Lukutaidoton kokki

Tämä on nyt nyhtöpossun yhteydessä luvattu oliivitahnan ohje. Ohje on alkujaan julkaistu jossain kotilehdessä (Kotiliesi, Kotivinkki tai vastaava) vuosien 2007-2010 aikana osana lammasburgerin ohjetta. Valitettavasti silloin blogi-idea ei ollut tullut vielä mieleeni, joten en ollut älynnyt dokumentoida lähdettä tarkemmin. Jos ja kun joku tunnistaa ohjeen omakseen, saa kunnian ottaa itselleen.

oliivitahna

Oliivitahna

2 valkosipulinkynttä
1 prk (290/165 g) mustia kivettömiä kalamataoliiveja
2 rkl hienonnettua lehtipersiljaa tai ruohosipulia
n. 3 rkl oliiviöljyä
rouhittua mustapippuria
1 tomaatti

Kuori ja hienonna valkosipulit (—). Valuta oliivit ja hienonna ne veitsellä tai sauvasekoittimella karkeahkoksi silpuksi. Yhdistä oliiveihin valkosipulit, yrtit ja öljyt. Mausta mustapippurilla. Anna makujen tasaantua viileässä pari tuntia. Poista tomaatista kova kanta ja siemenet. Kuutioi tomaatti pieniksi paloiksi. Lisää kuutiot oliivitahnan joukkoon juuri ennen tarjoilua.

imageOhje: **
Nyt täytyy tunnustaa, että bloginpitäjä on näköjään lukutaidoton 🙂 Olen tehnyt tällä ohjeella oliivitahnan kahdesti, ja vasta tänne tätä kirjoittaessani huomasin, että siihen pitää laittaa myös tomaattia! Ohje on tosiaan osa lammas-fetaburgerin ohjetta, ja se on taitettu lehden sivulle aika tiukkaan. Jotenkin sitten ymmärsin reseptin niin, että raaka-ainelistan lopussa lukeva tomaatti kuuluu burgerin ohjeeseen eikä oliivitahnaan. Ja lopetin varsinaisen ohjeen lukemisen kohtaa ”anna makujen tasaantua viileässä pari tuntia”. Hupsis.

Maku: **(1/2)
Periaatteeni on, että koskaan ei voi olla liikaa valkosipulia. Mutta näköjään voi olla. Kaksi valkosipulin kynttä ei edes kuulosta paljolta, mutta oliivitahna maistui pikkasen turhan paljon pelkälle valkosipulille. Se peitti itse oliivien maun aika pahasti alleen varsinkin, kun sitä syötiin vielä seuraavana päivänäkin, jolloin se oli todella ehtinyt maustua. Tokalla kerralla tein tupla-annoksen, mutta käytin silti vain kaksi kynttä. Tahnasta tuli huomattavasti parempaa ja silti valkosipuli maistui.

Molemmilla kerroilla tätä syötiin kana-pitaleipien kanssa, leipien välissä oli kananpojan minuuttipihvejä, oliivitahnaa, tomaatteja (hih), salaattia, fetaa ja majoneesia. Ja aion todellakin tehdä tätä tulevaisuudessakin, ja tuskin vieläkään laitan tomaattia sekaan.

Uusi vuosi, uudet arkiruuat

Arki alkanut, joten haussa on jälleen kerran uusia arkiruokia. Muksut pysyvät tyytyväisinä makaronilaatikko, kinkkukiusaus, lohikeitto, spagetti bolognese -linjalla, mutta itse kyllä kaipaan jotain uutta. En ole aikoihin kokannut couscousia, joten Lapin radion sivuilta bongattu couscoussalaatin ohje meni saman tien kokeiluun. Ohje löytyy täältä.

couscoussalaatti_L_martatVärikäs couscoussalaatti
2 dl couscousryynejä
2 dl vettä
½ kasvisliemikuutio
200 g kirsikkatomaatteja
1 pieni vihreä paprika
1 pieni keltainen paprika
1 punasipuli
1 dl hienonnettuja aurinkokuivattuja tomaatteja
150 g kinkkua
sitruunan mehua
Salaattipedille salaatin lehtiä

Kiehauta vesi ja sulata siihen puolikas kasvisliemikuutio. Mittaa couscousryynit kulhoon, kaada päälle kiehuva kasvisliemi ja jätä suurimot turpoamaan kannen alle noin 5 minuutiksi.

Hienonna sillä aikaa paprikat ja punasipuli pieniksi kuutioiksi, halkaise luumutomaatit ja leikkaa aurinko kuivatut tomaatit pieniksi kuutioiksi. Leikkaa kinkku suikaleiksi tai kuutioiksi.

Sekoita pilkotut kasvikset couscoussuurimoiden joukkoon ja mausta salaatti sitruunan mehulla.

Asettele seos salaattipedille ja laita kirsikkatomaatin puolikkaat päälle. Valuta salaatille kastikkeeksi hiukan aurinkokuivattujen tomaattien öljyä.

Ohje: Toiminnanjohtaja Eeva-Maija Laurila Lapin Martat ry

Ohje: ***–
Couscousryynien kypsentämisestä näkee vähän erilaisia ohjeita, tämän mukaan riittää pelkkä kiehuvassa vedessä turvottaminen. Noin muutenkaan tämän salaatin teko ei ole mitään molekyyligastronomiaa, joten ohje on helppo noudattaa. Mietin vain, että kuinka monta annosta tästä on ajateltu riittävän? Mie vedin tämän määrän kolmella ruokailulla. 

Lopputulos: **+
Aurinkokuivatut tomaatit ja sitruuna säväyttävät tämän salaatin. Muuten maku voisi olla aika pliisu, koska itse couscousryynithän eivät maistu oikein miltään ja olen jo aiemmin huomannut, että niitä saa maustaa aika rohkeasti. Hyvää värikkäästä salaatista tuli ja varmasti teen tätä itselleni toistekin.

Kiurunpesän ekstra:
Maistettuani alkuperäisen ohjeen mukaista salaattia, lisäsin mausteeksi vielä kuivattua minttua. Se raikasti makua kivasti ja taidan lisätä sitä seuraavalla kerralla suoraan salaatin joukkoon.

Jouluperinteitä

Joulu syntyy perinteistä, ja Kiurunpesän joulunalusperinteisiin kuuluu sinapin teko. Erityisesti lasten kummeille lahjaksi menevän jallusinapin teko on jo saavuttanut niin vahvan aseman, että esikoisen kummisetä tuumasi yhtenä jouluna luottaneensa siihen, että meiltä tulee sinappia.

Alkuperäinen ohje on konjakkisinapille, mutta olen korvannut sen jaloviinalla. Ensimmäisen kerran näin tapahtui olosuhteiden pakosta, sillä olin tekemässä sinappia, mutta talossa ei ollut kokkaukseen sopivaa konjakkia. Koemaistaja nosti jallupullon pöytään ja sanoi, että laita tuota. Sen jälkeen tähän sinappiin ei ole konjakkia laitettu.

Alun perin bongasin ohjeen Helsingin Sanomista joitakin vuosia sitten, valitettavasti tarkempi julkaisupäivämäärä on jäänyt merkitsemättä, enkä löytänyt sitä enää lehden nettisivuilta.

jallusinappi (2)

Konjakkisinappi
1 dl sinappijauhetta
1 dl sokeria
1 dl kuumaa vettä
2 rkl etikkaa
½ tl suolaa
½ dl konjakkia

jallusinappi (3)Sekoita kattilassa sinappijauhe ja sokeri hyvin. Lisää kuuma vesi, etikka ja konjakki. Mausta suolalla. Hauduta hiljaisella tulella noin tunti.

Ohje: ***–
Resepti on helppo, aineet sekaisin ja hiljaiselle tulelle. Ja todellakin sinapin tekoon menee tunti. Alkuun sinappi on lirua, välillä tuntuu, ettei se ikinä sakene, mutta niin vaan kummasti kun tunti alkaa olla täysi, niin se ykskaks sakenee. Lopputulos on aika paksu.

Lopputulos: ***–
Oi, oi. Tätä parempaa sinappia ei taida olla. Pitkä haudutusaika tekee sen, ettei siinä maistu alkoholi, vaan jallun maku pehmenee antamaan juuri sopivan tujauksen. Annoksesta tulee noin pienen pilttipurkillisen verran. Kokeilin kerran tehdä jallusinapin tuplana, mutta se ei onnistunut niin hyvin. Tämä siis tarkoittaa, että sinappikattilaa lämmitetään Kiurunpesän keittiössä useampana iltana ennen joulua. Sinappi toimii erityisesti kinkun kanssa, ja yleensä teen yhden satsin myös vappunakkien kaveriksi.

Tänä jouluna sinappipurkit olivat vielä oman piltin tyhjentämiä purkkeja, mutta ensi vuonna joutuu varmaan taas pyytelemään vauvaperheiltä jeesiä.

Tänä jouluna sinappiastiat ovat vielä oman piltin tyhjentämiä purkkeja, mutta ensi vuonna joutuu varmaan taas pyytelemään vauvaperheiltä jeesiä.

Kiurunpesän muutos:
No se on tuo jo ingressissä mainittu konjakin korvaaminen jaloviinalla. Suosittelen kokeilemaan.