Lukutaidoton kokki

Tämä on nyt nyhtöpossun yhteydessä luvattu oliivitahnan ohje. Ohje on alkujaan julkaistu jossain kotilehdessä (Kotiliesi, Kotivinkki tai vastaava) vuosien 2007-2010 aikana osana lammasburgerin ohjetta. Valitettavasti silloin blogi-idea ei ollut tullut vielä mieleeni, joten en ollut älynnyt dokumentoida lähdettä tarkemmin. Jos ja kun joku tunnistaa ohjeen omakseen, saa kunnian ottaa itselleen.

oliivitahna

Oliivitahna

2 valkosipulinkynttä
1 prk (290/165 g) mustia kivettömiä kalamataoliiveja
2 rkl hienonnettua lehtipersiljaa tai ruohosipulia
n. 3 rkl oliiviöljyä
rouhittua mustapippuria
1 tomaatti

Kuori ja hienonna valkosipulit (—). Valuta oliivit ja hienonna ne veitsellä tai sauvasekoittimella karkeahkoksi silpuksi. Yhdistä oliiveihin valkosipulit, yrtit ja öljyt. Mausta mustapippurilla. Anna makujen tasaantua viileässä pari tuntia. Poista tomaatista kova kanta ja siemenet. Kuutioi tomaatti pieniksi paloiksi. Lisää kuutiot oliivitahnan joukkoon juuri ennen tarjoilua.

imageOhje: **
Nyt täytyy tunnustaa, että bloginpitäjä on näköjään lukutaidoton 🙂 Olen tehnyt tällä ohjeella oliivitahnan kahdesti, ja vasta tänne tätä kirjoittaessani huomasin, että siihen pitää laittaa myös tomaattia! Ohje on tosiaan osa lammas-fetaburgerin ohjetta, ja se on taitettu lehden sivulle aika tiukkaan. Jotenkin sitten ymmärsin reseptin niin, että raaka-ainelistan lopussa lukeva tomaatti kuuluu burgerin ohjeeseen eikä oliivitahnaan. Ja lopetin varsinaisen ohjeen lukemisen kohtaa ”anna makujen tasaantua viileässä pari tuntia”. Hupsis.

Maku: **(1/2)
Periaatteeni on, että koskaan ei voi olla liikaa valkosipulia. Mutta näköjään voi olla. Kaksi valkosipulin kynttä ei edes kuulosta paljolta, mutta oliivitahna maistui pikkasen turhan paljon pelkälle valkosipulille. Se peitti itse oliivien maun aika pahasti alleen varsinkin, kun sitä syötiin vielä seuraavana päivänäkin, jolloin se oli todella ehtinyt maustua. Tokalla kerralla tein tupla-annoksen, mutta käytin silti vain kaksi kynttä. Tahnasta tuli huomattavasti parempaa ja silti valkosipuli maistui.

Molemmilla kerroilla tätä syötiin kana-pitaleipien kanssa, leipien välissä oli kananpojan minuuttipihvejä, oliivitahnaa, tomaatteja (hih), salaattia, fetaa ja majoneesia. Ja aion todellakin tehdä tätä tulevaisuudessakin, ja tuskin vieläkään laitan tomaattia sekaan.

Synttärisankarille

Kesän lapsi vietti syntymäpäiviään – mikä ihana syy kokeilla uusia reseptejä. Koska synttärisankari tykkää kovasti oliiveista, niin oliivikeksit valittiin yhdeksi tarjottavaksi. Ohje löytyi Kodin hyvä arki -kirjasta (2012).

Oliivikeksit
40 kpl
valmistusaika 1  tunti

200 g voita tai margariinia oliivikeksit (2)
1 dl parmesaaniraastetta
2 dl grahamjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl timjamia
1 tl suolaa
½ dl hienonnettuja vihreitä oliiveja
4 rkl maitoa

1. Nypi rasva, juustoraaste, jauhot, leivinjauhe ja mausteet murumaiseksi seokseksi. Sekoita joukkoon hienonnetut oliivit ja maito. Kääri taikina kelmuun ja anna levätä jääkaapissa puoli tuntia.

2. Jaa taikina kahtia. Kauli taikinanpala leivinpaperin päällä levyksi ja leikkaa noin 4 x 5 cm kokoisiksi kekseiksi. Keksejä ei tarvitse irrottaa toisistaan ennen paistamista.

3. Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.   

Ohje: **
Vaikuttaa aika simppeliltä ja nopealta, varsinkaan jos kerta keksejä ei tarvitse edes irrotella toisistaan ennen uuniin laittamista. Tosin ehkä pitäisi lukea ohjeet vielä huolellisemmin. Yritin ekasta taikinanpalasta kaulita uuninpellin kokoista ja siitä tuli turhan laiha, sitten tavasin ohjetta uudelleen ja totesin, ettei tässä lue muuta kuin ”kauli leivinpaperin päällä levyksi”. Toisesta levystä kaulitsin sitten hieman paksumman ja tästä pellillisestä tuli parempia.

oliivikeksit

Lopputulos: **-
Uunista ulosvedetyt keksit eivät oikein vastanneet odotuksia, vaikkeivät nämä mikään suuri pettymyskään olleet. Koostumus hieman yllätti murumaisuudellaan, mutta toisaalta se olisi pitänyt osata ainesosaluettelon perusteella päätellä. Odotin myös, että oliivit olisivat maistuneet enemmän.

Ekstra:
Meillä keksit tarjoiltiin sellaisenaan, mutta näiden kanssa voisi maustua joku pehmeä, mieto juusto aika hyvältä. Juuston kaveriksi näitä voisi joskus koemielessä leipoa uudelleen, mutta muuten ei välttämättä tule leivottua toiste.