Totuus tuliaisista

Käsi ylös kaikki, jotka ovat tuoneet ulkomaan matkoilta kotiin tuliaisena ruokatarvikkeita. Käsi ylös kaikki, joilla ne ovat jääneet pölyttymään kaappiin. Niinpä. Tunnustan, että olen itsekin välillä nakannut roskiin päiväykset paukkuneet -ruokatuliaisia. Silti niitä tulee reissusta aina ostettua. Vuosi sitten toimme Kanarialta kotiin kaksi erilaista mojo-kastiketta ja ehdin jo pelätä, että nämäkin unohtuvat kaappiin. Ällös huoli, otimme itseämme ihan niskasta kiinni ja teimme uuden sadon perunoista ryppypottuja, jotta kastike tulisi syötyä. Tein perunat Maku-lehden sivuilta poimitulla ohjeella ja apuna oli myös Kotikokin ohje.

ryppypotut1Ryppyperunat

AINEKSET
1500 g perunoita
6 rkl merisuolaa (karkeaa)

TEE NÄIN
Pese perunat huolellisesti, mutta älä kuori niitä. Kumoa perunat kattilaan ja lisää joukkoon suola. Lisää vettä, kunnes perunat peittyvät.
Kuumenna kiehuvaksi ja keitä perunoita noin 20 minuuttia, kunnes ne ovat kypsiä.
Valuta suurin osa vedestä pois ja nosta kattila takaisin liedelle. Haihduta loppu vesi keittämällä ja ravistele kattilaa samalla, kunnes ryppyperunat ovat kuivia.
Syö ryppyperunat kuorineen punaisen mojo-kastikkeen kanssa.

Ohje: **
Voisi kuvitella, että perunoiden keitto ei ole kovin vaikeaa, mutta niin se vain tuntui olevan. Suolan määrä perunoiden määrään suhteutettuna on joka ohjeessa eri ja löysinpä yhden, jossa ryppypotut tehdään uunissa. Joka tapauksessa suolaa saa olla reiluakin reilummin. Loppuveden haihdutuksen aikana olin vähän epäluuloinen, että näinkö näistä tulee oikeanlaisia, mutta kyllä ne lopulta muistuttivat ryppyperunoita. Odotin itse, että kuori olisi ollut vieläkin enemmän kurtistunut. Ehkä uusien perunoiden hento kuori ei siihen taivu tai suolaa olisi saanut olla enemmän.

Maku: **
Etukäteen vähän jännitti, että tuleeko perunoista liian suolaisia lasten makuun. Suurin osa suolasta jää kuoreen, joten lasten lautasille meni kuorittuja pottuja. Ne näyttivät maistuvan hyvin, vaikka eivät niin hyvin uponneet kuin uudet perunat voikastikkeen kanssa. Omaan suuhun perunat maistuivat hyvälle, kastikkeen kanssa ne olivat kelpo lisuke. Sen verran täytyy asiaa vielä uudemman kerran harjoitella, että saamme maistaa myös vihreää mojo-kastiketta, joka vielä kaapissa odottaa. Eikä sen mojo-kastikkeenkaan teko itse ole niin kamalan vaikeaa, että sitä tarvisi Kanarialta asti lähteä hakemaan.

ryppypotut2

Hyvät tuliaiset
No, mitä tuliaisia meillä tulee syötyä? Kaikki maailmalta kotiin tuotu kahvi on juotu. Samoin kaikki oliiviöljyt on käytetty. Aasiasta roudasimme muutaman maustesekoituksen ja marinadin, jotka osoittautuivat todella hyviksi. Maustetut suolat säilyvät pitkään, mutta niitäkään ei kannata jättikokoisia purkkeja pakata matkalaukkuihin. Sen sijaan suurin osa maustesekoituksista on jäänyt käyttämättä. Samoin kaapissa on kuivattua chiliä, jota ei juuri koskaan tule laitettua mihinkään ruokaan.

Paahdettu pettymys

Syksyn MeNaiset on tarjonneet inspiraatiota arkikokkailuun jo useamman kerran. Aiemmin arvioidun lihapullavuoan lisäksi innostuin kokeilemaan tomaattikeittoa, johon tomaatit ensin paahdetaan uunissa. Ohje on julkaistu MeNaisten numerossa 38/2015.

Tomaattikeitto

4 ANNOSTA
VALMISTUSAIKA 30 MIN
4 rasiaa (800 g) kirsikkatomaatteja
4 valkosipulinkynttä
2 oksaa rosmariinia
1 rkl öljyä
5 dl vettä
1 ½ tl suolaa
pippuria myllystä
1 dl ruokakermaa

  1. Aloita paahtamalla tomaatit, valkosipulit ja rosmariini. Kuumenna uuni 200 asteiseksi. Kokoa tomaatit, kuoritut valkosipulin kynnet ja rosmariini lehdet uunivuokaan. Lorauta öljy päälle ja sekoita. Paahda noin 15 minuuttia, kunnes ensimmäiset tomaatit ruskistuvat ihan vähän.
  2. Nosta paahtuneet kasvikset teho- tai sauvasekoittimen kulhoon ja soseuta tasaiseksi.
  3. Kaada seos kattilana, ohenna vedellä ja mausta suolalla ja pippurilla. Anna keiton kiehahtaa ja lisää kerma.

Ohje: ** ½
Minulla on kova usko siihen, että yksinkertaisista aineksista saa hyvää ruokaa. Tämä ohje vaikutti juuri sellaiselta: muutama hyvä raaka-aine ja nopea tehdä. Ohjekin vaikuttaa pätevältä, vaikka rosmariinin suhteen tekisin vähän toisin. Ohjeen mukaan rosmariineista riivitään vain lehdet uuniin, mutta itse laittaisin oksat kokonaisina, ja ottaisin ne pois ennen soseuttamista. Ainakaan meidän sauvasekoittimella se ei mennyt hienoksi, vaan lehdet jäivät kokonaisiksi ja olivat vähän ikäviä sattumia valmiissa keitossa.

Maku: *
Ulkonäkö ei ole houkutteleva: keitto ei ole läheskään niin ihanan ja herkullisen punaista kuin lehden kuvassa (photoshopattu?). Eikä keitto maistu oikein miltään, vaan maku on todella pliisu. Rosmariinin lehdet tuntuvat hampaissa, mutta eivät oikein maistu. Kaiken lisäksi tästä tulee neljä linnun annosta, mutta aikuisten oikeasti ohjeesta saa kaksi keittoannosta. Kaikin puolin hyvältä kuulostava ohje, mutta aikamoinen pettymys.

Yleisön pyynnöstä mokkista

Innostuin pitkästä aikaa leipomaan mokkaruutuja(*, joista varmaan joka toisella vakavissaan leipovalla on oma ohjeensa. Yleisön pyynnöstä julkaisen Kiurunpesän käytössä olevan perintöreseptin. Ohje on äitini arkistoista ja ollut minulla käytössä niin kauan kun olen leiponut. Sen verran usein, että tämä on osaisin tehdä vaikka unissani -osastoa. Hauska sattuma, että sen jälkeen, kun olin luvannut ohjeen julkaista, niin mokkaruutuja on tullut vastaan vähän joka puolella. Bongasin muun muassa Fazerin ohjeen, ja huipentumana lokakuun Kuukausiliite kirjoitti aiheesta otsikolla ”Mokkapaloille rakennettu maa”. Siinä kerrotaan, kuinka ruotsalaisessa mokkis-ohjeessa laitetaan päälle kookoshiutaleita – äitini tekee niin edelleen.

Mokkaruudut

Pohja:mokkis1
4 kananmunaa
6 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
3 dl maitoa
7,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
250 g voita / margariinia
Kuorrute: 
120 g tomusokeria
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
2–3 rkl kylmää kahvia
2–3 rkl voi-/margariinisulaa
nonparelleja tai kookoshiutaleita

Ohje on reilu ja riittää isollekin pellille.

Sulata varovasti voi/margariini, sen pitää olla sulanutta, muttei kuumaa. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe valmiiksi sekaisin. Vaahdota kananmunat ja sokeri + vaniljasokeri niin, että vaahdosta tulee kunnolla paksua. Lisää sekaan maito ja sekoita hyvin. Lisää taikinan jauhoseos. Sekoita hyvin taikinaan voi-/margariinisula. Leivinpaperi uuninpellille ja taikina siihen. Paistetaan 200–225 asteessa 10–15 minuuttia. Tarkista tulitikulla, että pohja on kypsä.

Lapsen kanssa kun leipoo….

Kun pohja on jäähtynyt, tee kuorrute: tomusokeri ja tumma kaakaojauhe siivilän läpi kippoon, sekoita hyvin. Lisää ruokalusikallinen kahvia ja voi-/margariinisulaa. Sekoita. Lisää kahvia ja voisulaa vuorotellen kunnes kuorrute on sopivan paksuista. Levitä kaakaoseos pohjan päälle ja koristele haluamallasi tavalla.

*) Rakkaalla lapsella on monta nimeä, pohjoisessa mokkapalat ovat mokkaruutuja.

P.S. Kannattaa kokeilla myös lakritsimokkaruutuja, lakritsan ystävänä olen todella ihastunut niihin.