Syökäämme pastaa

Laps toivoi (taas) ruuaksi pastaa. Mie päätin, että kastike tehdään tällä kertaa kanasta. Olin jo lähdössä kauppaan ostamaan peruskanapasta-aineksia, kun päätin vilkaista tarjoaisiko Google jotain uutta inspistä vanhaan tuttuun ruokaan. Törmäsin Life time story -blogissa maailman parhaaksi kanapastaksi nimettyyn ohjeeseen. Raaka-aineet vaikuttivat sen verran hyviltä, että päätin kokeilla. Itse ohjeen suora linkki on tässä.

Maailman paras kanapasta
1. Ruskista maustamaton kanasuikale ja lisää yksi sipuli sekä ripaus jauhettua cayenne-pippuria. Tällä mausteella saat määrättyä ruoan tulisuuden. Kuullota.

2. Sekoita joukkoon 2dl kuohukermaa ja 2 rkl kanafondia. Anna kastikkeen kypsyä hetki

3. Lisää kastikkeeseen 1/2 rkl kurkumaa, valkosipulia pari-kolme kynttä, 1-2 tl raastettua inkivääriä (tällä saat myös oman maun mukaan säännösteltyä ruoan lopullista makua), 2 rkl sitruunanmehua sekä 2 rkl hunajaa.

4. Kiehauta vesi ja paista (penne)pasta al dente.

5. Lisää lopuksi vielä 2dl maustamatonta jokurttia sekä ripaus suolaa. Itse käytän jukurttina nomaalia maustamatonta mutta tällä kertaa kaupassa ei ollut kuin tuota bulgariaa. Ihan hyvä oli silläkin. 

Ohje: * ½
Ohjeen seuraaminen oli kuvien takia hankalaa, ja kauppalistan teossa olisi auttanut, jos alussa olisi ollut raaka-ainelistaus (ja paljonko sitä kanaa muuten tarvitaan?). Muuten tämä on kohtuullisen helppo ohje tehdä pienistä epätarkkuuksista huolimatta.

maailman_paras_kanapasta

Lopputulos: **+
Hyväähän tästä tuli, mutta en nyt yhdellä kokeilulla menisi julistamaan tätä nimenomaista kanapastaa maailman parhaaksi. Pasta on jännällä tavalla makea. Täytyy myöntää, että kun kerta tein tätä lapsille niin laitoin todella varovaisesti cayenne-pippuria. Sitä olisi voinut laittaa enemmänkin, jotta se olisi maistunut vähän enemmän olematta kuitenkaan liian tulista miniruokailijoiden suuhun. Ehkä pieni tulisuus olisi taittanut myös makeutta vähäsen. Maistelin kastiketta jo ennen kuin lisäsin jugurtin, ja mielestäni silloin se vielä parempaa kuin lopullinen, joka olisi saanut mielestäni olla paksumpaa.

Kastikekokeiluja, osa 1

”Minen tee kastikkeita.”  Yleensä, koska kokemukset ovat olleet huonoja sillä saralla. Tästä huolimatta päätin kokeilla Hesarissa julkaistua punaviinikastiketta (HS 12.6.2014). Nimittäin paahdetulla valkosipulilla maustettu punaviinikastike kuulosti sellaiselta, että se sopisi hyvin juhannuspäiväksi suunniteltujen pihvien kaveriksi.

valkos_punaviinikastike1Paahdetulla valkosipulilla maustettu punaviinikastike
1 kokonainen valkosipuli
öljyä
1 salottisipuli
2 dl punaviiniä
1 laakerinlehti
2 dl demi-glace-kastikepohjaa
5 oksaa timjamia
suolaa ja mustapippuria

  • Halkaise valkosipuli ja sivele se öljyllä. Laita palat folioon ja paahda 190-asteisessa uunissa 25 minuuttia. Kuori ja pilko sipuli.
  • Laita punaviini, salotti- ja valkosipulit sekä laakerinlehti kattilaan. Hauduta, kunnes viiniä on jäljellä 1 desilitra.
  • Lisää demi-glace-kastikepohja ja timjami. Hauduta vielä viisi minuuttia. Siivilöi puhtaaseen kattilaan, mausta.

Ohje: * ½
Kastikekauha ojossa hellan äärellä seisoessani jäin miettimään paria asiaa. Siis molemmat valkosipulin palat samaan folioon vai kumpikin puolikas omaansa? Kauanko suurin piirtein pitäisi kestää, että punaviinistä on haudutettu puolet pois? Kastikenoviisi ei voi tietää, eikä uskalla edes arvata varsinkaan tätä jälkimmäistä.

valkos_punaviinikastike2Lopputulos: * ½
Lopputulos oli lirua. Ehkä se on tarkoituskin, mutta odotin kyllä, että kastike olisi hiven paksumpaa kuin mitä se lopulta oli. Tämä oli ihan vedenkaltaista lirua. Sen vuoksi se ei pysynyt pihvin päällä ja lopulta lautasella kaikki ui punaviinikastikkeessa. En osaa sanoa, että menikö kastikenoviisilla nyt jotain tekovaiheessa vikaan vai onko tämän oikeasti tarkoitus olla näin laihaa. Kun makukin oli osastoa ihan jees, niin epäilen innostunko tästä uudelleen.