).

mustikkapiirakka1

Mustikkapiirakka

12 annosta
100 g Valion voita
3/4 dl sokeria
1 muna
2 dl vehnäjauhoja
1 dl ruis- tai kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta

mustikkapiirakka3Täyte:
2 dl Valio kermaviiliä
1 muna
3/4 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
4-5 dl mustikoita
(2 tl perunajauhoja)

Vatkaa voi ja sokeri. Lisää muna sekä kuivat aineet. Levitä seos uunivuokaan (halkaisija 27 – 30 cm). Sekoita kermaviiliin muna ja sokerit. Ripota pohjataikinalle mustikat. (Jos käytät pakastemustikoita, lisää niihin 2 tl perunajauhoja.) Kaada päälle kermaviiliseos. Kypsennä 200 asteessa noin 30 min.

Ohje: **1/2
Olen tehnyt tämän nyt niin monena vuotena, että osaan ohjeen jo melkein ulkoa. Pitää ainoastaan tarkistaa, että paljonko mitäkin raaka-ainetta tarkalleen ottaen tarvitaan. Mustikkapiirakka tällä ohjeella on helppo ja nopea tekaista vaikka yllätysvieraille. Tykkään myös, että pohjaan on käytetty myös hiutaleita, eikä pelkästään vehnäjauhoja.

mustikkapiirakka2

Maku: **1/2
Tämä on sen verran herkkua, että reseptin löydettyäni en ole muita mustikkapiirakkaohjeita edes kokeillut. Ja hyvin näytti maistuvan myös muulle seurueelle, kun tämän pöytään lauantaina nostin. Neljä aikuista ja kolme lasta vetelivät piirakan käytännössä kokonaan. Parasta on, että mustikkapiirakka maistuu nimenomaan sellaisenaan, eikä se kaipaa kaverikseen enää erikseen esimerkiksi vaniljakastiketta tai -jäätelöä. Kermaviili tuo pehmeyttä ja mehevyyttä piirakan rakenteeseen ja makuun niin hyvin.

Mansikka saa kavereita

Mielestäni tuoreet mansikat ovat parhaimmillaan ihan sellaisenaan. Jos haluaa vähän juhlavamman tarjoilun, niin sitten kermavaahdon kanssa. Välillä on kuitenkin kiva kokeilla mansikoita vähän erilaisissa yhdistelmissä. Nyt kun kesän piknik-kautta on vielä jäljellä, niin jaan ilman varsinaista reseptiarvostelua yhden lempparieväistäni: briellä ja mansikoilla täytetyt croissantit. En valitettavasti muista mistä olen alunperin idean näihin napannut, todennäköisesti jossain lehdessä oli kuva tällaisista. Innostuin näistä, koska täytetyissä croissanteissa mansikka saa kaverikseen lempijuustoni. Ja olen myös aika heikkona croissantteihin. Toisin sanoen nämä kuuluu meidän piknik-korin vakiovarusteisiin.

täytetytcroissantit

Täytetyt croissantit

croissantteja ainakin yksi per syöjä
mansikoita
brie-juustoa
salaatinlehtiä, esim. ruukkujääsalaattia

Ohje, jos joku sellaista tarvitsee, on yksinkertainen: Halkaise croissantit. Laita väliin salaatinlehtiä, brie-juustoa ja (munaleikkurilla) siivutetut mansikat. Nauti!