Category Archives: Lisäke

Niin hyvää itsetehtynä

Posted on by

Pestokastike, Ligurian lahja ruokamaailmalle. Yksi omista suosikeistani, jota tuli joskus männävuosina syötyä todella paljon. Jostain syystä en ole aiemmin innostunut peston tekemisestä itse, en ennen kuin tänä kesänä. En ymmärrä miksi näin, koska kastikehan on maailman yksinkertaisin valmistaa. Ainoa vaikeus on löytää omia makunystyröitä hivelevä raaka-aineiden suhde, pestoreseptejä on joka lähtöön ja siihen päälle vielä jokaisella genovalaismammalla on omansa. Yhdistelemällä kolmea ohjetta päädyin lopputulokseen, joka maistuu parhaiten omassa suussani.

pesto3

Pesto

2 ruukullista basilikaa
¾ dl paahdettuja pinjansiemenia
1 ½ dl parmesanjuustoa raastettuna
1–1 ½ dl oliiviöljyä
1–3 valkosipulinkynttä (oman maun ja kynsien koon mukaan)
½ tl meiramia
mustapippuria

Laita ainekset tehosekoittimeen ja surauta sekaisin. Lisää öljyä, jos pestosta tulee liian paksua. Toinen vaihtoehto on tehdä kastike morttelissa, mutta tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella homma hoituu helpommin.

Inspiraationa toimivat nämä kolme ohjetta:

Kotiruokaa
(Kaisa Isotalo ja Raija Kuittinen, Otava 2001)		 Pastatieto                       
(Maarit Enkovaara-Astraldi, WSOY 1995)		 Ruokala.net
Tämä on linkki
2 ruukkua/nippua basilikaa
4 rkl raastettua
parmesanjuustoa
50 g (¾  dl) pinjansiemeniä
1–3 valkosipulinkynttä
1–1 ½ dl öljyä
mustapippuria
(suolaa)
(50 g tuorejuustoa)		 noin 40 g basilikanlehtiä
(vajaa 2 teekupillista)
noin 20 g persiljaa, puolet basilikan määrästä
vajaa ½ tl meiramia
1 valkosipulinkynsi
(1 saksanpähkinä)
1 dl raastettua parmesaania
1 dl raastettua pecorinoa
noin 1,5 dl kylmäpuristettua
oliiviöljyä
(suolaa)		 2 nippua tuoretta basilikaa
2 rkl paahdettuja
pinjansiemeniä
1 dl raastettua parmesaania
1 valkosipulinkynsi
hienonnettuna
1 dl neitsytoliiviöljyä
hienoa merisuolaa
mustapippuria
pesto1

Ei se aina ole niin helppoa =)

Ohje: ***
Pesto ON maailman-kaikkeuden helpoin ruokaohje. Ainekset kulhoon ja suraus. En ymmärrä edelleenkään, miksen ole sitä koskaan aiemmin tehnyt itse. Kuten mainittua jokainen ohje on raaka-aineiltaan ja niiden määriltä erilainen, mutta tekotapa on sama kaikissa.

Maku: ***-
Meille ei enää ikinä osteta kaupasta niin sanottua pestoa. Niin yksinkertaista tehdä ja niin hyvää. Kastikkeen maku on lähes täydellinen.pesto4

Hölskykurkkuihin vähän potkua

Posted on by

Nykyään meidän jääkaappimme perussisältöä näin kesäisin on mummon kurkut eli hölskykurkut. Tänä kesänä myös muksut ovat innostuneet syömään niitä, joten tuollainen reilun puolen kilon satsi ei kauaa ehdi jääkaapissa seisomaan. Aiemmin kesällä bongasin Hanna Sumarin Instagram-tililtä, että hän oli tehnyt chilillä maustettuja etikkakurkkuja. Innostuin ajatuksesta, että chili toisi kurkkuihin vähän potkua. Hain tarkempaa inspiraatiota internetin ihmeellisestä maailmasta ja päädyin soveltamaan Pastanjauhantaa-blogin ohjetta.

Etikkakurkutchilikurkut (1)

puolikas kurkku
1,2 dl (eli puoli kupillista) etikkaa
1,2 dl vettä
½ rkl suolaa
0,8 dl sokeria
1 laakerinlehti
1 punainen chili, hienonnettuna

Sekoita vesi, sokeri, suola ja etikka kulhossa. Vispaa niin pitkään, että saat suolan ja sokerin liukenemaan kokonaan. Lisää hienonnettu chili. Viipaloi kurkku ohueksi ja laita se kulhoon. Kurkunviipaleiden on peityttävä kokonaan. Lisää laakerinlehti ja laita kulho jääkaappiin vähintään tunniksi (mitä pitempään, sen parempi).

chilikurkut (2)

Ohje: ***-
Chilikurkkujen teko on yhtä helppoa kuin ”normihölskykurkkujenkin”. Ainoa miinus hankalista mitoista: 1,2 dl ja 0,8 dl. Sen vuoksi päädyin soveltamaan tuota aiemmin käyttämääni etikkakurkkuohjetta ja tätä ristiin. Laitoin 0,5 dl sokeria ja etikkaa sekä desin vettä. Kokonaisen chilin pilkoin mukaan ja heitin sekaan laakerinlehden. Kurkku oli toki avomaan kurkkua.

chilikurkut (3)Maku: *
Epäilytti jo etukäteen, että noinko muka tunnissa maustuvat kurkut? Seitsemän tunnin jälkeen teimme ensimmäisen koemaiston, eikä chili maistunut kurkuissa ollenkaan. Lähinnä ne maistuivat etikalta ja ihan vienosti laakerinlehdeltä. Pettymys oli, kun vuorokauden jälkeenkään nämä eivät maistuneet kovin ihmeellisiltä. Ei ainakaan chililtä. Eikä niissä todellakaan ollut sitä potkua, jota kaipasin. Perinteisesti tillillä maustetut ovat parempia kuin nämä. Jääkaapista löytynyt chili ei ollut kovin tulinen, joten sekin saattaa asiaan vaikuttaa, mutta ihmettelen silti, ettei chili maistu ollenkaan. Ehkä näen vaivaa ja kokeilen toisen kerran tulisemmalla chilillä, mutta kovin innostunut en ole uusinnasta.

Annoin ruusukaalille mahdollisuuden

Posted on by

Ruusukaali ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini. Se vain ei maistu oikein miltään, tai ainakaan kovin hyvältä. Tästä syystä en ole sitä kotikeittiössäni koskaan edes kokannut. Sitten luin Hesarista jutun, jossa kehotettiin antamaan ruusukaalille mahdollisuus. Ja ohjekin vaikutti mielenkiintoiselta kuivattuine karpaloineen, vaahterasiirappeineen ja pekoneineen. Pekonilla aateloidun ruusukaalin ohje on julkaistu painetussa lehdessä 19.2.2015 ja löytyy myös netistä.

Pekonilla aateloidut ruusukaalit
valmistusaika 15 minruusukaali1
4 hengelle

2 valkosipulinkynttä
600 g ruusukaaleja
1 pkt (170 g) pekonia
¾ dl rypsiöljyä
noin 1 rkl vaahterasiirappia tai juoksevaa hunajaa
2 rkl paahdettuja saksanpähkinöitä rouhittuna
3 rkl kuivattuja karpaloita hienonnettuna
sormisuolaa
mustapippuria myllystä

* Kuori ja viipaloi valkosipulit. Puolita pienet ja lohko neljään osaan isot ruusukaalit. Kuutioi pekoni.

* Kuumenna öljy. pannussa. Lisää joukkoon valkosipulit ja pekonit. Paista muutama minuuttia koko ajan käännellen. Lisää joukkoon ruusukaalit ja jatka paistamista muutama minuutti. Lisää vaahterasiirappi ja paista sekoitellen hetki.

* Mausta suolalla ja pippurilla. Viimeistele saksanpähkinöillä ja karpaloilla. Jos olet yrttien ystävä, lisää joukkoon lehtipersiljaa tai timjamia.

Resepti: Sanna Kekäläinen

Ohje: **
Muutama minuutti? Siis kaksi, kolme vai neljä? Ja onko jotain kikkaa, josta voi päätellä milloin ruusukaalit ovat valmiita? Painetussa lehdessä ohjeen yhteydessä julkaistussa jutussa nimittäin varoiteltiin, ettei kaaleja saa ylikypsentää. Se on jutun mukaan suurin ja yleisin synti ruusukaalien valmistamisessa. Tätä peläten heittelin silti valkosipulia, pekonia, mausteita ja ruusukaalia pannulle.

ruusukaali3

Maku: *
Anteeksi nyt vain ruusukaali, mutta minusta ei tullut sinun ystävääsi vieläkään. Heitän harvoin ei-pilaantunutta ruokaa roskiin. Kun ylijääneitä ruusukaaleja oli pari päivää siirrelty jääkaapissa muiden ruokien tieltä, niin heitin ne pois. Koemaistaja epäili, että kaalit jäivät hieman raaoiksi, vaikka taisin ylittää ohjeen muutaman minuutin paistoajan. En kyllä usko, että kypsemmät pallurat olisivat maistuneet sen kummemmalta. Pekoni, vaahterasiirappi ja karpalot toivat jännää vivahdetta ruokaan, mutta eivät pelastaneet tätä annosta.

ruusukaali4