Oho ja wow

Graavilohen, mädin, kinkun ja pipareiden jälkeen on palattu perusasioiden äärelle ja perhe pitäisi päivittäin ruokkia. Keksin kokeilla minestronekeittoa ja muistelin, että keittiön hyllystä löytyvässä Kotiruoka-kirjassa (Kaisa Isotalo ja Raija Kuittinen, Otava 2001) on siihen ohje. Alkoi uuden vuoden arkikokkailut aikamoisella yllätyksellä.

minestrone4

Minestronekeitto

minestrone1100 g palvikinkkua tai pekonia
1 sipuli
1 porkkana
pala purjoa
(pieni pala kaalia)
1 l vettä tai kasvis- tai lihalientä
yrttisuolaa
½–1 dl makaroneja
1 dl herneitä
1–2 valkosipulin kynttä
1–2 rkl tomaattisosetta
hiven valkopippuria
1 tl kirveliä, meiramia

• Leikkaa pekoni tai kinkku, sipuli, porkkana, purjo ja kaali ohuiksi suikaleiksi. Paahda kinkkusuikaleita kattilan pohjalla, kunnes rasva hiukan sulaa. Lisää joukkoon kasvissuikaleet ja ruskista kevyesti haarukkavatkaimella sekoitellen. Lisää vesi ja suola ja keitä hiljalleen noin 10 minuuttia. Lisää kattilaan makaronit, herneet sekä mausteet ja keitä, kunnes makaronit ovat kypsiä. Lisää tarvittaessa nestettä ja tarkista maku. Ripottele pinnalle hienonnettua persiljaa.

minestrone3

Tässä vaiheessa tuoksu oli huumaava.


Ohje
: ***-
Reseptiä on helppo seurata, eikä keiton tekeminen vaadi mitään erikoisia kokkitaitoja tai -kokemusta. Perussettiä, mitä juurikin oli haussa. Tein keiton pekonista ja kasvisliemestä, mutta jätin yrttisuolan pois, koska sitä meillä ei ole. Mausteeksi laitoin meiramia.

Maku: ***-
Rehellisesti sanottuna en odottanut minestronelta oikeastaan mitään. Kunhan saisin perheelle lounaan pöytään. Kun maistoin keittoa niin suusta pääsi ihan spontaanisti ”oho”. Siis hyvä oho. Oli pakko maistaa toinenkin lusikallinen. Ja todellakin minestronesta tuli superhyvää. En muista milloin viimeksi olisin antanut näin hyvät kokinhatut ohjeelle. Mistä sitten miinus? Muksut hieman nyrpistelivät nenäänsä keiton sipuleille ja olisivat alkuun halunneet syödä pelkät pastat. Lopulta minestrone maistui kummallekin hyvin. Taas todistettu se, että yksinkertaisista perusasioista saa järkyttävän hyvää ruokaa.

minestrone5

Kiurunpesän muutos:
Ihan ehdottomasti teen tätä uudelleen parilla pienellä muutoksella. Vähennän sipulin määrää ja lisään toisen porkkanan sekä laitan enemmän herneitä ja pastaa. Ihan vain, jotta se maistuisi vielä paremmin junioreille. Samalla vaivalla voisin tehdä annoksen tuplana, meillä tästä tuli kolme aikuisten lautasellista ja kaksi lasten.

Loppiaisrisotto

Uusi vuosi, mutta vanha resepti käsittelyssä. Loppiaisen ja pakkaspäivän kunniaksi päätin eilen tehdä hernerisottoa. Ohjeen nappasin Maarit Enkovaara-Astraldin Pastatieto, Parhaat pastat ja risotot –kirjasta (WSOY 1995), johon olen jo vuosia turvautunut pasta- ja risotto-ohjeiden kanssa. Se on italialaisen ruuan ystävälle hyvä perusteos, josta löytyy myös lisätietoa ruokalajeista.

Risotto verde ai piselli

Vihreä hernerisotto
4 annosta

350 g arborio-, vialone- tai puuroriisiä
1 sipuli
50 g amerikanpekonia
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl hienonnettua persiljaa
1 valkosipulinkynsi
250 g pakastettuja tai tuoreita herneitä
1 l lihalientä (tai 1 lihaliemitiiviste)
suolaa
mustapippuria
50 g voita
runsas 1 dl raastettua parmesaania

hernerisotto1* Hienonna kuorittu sipuli sekä pekoni ja pane ne kattilaan oliiviöljyyn persiljasilpun ja kokonaisen valkosipulikynnen kanssa. Kun valkosipuli on ruskistunut, ota se pois ja lisää herneet. Lisää riisi ja paahda sitä hetki niin, että se tulee kiiltäväksi. Kaada kuumaa lihalientä kattilaan vähitellen sitä mukaan kuin riisi imee nestettä. Sekoita usein. Jatka keittämistä keskilämmöllä kunnes risotto on valmista. Sen tulee olla melko löysää. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Nosta kattila levyltä ja sekoita voi ja parmesaani risottoon juuri ennen tarjoamista.

Ohje: *-
En ymmärrä mitä risoton kanssa tapahtui. Näytti, että riisi ei ala kypsyä ollenkaan. Viidentoista minuutin jälkeen riisi oli ihan raakaa, vaikka risoton pitäisi valmistua 18–25 minuutissa. Suurin ongelma taisi olla siinä, ettei riisi ohjeen mukaisesti muuttunut kiiltäväksi ollenkaan vaan alkoi palaa, joten aloin lisätä lihalientä kasariin. Oliko pannnu siinä vaiheessa liian lämmin vai oliko pannulla liikaa tavaraa (sipuli, herneet, pekoni + riisit) vai laitoinko liian vähän öljyä? Veikkaukseni on keskimmäinen, teen usein saman kirjan risotto basea ja silloin riisit kuullottuvat kuten pitääkin.

Toiseksi aloin epäillä, että onko ohjeessa liian vähän lihalientä. Edellä mainittuun risotto baseen laitetaan 400 grammaa riisiä ja 1,5 litraa nestettä, versus tämän ohjeen 350 grammaa ja yksi litra. Nyt liemi loppui, mutta riisi oli vielä ihan kovaa, joten lisäsin vielä 3–4 desiä vettä. Lopulta riisi kypsyi, mutta kaikkiaan risoton tekemiseen meni reilusti yli puoli tuntia.

Mietin sitäkin, että oliko neste liian kuumaa eli imeytyikö se liian nopeasti? Risoton onnistuminen on ymmärtääkseni kiinni risottopannun oikeasta lämpötilasta, lisättävän nesteen sopivasta lämpötilasta ja riittävästä hämmentämisestä, että siitä tulee ihanan kermainen koostumukseltaan. Viimeisimmästä ei ainakaan ollut kyse, sillä hämmensin risottoa koko ajan. Ja kaksi edeltävää pitää vain oppia, mutta luulisin kohtuullisen kokeneena risottokokkina ne osaavani eikä muiden ohjeiden kanssa ole ongelmia.

hernerisotto2

Maku: **-
Risotosta tuli lopulta ihan syötävää. Söimme sitä uunissa paistettujen kanan koipireisien ja salaatin kanssa. Lämpimänä ja kanan kanssa nautittuna risotto oli hyvää, mutta jäähtyneenä ja yksistään ei niin maukasta. Koska tämän ohjeen kanssa on ollut aiemminkin ongelmia, niin tulevaisuudessa joko turvaudun luottoreseptiinini risotto baseen (josta olen tehnyt hernerisottoa lisäämällä herneet viimeisen nestelisäyksen kanssa) tai annan tälle vielä yhden mahdollisuuden niin, että lisään ne vasta lopussa.