Edellinen ruusukaalikokeiluni ei tehnyt minusta kyseisen kasviksen ystävää, mutta ystäväni kannusti minua kokeilemaan niitä rohkeasti uudelleen. Lopulta MeNaisissa (1/2016) julkaistu sitruunaiset ruusu- ja parsakaalit vaikuttivat niin mielenkiintoisilta, että päätin antaa ruusukaalille toisen mahdollisuuden.
Sitruunaiset ruusu- ja parsakaalit
4 annosta
20 min
KASTIKE 
1 sitruunan mehu ja kuori
1 dl oliiviöljyä
½ tl suolaa
½ tl mustapippuria myllystä
1 rkl sokeria
KAALIT JA LEIVÄNMURUT
1 siivu vaaleaa leipää
1 rkl oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
400 g ruusukaaleja
2 parsakaalia
suolaa kaalien keitinveteen
1 ruukku lehtipersiljaa
½ dl suolapähkinöitä
- Aloita sekoittamalla kaikki kastikkeen aineet keskenään.
- Murustele leipäsiivu ja paista murusia hetki öljyssä kuumalla pannulla murskatun valkosipulin kanssa.
- Huuhtele ruusukaalit ja leikkaa niistä kannat pois. Puolita isoimmat. Huuhtele myös parsakaalit ja irrota kukinnot varresta. Kypsennä kaalit laakeassa kattilassa kiehuvassa, suolalla maustetussa vähässä vedessä noin 5 minuuttia. Kaalit saavat jäädä rapsakoiksi.
- Yhdistä kaalit ja kastike kulhossa. Hienonna sekaan lehtipersilja. Ripottele pintaan suolapähkinöitä ja valkosipulileivänmuruja.
Ohje: **
Ruusu- ja parsakaalit on helppo ja nopea tehdä, suurin vaiva on leivän paahtamisessa ja kaalien esikäsittelyssä.
Maku: **-
Ei, en edelleenkään ole ruusukaalien ystävä. Tosin täytyy tunnustaa, että kaalini taisivat jäädä raaoiksi. Minusta ne olivat pieniä, joten en puolittanut niitä. Todennäköisesti tämä oli virhe. Parsakaali nimittäin oli just sopivaa, joten sitä ei olisi saanut keittää hetkeäkään pidempään, mutta ruusukaalit olivat kovia. Puolitettuina tai neljäsosiksi leikattuina ruusukaaleihin olisi myös ehkä tarttunut kastike ja sen mukana maku paremmin.
Kastike nimittäin oli tämän ohjeen vahvin lenkki. Se oli hyvää, ja sitä voisi käyttää sellaisenaan muuhunkin, esimerkiksi salaatinkastikkeeksi. Parsakaalin kukintoihin sitruunakastike tarttui kivasti ja niissä kastike myös maistui, mutta ruusukaaleissa ei kyllä ollut mitään makua. Suolapähkinät antoivat lisäpureskeltavaa, mutta leipä oli ihan turha. Se vettyi heti, eikä valkosipuli lopulta maistunut ruuassa ollenkaan, vaikka se niin törkeän hyvälle tuoksui pannulla.
Jouluhan vuohenjuustopunajuurista vahvasti tulee mieleen, mutta näin hyvää lisäkettä on turha lokeroida pelkästään jouluruuaksi. Mitään ex tempore -ruokaa tämä ei ole, mutta aivan loistava lisäke viikonloppuruuille. Me söimme näiden kanssa raclette-henkisesti sulatettua juustoa, naudan ulkofilettä ja pannulla käytettyjä kasviksia.
Kiurunpesän keittiössä 