Kakkua vai leipää?

Innostuin perjantain kunniaksi kokeilemaan pikku apureiden kanssa Kaksplussassa (11/2015) julkaistua banaanikakun ohjetta (Hanna Gullichsenin resepti). Jäin pohtimaan, että mikä ero on banaanikakulla ja -leivällä? Niiden ohjeet näyttävät olevan hyvin samankaltaisia tekotavaltaan ja ne ovat pääsääntöisesti samoista raaka-aineista tehtyjä. Arkistoistani löytyy banaanikakun ohje, jossa sokeri ja voi vaahdotetaan ensin toisin kuin tässä ohjeessa. Toisaalta olen tehnyt myös banaanileipää, jossa ainekset vain sekoitetaan keskenään, joten sekään ei erota kakkua ja leipää toisistaan. Kakussa on mausteita, mutta leivässä ei – sekään ei ole erottava tekijä, sillä Hannan kakussa ei ole mausteita ollenkaan, mutta banaanileipäohjeessa(¹ on. Kakku vai leipä, kukin päättäköön itse, mutta tämä on parasta tapa ”hävittää” hyvin kypsät banaanit.

banaanikakku (2)

Banaanikakku

8 annosta
2 kypsää banaaniabanaanikakku (1)
4 dl vehnäjauhoja
1 ½ tl leivinjauhetta
¾ tl suolaa
3 isoa kananmunaa
3 ½ dl sokeria
½ dl maitoa
1 ½ dl rypsiöljyä

  1. Lämmitä uuni 175-asteiseksi. Voitele leipävuoka. Soseuta banaanit.
  2. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suola kulhossa.
  3. Sekoita munat, sokeri ja banaanit ja öljy kulhossa, kunnes ne ovat sekoittuneet kunnolla.
  4. Lisää kuivat aineet ja sekoita, kunnes taikina on tasainen.
  5. Levitä taikina leipävuokaan ja tasoita pinta.
  6. Paista kakkua uunin keskitasolla 175-asteessa 50–60 minuuttia, kunnes testitikkuun ei jää kosteutta.
  7. Nosta vuoka uunista ja anna viilentyä kymmenisen minuuttia.
  8. Keikauta kakku vuoasta, auta veitsellä.
banaanikakku (3)

Ikävä yllätys, kun osa kakusta jäi vuokaan.

Ohje: **+
Ihanan simppeli ja nopea ohje, mutta missä välissä tuo maito sekoitetaan taikinaan? Sekoitin sen sinne yhtä aikaa munien, sokerien, öljyn ja banaanien kanssa. Ja olisikohan tuo vuoka voitelun lisäksi syytä myös jauhottaa? Vuokaan jäi aika paljon kakkua, kun se oli tarttunut niin pahasti.

Maku: **-
Tajusin sen, ettei kakkuun tule mitään mausteita siinä vaiheessa, kun haukkasin ensimmäisen kerran palasen. Ei edes vaniljasokeria. Jäin itse kaipaamaan jotain muutakin banaanikakun makuun kuin pelkkää etelän hetelmää, joka sinänsä kyllä maistuu hyvin. Voi olla, että olen niin tottunut inkiväärillä maustettuun arkistojeni banaanikakkuun, että kaipasin jotain tuttua makuun. Muille maistajille banaanikakku upposi sellaisenaan. Hyvää oli, mutta ehkä teen jollain toisella ohjeella seuraavan kerran.

banaanikakku (4)

Rujon näköinen, mutta kyllä banaanikakku syötiin kokonaan.

¹) Villi Pohjola oli mun lempparisarjani 90-luvulla ja banaanileivän ohje on Northern Exposure -keittokirjasta, Banana Bread a la Maggie 🙂

Taikina pataan, pata uuniin

Muutamassakin paikassa olen nähnyt hehkutettavan padassa paistettua leipää. Kun valtakunnan suurin sanomalehtikin julkaisi pataleivän ohjeen, niin lopulta innostuin minäkin kokeilemaan. Toiveissa oli saada helpolla tuoretta, ihanan rapsakkaa leipää viikonloppuaamuihin. Ohje on julkaistu Helsingin Sanomissa 26. maaliskuuta ja löytyy myös täältä.

pataleipä4Pataleipä

6 dl vehnäjauhoja
1 dl spelttijauhoja
1 dl vehnäleseitä
1 dl paahdettuja, rouhittuja pähkinöitä tai siemeniä (esimerkiksi kuorittuja auringonkukansiemeniä)
1½ tl suolaa
1 tl kuivahiivaa
4 dl vettä

Leipomiseen:
keskikokoinen kannellinen valurautapata

  • Sekoita kulhossa jauhot, leseet, pähkinät tai siemenet, suola ja kuivahiiva.
  • Lämmitä vesi hieman kädenlämpöistä kuumemmaksi (42-asteiseksi). Sekoita nopeasti tasaiseksi, älä vaivaa.
  • Peitä kulho keittiöpyyhkeellä ja työnnä puhtaaseen muovikassiin. Anna nousta ainakin 12 tuntia huoneenlämmössä.
  • Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle. Tasoita levyksi, käännä kolmin kerroin ja sitten toisin päin kuutiomaiseksi paketiksi. Peitä leipä liinalla ja kohota puoli tuntia.
  • Laita valurautapata kylmään uuniin. Kuumenna uuni 250-asteiseksi.
  • Kun uuni on kuuma, pullauta taikina pataan ja laita kansi päälle.
  • Paista leipää kannen alla 30 minuuttia, sitten ilman kantta 15 minuuttia.
  • Voit varmistaa kypsyyden mittaamalla piikkimäisellä lämpömittarilla sisälämmön, se saisi olla noin 95–98 astetta. Samalla voit katsoa, ettei taikinaa tartu mittarin piikkiin.
  • Kumoa kuumana ritilälle, jäähdytä.

pataleipä3Ohje: **
Helppo leipäohje oli haussa ja sellainen tämä on. Aineet sekaisin ja taikina nousemaan, ei voi olla tämän helpompaa tehdä aamupalaa. Ohje olisi kahden ja puolen kokin hatun arvoinen, mutta leipuri on joko todellakin lukutaidoton kuten aiemmin todistettu tai jotenkin luetun ymmärtämisensä kanssa vielä taito kehittymässä -vaiheessa. En vain ymmärtänyt tuota vaihetta, kun leipä taitellaan pöydällä. Taputtelinkohan sen liian litteäksi, kun leipä jäi aika matalaksi?

Maku: **-
Ensimmäinen leipä oli pettymys. Kuori oli todellakin rapsakka, se jopa pikkasen kärtsähti ja tunnustan, että leivän paistaminen ei ehkä onnistunut täydellisesti. Suurin pettymys oli leivän sisus, se oli mielestäni liian tiivis. Tai ainakaan en odottanut leivän olevan niin tiivistä tavaraa.

pataleipä2

Leipä numero yksi uunilämpimänä.

En lannistunut, vaan reippaasti päätin kokeilla ohjetta uudelleen. Mutta leipä numero kaksikaan ei täyttänyt odotuksia. Taikina jäi löysemmäksi kuin ensimmäisen leivän kanssa, mutta silti lopputulos oli kamalan tiivis. Paistaminen onnistui tällä kertaa paremmin, ja kuori oli todellakin rapsakka – sen lupauksen ohje täyttää., Mutta kaipaisin ihanan ilmavaa leipää rapsakalla kuorella. Täytyy tutkia pataleipien ohjeita ja ehkä kokeilla jotain toista reseptiä, mutta tämä jää nyt kokeiltu, muttei enää toiste -sarjaan. Molemmat leivät kyllä syötiin, mutta mikä tahansa leipä uppoaa uunilämpimänä, kun voi sulaa siihen päälle.

Lähtölaukaus jouluun

Meidän tonttupoikamme täyttää jouluna vuosia, mutta syntymäpäiviä juhlitaan kummien ja parin serkun kanssa jo ennakkoon. Pakastin on jo alkanut pikku hiljaa täyttyä juhlatarjottavista, joista yksi tulee olemaan saaristolaisleivät graavilohella. Aiempina vuosina olen leiponut saaristolaisleipiä Kotilieden ohjeella, mutta nyt googlasin reseptejä uudelleen ja päädyin Teresa Välimäen versioon. Perusohje tai ainakin raaka-ainelista ovat lähes jokaisessa samanlaiset, mutta toiset ohjeet ovat selkeitä ja toiset hiven kryptisiä, vaikka onkin kyse sekoita ja paista -tyyppisestä leipomuksesta.

saaristolaisleipäHelppo saaristolaisleipä
Ainekset
1 dl piimää
50 g hiivaa
2,5 dl siirappia
2 tl suolaa
3 dl kaljamaltaita
3 dl ruisleseitä
5 dl ruisjauhoja
7 dl (noin) vehnäjauhoja

vuokien voiteluun: voita
leipien voiteluun: siirappivettä (puolet siirappia ja puolet vettä)

Valmistusohje:
Tällä Teresa Välimäen reseptillä leivot kaksi saaristolaisleipää. Anna toinen saaristolaisleipä vaikka joululahjaksi ystävälle.

Valmista saaristolaisleipä näin:
1. Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi ja liuota joukkoon hiiva ja kaikki muut aineet. Sekoita tasaiseksi taikinaksi ja kohota liinalla peitettynä lämpimässä paikassa 1,5 tuntia.

saaristolaisleipä (4)2. Sekoita kohonneesta taikinasta puuhaarukalla ilmakuplat pois. Kaada taikina kahteen 1,5 litran voideltuun leipävuokaan ja tasoita leipien pinta. Anna saaristolaisleipien kohota puolisen tuntia.

3. Paista saaristolaisleipiä 175-asteisessa uunissa alatasolla noin 1 tunti. Voitele leipien pinta siirappivedellä ja jatka kypsentämistä vielä noin 30 minuuttia.

4. Kumoa leivät heti uunista oton jälkeen ritilälle. Anna jäähtyä liinan alla. Laita saaristolaisleivät viileään tekeytymään 2–3 päiväksi, niin maku ja rakenne paranevat.

Ohje: **½
Ihan ensimmäiseksi huomio: ohjeessa on typo, piimää toki pitää olla litra eikä desilitra. Saaristolaisleivän ainekset vain sekoitetaan keskenään, eikä vaivata ollenkaan – kuulostaa ihanan helpolta. Ja sitä se onkin. Ainoa ongelma onkin, kun meidän uunimme on aika tehokas, niin mistä tietää milloin vuokaleipä on valmis.

saaristolaisleipä (3)

Lopputulos: **+
Arvaahan sen miten siirappivedellä valelun kanssa kävi: siellä ne siirapit olivat uunin pohjalla. Muistin, miksi olin aiemmin valinnut sellaisen saaristolaisleivän ohjeen, jossa sitä ei tehty. Vaikka leivät onkin leivottu pikkumiehen juhlia varten ja menivät pakkaseen odottamaan juhlapäivää, niin toki maistoimme palaset jo uunituoreena. Hyvää oli – jälleen, vaikkei vielä ollutkaan heittää graavilohiviipaletta leivän päälle. Jos vain malttaa, niin kannattaa antaa leipien olla kylmässä pari päivää, maku vain paranee.

saaristolaisleipä (2)