Tag Archives: lisäke

Annoin ruusukaalille mahdollisuuden

Posted on by

Ruusukaali ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini. Se vain ei maistu oikein miltään, tai ainakaan kovin hyvältä. Tästä syystä en ole sitä kotikeittiössäni koskaan edes kokannut. Sitten luin Hesarista jutun, jossa kehotettiin antamaan ruusukaalille mahdollisuus. Ja ohjekin vaikutti mielenkiintoiselta kuivattuine karpaloineen, vaahterasiirappeineen ja pekoneineen. Pekonilla aateloidun ruusukaalin ohje on julkaistu painetussa lehdessä 19.2.2015 ja löytyy myös netistä.

Pekonilla aateloidut ruusukaalit
valmistusaika 15 minruusukaali1
4 hengelle

2 valkosipulinkynttä
600 g ruusukaaleja
1 pkt (170 g) pekonia
¾ dl rypsiöljyä
noin 1 rkl vaahterasiirappia tai juoksevaa hunajaa
2 rkl paahdettuja saksanpähkinöitä rouhittuna
3 rkl kuivattuja karpaloita hienonnettuna
sormisuolaa
mustapippuria myllystä

* Kuori ja viipaloi valkosipulit. Puolita pienet ja lohko neljään osaan isot ruusukaalit. Kuutioi pekoni.

* Kuumenna öljy. pannussa. Lisää joukkoon valkosipulit ja pekonit. Paista muutama minuuttia koko ajan käännellen. Lisää joukkoon ruusukaalit ja jatka paistamista muutama minuutti. Lisää vaahterasiirappi ja paista sekoitellen hetki.

* Mausta suolalla ja pippurilla. Viimeistele saksanpähkinöillä ja karpaloilla. Jos olet yrttien ystävä, lisää joukkoon lehtipersiljaa tai timjamia.

Resepti: Sanna Kekäläinen

Ohje: **
Muutama minuutti? Siis kaksi, kolme vai neljä? Ja onko jotain kikkaa, josta voi päätellä milloin ruusukaalit ovat valmiita? Painetussa lehdessä ohjeen yhteydessä julkaistussa jutussa nimittäin varoiteltiin, ettei kaaleja saa ylikypsentää. Se on jutun mukaan suurin ja yleisin synti ruusukaalien valmistamisessa. Tätä peläten heittelin silti valkosipulia, pekonia, mausteita ja ruusukaalia pannulle.

ruusukaali3

Maku: *
Anteeksi nyt vain ruusukaali, mutta minusta ei tullut sinun ystävääsi vieläkään. Heitän harvoin ei-pilaantunutta ruokaa roskiin. Kun ylijääneitä ruusukaaleja oli pari päivää siirrelty jääkaapissa muiden ruokien tieltä, niin heitin ne pois. Koemaistaja epäili, että kaalit jäivät hieman raaoiksi, vaikka taisin ylittää ohjeen muutaman minuutin paistoajan. En kyllä usko, että kypsemmät pallurat olisivat maistuneet sen kummemmalta. Pekoni, vaahterasiirappi ja karpalot toivat jännää vivahdetta ruokaan, mutta eivät pelastaneet tätä annosta.

ruusukaali4

 

Lukutaidoton kokki

Posted on by

Tämä on nyt nyhtöpossun yhteydessä luvattu oliivitahnan ohje. Ohje on alkujaan julkaistu jossain kotilehdessä (Kotiliesi, Kotivinkki tai vastaava) vuosien 2007-2010 aikana osana lammasburgerin ohjetta. Valitettavasti silloin blogi-idea ei ollut tullut vielä mieleeni, joten en ollut älynnyt dokumentoida lähdettä tarkemmin. Jos ja kun joku tunnistaa ohjeen omakseen, saa kunnian ottaa itselleen.

oliivitahna

Oliivitahna

2 valkosipulinkynttä
1 prk (290/165 g) mustia kivettömiä kalamataoliiveja
2 rkl hienonnettua lehtipersiljaa tai ruohosipulia
n. 3 rkl oliiviöljyä
rouhittua mustapippuria
1 tomaatti

Kuori ja hienonna valkosipulit (—). Valuta oliivit ja hienonna ne veitsellä tai sauvasekoittimella karkeahkoksi silpuksi. Yhdistä oliiveihin valkosipulit, yrtit ja öljyt. Mausta mustapippurilla. Anna makujen tasaantua viileässä pari tuntia. Poista tomaatista kova kanta ja siemenet. Kuutioi tomaatti pieniksi paloiksi. Lisää kuutiot oliivitahnan joukkoon juuri ennen tarjoilua.

imageOhje: **
Nyt täytyy tunnustaa, että bloginpitäjä on näköjään lukutaidoton 🙂 Olen tehnyt tällä ohjeella oliivitahnan kahdesti, ja vasta tänne tätä kirjoittaessani huomasin, että siihen pitää laittaa myös tomaattia! Ohje on tosiaan osa lammas-fetaburgerin ohjetta, ja se on taitettu lehden sivulle aika tiukkaan. Jotenkin sitten ymmärsin reseptin niin, että raaka-ainelistan lopussa lukeva tomaatti kuuluu burgerin ohjeeseen eikä oliivitahnaan. Ja lopetin varsinaisen ohjeen lukemisen kohtaa ”anna makujen tasaantua viileässä pari tuntia”. Hupsis.

Maku: **(1/2)
Periaatteeni on, että koskaan ei voi olla liikaa valkosipulia. Mutta näköjään voi olla. Kaksi valkosipulin kynttä ei edes kuulosta paljolta, mutta oliivitahna maistui pikkasen turhan paljon pelkälle valkosipulille. Se peitti itse oliivien maun aika pahasti alleen varsinkin, kun sitä syötiin vielä seuraavana päivänäkin, jolloin se oli todella ehtinyt maustua. Tokalla kerralla tein tupla-annoksen, mutta käytin silti vain kaksi kynttä. Tahnasta tuli huomattavasti parempaa ja silti valkosipuli maistui.

Molemmilla kerroilla tätä syötiin kana-pitaleipien kanssa, leipien välissä oli kananpojan minuuttipihvejä, oliivitahnaa, tomaatteja (hih), salaattia, fetaa ja majoneesia. Ja aion todellakin tehdä tätä tulevaisuudessakin, ja tuskin vieläkään laitan tomaattia sekaan.

Giniperunat

Posted on by

Sunnuntain kunniaksi heitimme paahtopaistin uuniin ja sen seuraksi teimme katajanmarjaperunat, jotka Kiurunpesässä kulkevat nimellä giniperunat. Ohje löytyi alunperin keväällä MeNaisten pääsiäisruokajutusta (MeNaiset 13–14/2013).

Katajanmarjaperunat
6 annosta

1 kg rosamunda-perunoita
15 kpl katajanmarjoja
½ dl öljyä
1 ½ tl suolaa

Leikkaa perunat pitkittäin lohkoiksi, älä kuori.
Rouhi katajanmarjat morttelissa.
Sekoita rouhe öljyn ja suolan kanssa ja kääntele seos käsiä apuna käyttäen perunoihin.
Kaada perunat uunivuokaan ja siirrä 200-asteiseen uuniin kypsymään.
Kypsyminen vie perunoiden koosta riippuen noin 45 minuuttia.

Ohje: ***
Perunoiden tekeminen ei vaadi kummoisia kokkitaitoja, ohje on helppoakin helpompi tehdä.

IMG_20131020_172342

Lopputulos: ***-
Mielestäni perunat ovat aika tylsiä ja mauttomia. Ehkä koulussa syödyt kumiperunat ovat vaikuttaneet tähän mielipiteeseen, mutta olen ollut tätä mieltä teinivuosista asti. Joten on todella kiva löytää ohjeita, joilla perunoihin saa oikeasti makua. Ja katajanmarjat todellakin maustavat aika kivalla tavalla suomalaisen ruokapöydän kivijalan. Itse laittaisin katajanmarjoja jopa enemmän kuin ohjeessa mainitut 15 kappaletta, jotta maku olisi vielä voimakkaampi.