Jouluperinteitä

Joulu syntyy perinteistä, ja Kiurunpesän joulunalusperinteisiin kuuluu sinapin teko. Erityisesti lasten kummeille lahjaksi menevän jallusinapin teko on jo saavuttanut niin vahvan aseman, että esikoisen kummisetä tuumasi yhtenä jouluna luottaneensa siihen, että meiltä tulee sinappia.

Alkuperäinen ohje on konjakkisinapille, mutta olen korvannut sen jaloviinalla. Ensimmäisen kerran näin tapahtui olosuhteiden pakosta, sillä olin tekemässä sinappia, mutta talossa ei ollut kokkaukseen sopivaa konjakkia. Koemaistaja nosti jallupullon pöytään ja sanoi, että laita tuota. Sen jälkeen tähän sinappiin ei ole konjakkia laitettu.

Alun perin bongasin ohjeen Helsingin Sanomista joitakin vuosia sitten, valitettavasti tarkempi julkaisupäivämäärä on jäänyt merkitsemättä, enkä löytänyt sitä enää lehden nettisivuilta.

jallusinappi (2)

Konjakkisinappi
1 dl sinappijauhetta
1 dl sokeria
1 dl kuumaa vettä
2 rkl etikkaa
½ tl suolaa
½ dl konjakkia

jallusinappi (3)Sekoita kattilassa sinappijauhe ja sokeri hyvin. Lisää kuuma vesi, etikka ja konjakki. Mausta suolalla. Hauduta hiljaisella tulella noin tunti.

Ohje: ***–
Resepti on helppo, aineet sekaisin ja hiljaiselle tulelle. Ja todellakin sinapin tekoon menee tunti. Alkuun sinappi on lirua, välillä tuntuu, ettei se ikinä sakene, mutta niin vaan kummasti kun tunti alkaa olla täysi, niin se ykskaks sakenee. Lopputulos on aika paksu.

Lopputulos: ***–
Oi, oi. Tätä parempaa sinappia ei taida olla. Pitkä haudutusaika tekee sen, ettei siinä maistu alkoholi, vaan jallun maku pehmenee antamaan juuri sopivan tujauksen. Annoksesta tulee noin pienen pilttipurkillisen verran. Kokeilin kerran tehdä jallusinapin tuplana, mutta se ei onnistunut niin hyvin. Tämä siis tarkoittaa, että sinappikattilaa lämmitetään Kiurunpesän keittiössä useampana iltana ennen joulua. Sinappi toimii erityisesti kinkun kanssa, ja yleensä teen yhden satsin myös vappunakkien kaveriksi.

Tänä jouluna sinappipurkit olivat vielä oman piltin tyhjentämiä purkkeja, mutta ensi vuonna joutuu varmaan taas pyytelemään vauvaperheiltä jeesiä.

Tänä jouluna sinappiastiat ovat vielä oman piltin tyhjentämiä purkkeja, mutta ensi vuonna joutuu varmaan taas pyytelemään vauvaperheiltä jeesiä.

Kiurunpesän muutos:
No se on tuo jo ingressissä mainittu konjakin korvaaminen jaloviinalla. Suosittelen kokeilemaan.

Lähtölaukaus jouluun

Meidän tonttupoikamme täyttää jouluna vuosia, mutta syntymäpäiviä juhlitaan kummien ja parin serkun kanssa jo ennakkoon. Pakastin on jo alkanut pikku hiljaa täyttyä juhlatarjottavista, joista yksi tulee olemaan saaristolaisleivät graavilohella. Aiempina vuosina olen leiponut saaristolaisleipiä Kotilieden ohjeella, mutta nyt googlasin reseptejä uudelleen ja päädyin Teresa Välimäen versioon. Perusohje tai ainakin raaka-ainelista ovat lähes jokaisessa samanlaiset, mutta toiset ohjeet ovat selkeitä ja toiset hiven kryptisiä, vaikka onkin kyse sekoita ja paista -tyyppisestä leipomuksesta.

saaristolaisleipäHelppo saaristolaisleipä
Ainekset
1 dl piimää
50 g hiivaa
2,5 dl siirappia
2 tl suolaa
3 dl kaljamaltaita
3 dl ruisleseitä
5 dl ruisjauhoja
7 dl (noin) vehnäjauhoja

vuokien voiteluun: voita
leipien voiteluun: siirappivettä (puolet siirappia ja puolet vettä)

Valmistusohje:
Tällä Teresa Välimäen reseptillä leivot kaksi saaristolaisleipää. Anna toinen saaristolaisleipä vaikka joululahjaksi ystävälle.

Valmista saaristolaisleipä näin:
1. Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi ja liuota joukkoon hiiva ja kaikki muut aineet. Sekoita tasaiseksi taikinaksi ja kohota liinalla peitettynä lämpimässä paikassa 1,5 tuntia.

saaristolaisleipä (4)2. Sekoita kohonneesta taikinasta puuhaarukalla ilmakuplat pois. Kaada taikina kahteen 1,5 litran voideltuun leipävuokaan ja tasoita leipien pinta. Anna saaristolaisleipien kohota puolisen tuntia.

3. Paista saaristolaisleipiä 175-asteisessa uunissa alatasolla noin 1 tunti. Voitele leipien pinta siirappivedellä ja jatka kypsentämistä vielä noin 30 minuuttia.

4. Kumoa leivät heti uunista oton jälkeen ritilälle. Anna jäähtyä liinan alla. Laita saaristolaisleivät viileään tekeytymään 2–3 päiväksi, niin maku ja rakenne paranevat.

Ohje: **½
Ihan ensimmäiseksi huomio: ohjeessa on typo, piimää toki pitää olla litra eikä desilitra. Saaristolaisleivän ainekset vain sekoitetaan keskenään, eikä vaivata ollenkaan – kuulostaa ihanan helpolta. Ja sitä se onkin. Ainoa ongelma onkin, kun meidän uunimme on aika tehokas, niin mistä tietää milloin vuokaleipä on valmis.

saaristolaisleipä (3)

Lopputulos: **+
Arvaahan sen miten siirappivedellä valelun kanssa kävi: siellä ne siirapit olivat uunin pohjalla. Muistin, miksi olin aiemmin valinnut sellaisen saaristolaisleivän ohjeen, jossa sitä ei tehty. Vaikka leivät onkin leivottu pikkumiehen juhlia varten ja menivät pakkaseen odottamaan juhlapäivää, niin toki maistoimme palaset jo uunituoreena. Hyvää oli – jälleen, vaikkei vielä ollutkaan heittää graavilohiviipaletta leivän päälle. Jos vain malttaa, niin kannattaa antaa leipien olla kylmässä pari päivää, maku vain paranee.

saaristolaisleipä (2)