Innostuin sunnuntai-iltana leipomaan ex tempore raparperipiirakkaa. Kamalasti ei olekaan aiemmin tullut raparperista kokkailtua tai leivottua, eikä raparperikauden alkaminen näin alkukesästä saa sukkia pyörimään jaloissani, toisin kuin esimerkiksi ensimmäiset kotimaiset mansikat. Niiden ilmestyessä torikojuihin mietin heti, mitä kaikkea niistä saisi tehtyä. Nyt ystävä toi pari raparperin vartta, niin ajattelin kokeilla tehdä niistä piirakkaa. Ideoita kävin kurkkimassa lapsen leivontakirjasta, ja Ulla Svenskin Suomen lasten leivontakirjasta (2013) löytyi ohje, johon kaikki tarpeet löytyivät kaapista.

Raparperipiirakka

POHJA:
4 kananmunaa
2 ½ dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

2 tl kanelia
2 dl maitoa
150 g sulatettua voita

1 litra raparperia pilkottuna

1. Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.

2. Lsiää keskenään sekoitetut kuivat aineet varovasti sekoittaen taikinan joukkoon.

3. Lisää lopuksi maito ja sulatettu margariini.

4. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratun uuninpellin päälle ja ripota pinnalle raparperipaloja.

5. Paista piirakka uunin alatasolla 200 asteessa noin 20  inuuttia kunnes se näyttää kypsältä.

Ohje:  **+
Keittokirja on tarkoitettu juniorileipureille, joten ohje sen mukaisesti yksinkertainen. Just sopiva myös aikuisen ex tempore -leipomiseen, kun kaapista löytyvät ainekset rajoittavat vaihtoehtoja. Ainoa miinus ohjeessa on, että toisin ehkä selkeämmin esille sen, että koko homma kannattaa aloittaa kuivien aineiden sekoittamisella. Ja huomaako kukaan muu typoa/epäloogisuutta ohjeessa?

Maku: **
Kaneli antaa raparperipiirakalle mukavan makukierteen, ilman sitä tämä olisi aika tylsää. Hyvää piirakkaa, mutta kaipasi kyllä vaniljakastiketta tai jäätelöpalloa kaverikseen. Ex tempore -leipomisen huono puoli on, ettei vaniljakastiketta enää sunnuntai-iltana päässyt hakemaan, vaikka lähikauppa olikin vielä auki. Makutuomari kokeili vaahterasiirapin kanssa ja yhdistelmä toimi yllättävän hyvin.

Keittiökoneostoksille
Uskollinen sähkövatkaimeni on ilmeisesti päättänyt yksipuolisesti lopettaa yhteistyö- ja ystävyyssuhteemme. Raparperipiirakan pohjaa vatkatessa se lakkasi vähän väliä toimimasta, ja hetken ravistelun ja hellän koputtelun jälkeen jatkoi vastentahtoisesti työtään. Lopputulema oikuttelusta luonnollisesti oli, että puoliksi vatkattua muna-sokerivaahtoa oli pitkin pöytiä, seiniä ja lattioita. Jätän siis hellät jäähyväiset sähkövatkaimelleni, joka on palvellut minua uskollisesti siitä alkaen, kun muutin pois kotoa vuonna 1997.

Jos jollakulla on suositella hyvää sähkövatkainta, niin kaikki vinkit tehokkaista ja laadukkaista vatkaimista otetaan vastaan. Uusi on hankittava pian, sillä tyttären syntymäpäiväjuhlat painavat päälle, enkä halua vatkata täytekakkujen kermavaahtoa käsin.